Raina Telgemeier: Siskot

Raina Telgemeier: Siskot
Englanninkielinen alkuteos Sisters
Kuvitus Raina Telgemeier
Väritys Branden Lamb
Suomentanut Suvi Clarke
Twinsy 2016
200 s.

On siinä Helmet-lukuhaasteessa onneksi helppojakin kohtia... 12 eli "sarjakuvaromaani" on yksi niistä. Olosuhteiden pakosta olen joutunut tutustumaan sarjakuviin, sillä jo useampana vuonna kasiluokkalaisten opettajat ovat toivoneet sarjisvinkkausta. Yksi suosikeistani on Raina Telgemeier, jolta on suomennettu kaksi omaelämäkerrallista sarjakuvakirjaa. 

Siskot on tavallinen tarina mutta ehkä juuri siitä syystä se toimii. Kaikki joilla on sisaruksia, tunnistavat kirjan tilanteet. Sisarusten välinen viha-rakkaus - suhde, härnääminen, kiusoittelu, draama kun joku saa jotain mitä toinen ei saa, silti pohjalla oleva yhtenäisyyden tunne ja lojaalius. Nyt kun olemme siskoni kanssa nelikymppisiä, näen tätä siskoni lapsissa. 

Kirjan pääjuoni on pitkä ajomatka halki puolen Amerikan. Äiti ajaa, kyydissä ovat Raina ja hänen sisaruksensa Amara ja Will. Perhe matkustaa sukuloimaan äidin sisaren luo, isä tulee perässä lentokoneella. Matkan aikana nähdään nykyhetki mutta myös takaumia. Nähdään kuinka Raina toivoo pikkusiskoa, kuinka hän riemastuu saadessaan sellaisen, kuinka vauva on pettymys, miten siskon saapumista ei voikaan perua. Ja myöhemmin syntyy vielä pikkuveli! Nähdään hurjia tunteenpurkauksia, jossa mennään hetkessä ääripäästä toiseen. Amaralle on pieni maailmanloppu ja Rainalle lottovoitto, kun Raina saa oman huoneen, mutta samantien ilmeet vaihtuvat toisinpäin kun lohdutukseksi Amaralle luvataan lemmikiksi käärme.

Vierailu sukulaisten luona ei olekaan niin mukavaa, kuin Raina on odottanut. Hän ei ole tavannut serkkujaan vuosikausiin, ja onkin käynyt niin että he ovat kasvaneet hänestä ohi. Hän tuntee olevansa liian nuori serkkujen touhuihin, samalla liian vanha hengaillakseen pikkusiskonsa kanssa. Vanhempien väliset riidat uhkaavat pilata lomajälkeisen elämän.

Jotenkin en pääse lasten- ja nuortenkirjoja lukiessa pois ammatillisesta moodista. Kaikki mitä luen, laittaa miettimään mikä toimisi satutunnilla tai vinkkauksessa. Telgemeier on helppo ja turvallinen vinkattava. Kuvitus on selkeä, kuvat ovat riittävän isoja eikä niitä ole tungettu täyteen yksityiskohtia. Värimaailma on silmälle ystävällinen, ei-hyökkäävä. Plussaa on tietysti se, että kuvat on väritetty, ainakin minun on helpompi tutkia värillisiä kuin mustavalkoisia kuvia. Pointsit myös kannesta, tämä houkuttaa ainakin kurkistamaan kirjan sisälle. Tarina on simppeli, helposti luettava ja helposti seurattava kun tekstiä on kohtalaisen vähän eikä siinä ole koukeroisia juonikuvioita. 

Siskot on luettu myös blogeissa Kirjojen keskellä ja Sivupolku.

Sara Pennypacker: Klementiina ja luokkaretki

Sara Pennypacker: Klementiina ja luokkaretki
Englanninkielinen alkuperäisteos Clementine and the Spring Trip (2013)
Kuvittanut Marla Frazee
Suomentanut Jade Haapasalo
Twinsy 2015
161 s.

Klementiina-sarjassa on ilmestynyt parissa vuodessa monta osaa ja hyvä niin. Sarja on vallan mainio. Klementiinalle sattuu ja tapahtuu niin kotona kuin koulussa, hänelle harmittavia ja lukijalle hauskoja juttuja. 

Sarjan kuudennessa osassa kolmasluokkalaiset lähtevät luokkaretkelle. Klementiina jännittää, osaako hän käyttäytyä oikein. Retki tehdään yhdessä neljäsluokkalaisten kanssa, ja he ovat keksineet sellaisen käyttäytymissäännön, jonka mukaan syömisestä ei saa kuulua ääntä. On siis aikamoiset paineet keksiä äänettömiä ruokia. Paineita lisää Klementiinan ystävä Margaret, joka neljäsluokkalaisena katsoo aiheelliseksi muistuttaa Klementiinaa säännöstä jatkuvasti. 

"Louskuttelu on sitä, kun syöt jotain tahmeaa kuten maapähkinävoita, ja kieli tarttuu kitalakeen", Margaret selitti. "Louskuttelun ääni syntyy, kun irrotat kielen kitalaesta. Eli ei maapähkinävoita."

"Unohda koko juttu", sanoin. "Otan evääksi vaikka jogurttia."

Margaret puri alahuultaan. "Enpä tiedä, Klementiina. Jogurtti on kinkkinen valinta. Se ei saa olla ryystettävää. Sen pitää olla lohkeavaa."

"Käykö juotava jogurtti?"

Margaret värisi. "Kulauttelu on kaikista kamalin ääni", hän sanoi. "Se on ryystämistäkin pahempi. En halua edes ajatella mitä tapahtuisi, jos kulauttaisit kurkkuusi juotavaa jogurttia."

Margaret taputti uutta ballerinaeväsrasiaansa.

"Banaania, juustotikkuja, leipää. Niitä tuon joka päivä äänetöntä syömistä vastaan. Joskus lisään muffinin. Kuorrutetta ei tietenkään saa olla louskutteluvaaran takia."

Itse retkelle päästään vasta reilusti kirjan puolivälin jälkeen. Matka haisevassa bussissa on kamala, mutta retkikohde museokylä osoittautuu varsin kiinnostavaksi paikaksi. Klementiina miettii ihmisten oloja ja elämää entisaikaan ja huomaa, ettei jaksa välittää neljäsluokkalaisten määräämistä säännöistä. Niinpä hän nostattaa paluumatkalla ruokakapinan.

Pidän Klementiinan hahmosta, hänessä on jotain viehättävää. Hän on varsin pessimistinen ja pelkää tekevänsä virheitä. Monet pienetkin asiat tuntuvat hänestä suurilta ja mietityttävät häntä kovasti. Joskus hän turhautuu, kun asiat vaan menevät väärin tai hänet ymmärretään väärin. Silti kaikki päättyy hyvin, koska Klementiina on hyväsydäminen ja se kyllä palkitaan. 

Marla Frazeen kuvitus on ilmeikäs, se todella elävöittää niin henkilöitä kuin tapahtumia. Tekstissä on paljon hauskoja juttuja joita kuvitus tekee vielä hauskemmiksi. 

Voin kuvitella, että sarjasta tykkäävät monenikäiset. Sivuja on kohtalaisen paljon mutta fontti on isoa ja väljää joten teksti on aika helppolukuista. Suomennoksessa on jonkin verran pitkiä ja ehkä hankalia sanoja - esimerkiksi muovipekaanipähkinöitä, Vesikrassi, suosikkisiivousohjelmassa, uudisasukasnainen sekä viljakielen sanat - mutta ne eivät tee lukemisesta ylivoimaisen vaikeaa. Tarinat ovat hauskoja ja niiden voi kuvitella tapahtuvan missä tahansa, kenelle tahansa.