keskiviikko 20. joulukuuta 2017

Beth Lewis: Suden tie

Beth Lewis: Suden tie
Englanninkielinen alkuperäisteos The Wolf Road (2016)
Suomentanut Elina Koskelin
Like 2017
410 s.







Huh sentään! Oli muuten noin toinen kirja ikinä, mitä en lopulta uskaltanut lukea illalla sängyssä! Suden tie ei ole erityisen raaka, mutta piinaavan jännittävä se on. Pahaenteinen. 

Elka on päätynyt 7-vuotiaana metsään, eksyneenä. Hän asuu mummonsa kanssa; vanhemmat ovat lähteneet etsimään onneaan kullankaivajina. Metsässä hän törmää mieheen, jota alkaa kutsua Ansastajaksi. Tämä kertoo Elkalle mummon kuolleen, ja tarjoaa mahdollisuutta jäädä luokseen. Siihen Elka tarttuu. Kuluu kymmenisen vuotta, ja sitten kaikki muuttuu. Ansastajalla on synkkä salaisuus, niin synkkä, että Elka säikähtää. Hän aloittaa pitkän matkan kohti Halvestonia, tavoitteenaan löytää vanhemmat. Mutta koska jäljillä kulkee Ansastaja, on matkanteko tavattoman vaarallista. Seuranaan Susi - oikea susi, ystävä erämaasta - sekä matkan aikana löydetty uusi tuttavuus Penelope Elka taivaltaa kohti tuntematonta. 

Kävelin ulos Tucketista mieli kevyempänä. Ensimmäistä kertaa saatoin toivoa, että minä ja Penelope selviytyisimme tästä kaikesta. Tin-joki oli kolmen tunnin vaelluksen päässä, ja olisin melkein voinut hyppelehtiä, niin suuresti onnellisuus puski ulos jaloista.

Mutta kaikki vehkeily ja pelko ja ihmisten läheisyys ja aika kaupungeissa oli tylsyttänyt erätaitoni. Mielessä ei edes käynyt, että joku muukin voisi olla valveilla Tucketissa siihen aikaan yöstä. Ei pälkähtänyt päähän, että he etsivät juuri minua. Vuosi sitten olisin kiemurrellut ympyröitä matkalla takaisin majalle, jotta saisin seuraajat kannoiltani, mutta en tehnyt niin sinä yönä. Kävelin suoraa reittiä Tin-joelle, ja minua seurattiin koko matka.

Olin kuullut kirjasta kehuja, mutta silti yllätyin siitä kuinka hyvä se on. Elkan tarina on kaamea, mutta samalla se on huikea selviytymistarina. Elkan ja Ansastajan välillä on jännite koko ajan, alussa lempeämpi mutta loppua kohti koko ajan kiristyvä. Myös Elkan ja erämaan suhde on kiehtova, se miten suuresta, karusta ja rajusta tulee hallittavissa oleva, luotettava, ystävä. Maailma on dystooppinen, mutta ei osoittelevassa määrin. Maailmanlopun meininkiä ei ole, ihmiskunta ei ole katoamassa. Pikemminkin on tapahtunut taantumista, suuret kaupungit sortuneet ja elämä asettunut kyliin. Elämä on kovaa, työ raskasta, ihmisarvo nollassa. 

Kirjaa on luettu pitkin vuotta, siitä on kirjoitettu ainakin blogeissa Ullan luetut kirjat, Rakkaudesta kirjoihin, Tuijata. Kulttuuripohdintoja, Lukutoukan kulttuuriblogi ja Mustetta paperilla

Helmet-lukuhaasteeseen saadaan kohta "kirjassa liikutaan luonnossa".

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti