Tänään oli juoksukoulussa kolmas testipäivä. Kokoonnuimme jälleen Kisakallion urheiluopistolle selvittämään, onko tuloskunto parantunut. Olihan se. Kaikissa kuudessa lajissa tein viime kertaista paremmat tulokset, niin että viisi kuudesta oli oikeasti paras suoritus, kuudes jäi ensimmäisen testipäivän tuloksesta kymmenen senttiä mutta oli viime kertaista huomattavasti parempi.
Lähdin testipäivään jännittyneenä. Lapin lumileirillä saamani rakko kantapäässä on oireillut yhä. Eilen oli ensimmäinen kivuton päivä, joskin kenkä tuntuu jalassa. Lisäksi olin tänään ensimmäistä kertaa liikkeellä ilman sidoksia ja rakko oli vielä vuotanut sen verran että sukka oli jäänyt ihoon kiinni. Viikkoon en ole pystynyt juoksemaan tai hiihtämään, olen tehnyt vain yhden salitreenin sekä kotona kaksi kahvakuulailua. Lisäksi laitoin jalkaan upouudet sisälenkkarini, löysin ne kahdellakympillä Intersportin alennusmyynnistä. Mietin kyllä onko järkevää laittaa ensimmäistä kertaa jalkaan testipäivään, päätin kuitenkin kokeilla.
Alku ei ollut järin lupaava. Vauhditon pituushyppy on edelleen heikoin lajini. Jälleen kaikki hypyt tumpsahtivat maahan lyhyinä. En tiedä, mikä siinä mättää, enkö osaa tekniikkaa vai onko räjähtävän voiman taso kertakaikkiaan niin huono. No, kolme senttiä tuli parannusta edelliseen. Viisiloikka kahdella vauhtiaskeleella ei sekään ollut huima suoritus, 17 senttiä tuli mittaa lisää. Yhdessä hypyssä vasen polvi petti alta mutta ei sekään loikka olisi ollut aiempia paljoa pitempi.
Heittopaikka sen sijaan oli tänään ihan älyttömän hyvä. En tiedä, vaikuttiko eilinen kahvakuulan heilutus, mutta neljän kilon kuula lensi pään yli taakse niin etten uskonut tulosta ensikuulemalta. Tivasin mittamieheltä, että "mitä sää sanoit?!". Tulos parani 1,45 m eli siis metrin ja 45 senttiä. Suorastaan järkyttävän hurja parannus! Kuulan heitto eteen oli ainoa laji, missä ei tullut kaikkien aikojen parasta. Puoli metriä oli parannusta kuukauden takaiseen mutta kahden kuukauden takaisesta jäin sen alussa mainitun kymmenen senttiä.
Juoksuradallakin pääsin aiempaa kovemmin. Nopea en ole vieläkään, mutta ehkä se kertoo siitä että kintereissä on vielä varaa parempaan. Viime kertaan verrattuna 20 metriä paikaltaan kulki kuusi sadasosaa nopeammin, lentävällä lähdöllä seitsemän. Enemmän iloitsen kokonaisuudesta; kahdessa kuukaudessa lentävä lähtö on parantunut kuusitoista ja paikaltaan juostu kaksikymmentäyksi sadasosaa.
Kaiken kaikkiaan testipäivästä, tai oikeammin sanottuna testipuolitoistatuntisesta jäi tosi hyvä mieli. Kiva nähdä seuraavalla kerralla, miten silloin kulkee.
Huomenna ajattelin käydä kokeilemassa, mitä jalka tykkää juoksusta.
Tekisi mieli mennä pitkä lenkki mutta täytyy malttaa pitäytyä
lyhyemmässä. Jos rakko tai pikemminkin haava ei ole vielä kunnolla
kiinni niin se saattaa aueta uudelleen. Ja toisaalta pakkasen,
lumisateen ja plussakelin vuorottelu on tehnyt tiet todella liukkaiksi,
joten täytyy laittaa nastalenkarit ensinmmäistä kertaa tänä talvena.
Testiviikon toinen osa jää väliin, lauantaina olisi TalviJuoksuSarjan kolmas osakilpailu mutta olen silloin töissä. Työpäivä päättyy klo 13, niin valmentaja sanoi että halutessani voin osallistua koululaisille järjestettyyn juoksuun klo 14. Mietin vielä, ensinnäkin että ehdinkö töistä kisapaikalle ajoissa ja toisaalta, kun olen niin hidas niin haluanko hävitä reilusti pienille koululaisillekin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti