Juoksemassa: Testiviikko

Viimeiset testit jakaantuivat kahdelle viikolle. Jostain syystä Kisakallion testipäivä olikin jo edellisellä viikolla, ei samalla kuin TalviJuoksusarja. Ei se sinänsä haitannut, tuskin tulokset olisivat viikkoa myöhemmin olleet kovin erilaiset. 

Eri testikerroilla on tullut parannuksia eri osioihin, niin tälläkin kertaa. Vaihteeksi hypyt paranivat eniten, vauhditon pituus 16 cm ja 5-loikka kahden askeleen vauhdilla 27 cm. Tekniikka ja ponnistusvoima kaipaavat edelleen tehoa mutta hyvä kun senttejä tuli lisää.

Heitot myös olivat kohtalaisen hyviä. Neljän kilon kuulamme oli mennyt rikki, ja se oli paikattu ilmastointiteipillä. Eli siis kuula oli kokonaan teipattu. Pään yli taakse sain heitettyä hyvin, tulos parani 20 cm. Sen sijaan heitot eteenpäin eivät sujuneet. Ensimmäisellä ja viimeisellä yrityksellä kuula lipesi käsistä, joten vain yksi onnistui. Tulos oli siihen nähden kohtalainen, jäin ennätyksestä 15 cm. Vähän harmittaa mutta  ei voi mitään.

Juoksuradalla vauhti oli suunnilleen sama kuin viime kerralla. 20 metriä paikaltaan kulki kolme sadasosaa hitaammin, lentävällä lähdöllä ero oli huonompaan suuntaan kaksi sadasosaa. Ero oli niin pieni että en ole pettynyt. 

Sisätilan testeistä lopputulema on siis se, että 3/6 parani ja muutkin olivat vain vähän heikompia kuin ennätykset. Ainahan voi ajatella, että jos joskus tulisi se päivä että olisi kaikissa lajeissa hyvä päivä ja tekniikka tallella...

Eilen lauantaina juostiin TalviJuoksuSarjan viimeinen osakilpailu. Olin mukana kahdessa ensimmäisessä, sitten jäi kaksi välistä, toisella kertaa olin töissä ja toisella kipeä. Jännitti lähteä neljälle kilometrille, monestakin syystä. Olin tammi-helmikuussa kuukauden kipeänä, sitten kolme viikkoa terveenä ja nyt taas on ollut nuhaoireita parin viikon ajan. Sykemittarini oli kolme viikkoa huollossa, ennen sinne menoa se ei löytänyt sykkeitä joten liki kahteen kuukauteen ei ollut dataa suorituksista. Ei ollut mitään käsitystä siitä, millaisessa juoksuvauhdissa mahdan olla. 

Kisapäivä oli kolea, pakkasta pari astetta ja lisäksi tuulista. Tietysti tuli pukeutumisongelma... Puin paljon päälle, ja jätin välikerroksen pois lämmittelyn ajaksi. Juoksin radalla 1,2 km ja totesin ettei tullut kylmä. Lämmittelyssä kilometri meni seitsemään minuuttiin, yllätyin että niinkin kovaa, sykkeet tietysti olivat 165-luokkaa eli menin porukan mukana liian kovaa.

Itse kisa meni hyvin. Alun kaksi kilometriä päästiin myötätuuleen ja iso osa alamäkeen. Tarkoitukseni oli taas lähteä varovasti mutta taas epäonnistuin... Ensimmäinen kilometri kulki aikaan 6,02 eli nopeammin kuin koskaan ennen lukuunottamatta vetotreenejä. Säikähdin vähän, että tuleeko noutaja. Tiedostin että paluumatka on pääosin ylämäkeä kovaan vastatuuleen, joten sinne pitää jättää voimia. Rauhoitin tahtia niin että toiseen kilometriin kului 6,27. Ratkaisu taisi olla oikea. Kolmas kilometri oli alkuun loivaa ja sitten vähän jyrkempää ylämäkeä, se oli luonnollisesti hitain 6,49. Neljäs kilometri alkoi ylämäessä ja päättyi erittäin loivaan alamäkeen. Vaikka syke oli mäen päällä korkeimmillaan, sain silti pidettyä juoksutahdin itselleni reippaana ja sellaisena, ettei vauhti hyytynyt viimeisillä sadoilla metreillä. Neljännen kilometrin aika oli 6,31.

 

Aika parani edelliskerrasta 27 sekuntia ollen nyt 26,01. Keskivauhdiksi tuli uusi ennätys 6,27. Jälkeenpäin tietysti vähän mietitytti, että entä jos olisi ollut tyyntä, tai olisinko jossain kohtaa voinut nipistää kaksi sekuntia kovempaa... No, turha jossitella, liki puolen minuutin parannukseen voi olla tyytyväinen. Keskisyke oli 181 eli on menty niin kovaa kuin on päästy. Tässä on nyt kuitenkin pohjat, joita voi sitten ensi talvena lähteä parantamaan.

Tänään kävin juoksemassa pitkää pk-lenkkiä. Siinä huomasin, että vauhtireservini on liian kapea. Pk-lenkillä keskivauhti oli 7,42 keskisykkeellä 156. Eli rauhallisen ja kovan vauhdin ero on yksi minuutti ja viisitoista sekuntia per kilometri. En silti huolestu. Juoksuharrastusta on takana kaksi ja puoli vuotta, josta ensimmäisen puolitoista vuotta juoksin vain tasavauhtisia lenkkejä. Juoksuvetoja on ollut mukana vasta viime keväästä. Vuodessa ei voi odottaa hillitöntä kehitystä. Eiköhän vauhdit parane sitä mukaa kun harrastusvuosia kertyy.

Juoksemassa: Ominaisuustestit vol. 3

Tänään oli juoksukoulussa kolmas testipäivä. Kokoonnuimme jälleen Kisakallion urheiluopistolle selvittämään, onko tuloskunto parantunut. Olihan se. Kaikissa kuudessa lajissa tein viime kertaista paremmat tulokset, niin että viisi kuudesta oli oikeasti paras suoritus, kuudes jäi ensimmäisen testipäivän tuloksesta kymmenen senttiä mutta oli viime kertaista huomattavasti parempi.

Lähdin testipäivään jännittyneenä. Lapin lumileirillä saamani rakko kantapäässä on oireillut yhä. Eilen oli ensimmäinen kivuton päivä, joskin kenkä tuntuu jalassa. Lisäksi olin tänään ensimmäistä kertaa liikkeellä ilman sidoksia ja rakko oli vielä vuotanut sen verran että sukka oli jäänyt ihoon kiinni. Viikkoon en ole pystynyt juoksemaan tai hiihtämään, olen tehnyt vain yhden salitreenin sekä kotona kaksi kahvakuulailua. Lisäksi laitoin jalkaan upouudet sisälenkkarini, löysin ne kahdellakympillä Intersportin alennusmyynnistä. Mietin kyllä onko järkevää laittaa ensimmäistä kertaa jalkaan testipäivään, päätin kuitenkin kokeilla.

Alku ei ollut järin lupaava. Vauhditon pituushyppy on edelleen heikoin lajini. Jälleen kaikki hypyt tumpsahtivat maahan lyhyinä. En tiedä, mikä siinä mättää, enkö osaa tekniikkaa vai onko räjähtävän voiman taso kertakaikkiaan niin huono. No, kolme senttiä tuli parannusta edelliseen. Viisiloikka kahdella vauhtiaskeleella ei sekään ollut huima suoritus, 17 senttiä tuli mittaa lisää. Yhdessä hypyssä vasen polvi petti alta mutta ei sekään loikka olisi ollut aiempia paljoa pitempi.

Heittopaikka sen sijaan oli tänään ihan älyttömän hyvä. En tiedä, vaikuttiko eilinen kahvakuulan heilutus, mutta neljän kilon kuula lensi pään yli taakse niin etten uskonut tulosta ensikuulemalta. Tivasin mittamieheltä, että "mitä sää sanoit?!". Tulos parani 1,45 m eli siis metrin ja 45 senttiä. Suorastaan järkyttävän hurja parannus! Kuulan heitto eteen oli ainoa laji, missä ei tullut kaikkien aikojen parasta. Puoli metriä oli parannusta kuukauden takaiseen mutta kahden kuukauden takaisesta jäin sen alussa mainitun kymmenen senttiä.

Juoksuradallakin pääsin aiempaa kovemmin. Nopea en ole vieläkään, mutta ehkä se kertoo siitä että kintereissä on vielä varaa parempaan. Viime kertaan verrattuna 20 metriä paikaltaan kulki kuusi sadasosaa nopeammin, lentävällä lähdöllä seitsemän. Enemmän iloitsen kokonaisuudesta; kahdessa kuukaudessa lentävä lähtö on parantunut kuusitoista ja paikaltaan juostu kaksikymmentäyksi sadasosaa. 

Kaiken kaikkiaan testipäivästä, tai oikeammin sanottuna testipuolitoistatuntisesta jäi tosi hyvä mieli. Kiva nähdä seuraavalla kerralla, miten silloin kulkee. 

Huomenna ajattelin käydä kokeilemassa, mitä jalka tykkää juoksusta. Tekisi mieli mennä pitkä lenkki mutta täytyy malttaa pitäytyä lyhyemmässä. Jos rakko tai pikemminkin haava ei ole vielä kunnolla kiinni niin se saattaa aueta uudelleen. Ja toisaalta pakkasen, lumisateen ja plussakelin vuorottelu on tehnyt tiet todella liukkaiksi, joten täytyy laittaa nastalenkarit ensinmmäistä kertaa tänä talvena. 

Testiviikon toinen osa jää väliin, lauantaina olisi TalviJuoksuSarjan kolmas osakilpailu mutta olen silloin töissä. Työpäivä päättyy klo 13, niin valmentaja sanoi että halutessani voin osallistua koululaisille järjestettyyn juoksuun klo 14. Mietin vielä, ensinnäkin että ehdinkö töistä kisapaikalle ajoissa ja toisaalta, kun olen niin hidas niin haluanko hävitä reilusti pienille koululaisillekin...

Juoksemassa: Testiviikko 2

Kuukausi kului äkkiä, ja oli testiviikon aika. Keskiviikkona Kisakallion urheiluopistolla oli tutut kuusi lajia.

Aloitimme hyppyosiolla, eli 5-loikalla ja vauhdittomalla pituushypyllä. Niin kummalliselta kuin se kuulostaakin, tulokseni olivat sentilleen samat kuin edelliskerralla. Edelleenkään en osaa vauhditonta pituushyppyä, ehkä pitäisi harjoitella kotona. Ja muistaa 5-loikassa, ettei etene juoksuloikilla vaan sellaisilla mitkä rullaavat kantapäästä varpaisiin, tulos voisi parantua paljonkin. No, jos ensi kerralla onnistuisi.

Heitot menivät vaihtelevasti. Nelikiloinen kuula lensi pään yli muutaman sentin pidemmälle kuin viimeksi, sen sijaan eteenpäin heittäminen ei sujunut ollenkaan. Pääsin sentään samalle metriluvulle kuin viimeksi mutta tulos oli kymmeniä senttejä huonompi. Ehkä olisin saanut juonesta kiinni jos olisi ollut vielä neljäs yritys käytössä...

Juoksut menivät hyvin, siitä olen iloinen. 20 metriä kulki paikaltaan 15 sadasosaa viimekertaista nopeammin ja lentävällä lähdöllä 11. Vähän tietysti epäilyttää, että oliko tässä nyt maksimi. Jännä nähdä millainen vauhti on seuraavalla kerralla. Lentävällä lähdöllä teimme koko aikuisten kilparyhmän porukka niin, että kolmen vedon jälkeen pidimme pidemmän tauon ja kokeilimme vielä kerran. Koska meitä oli vain viisi, niin muuten suoritukset tulivat kovin tiiviiseen tahtiin. Eipä sillä että tauosta olisi paljoa ollut apua, yhden sadasosan sain vielä pois.

Jo 5-loikassa tunsin kipua kantapäässä, ja jalka olikin aika ärhäkkä muutaman päivän. Kipua oli sekä kantapään ja jalkaterän ulkoreunassa että myös nilkassa luun alapuolella.Torstain ja perjantai olin tekemättä mitään liikuntaa, työpäivän aikana liikuskellessa huomasi kuinka käveleminenkin sattui ja kipu paheni mitä pidemmälle päivä kului. Hoidin jalkaa kylmillä suihkuilla ja kylmägeelillä. Joulupukille (tai siis äidille) lähetin jo aiemmin tekstiviestin että säärystimille olisi käyttöä, pakkaset ovat tulossa.

Tänään sitten juostiin TalviJuoksuSarjan toinen osakilpailu, matkana neljä kilometriä. Juoksusta jäi kaksijakoinen olo. Huonoa on se, että aika parani viime kerrasta vaivaiset kuusi sekuntia. Syke oli puolivälin jälkeen hirveä, viimeisellä puolella kilometrillä 190 joten ei siinä ollut yhtään varaa loppukiriin. Aloitin liian lujaa, niinpä puolet matkasta oli jonkinlaista selviytymistaistelua.

Iloinen olen uusista ennätyksistä. Ensimmäinen kilometri kulki aikaan 6.13, se on peräti yhdeksän sekuntia nopeampi kuin aiempi ennätyskilometri, joka siis oli edellisestä osakilpailusta. Olin suunnitellut aloittavani varovasti mutta suunnitelma ei toiminut ollenkaan. Toinen kilometri oli 6.31, kolmas 6.48. Kaikki siis nopeampia kuin vastaavassa kohdassa neljä viikkoa sitten. Viimeisellä kilometrillä olinkin sitten ihan puhki, katsoin matkamittaria sadan metrin välein ja toivoin selviytyväni maaliin. Keskivauhdiksi tuli 6.32, sekin on siis nopein ikinä. Jalka ei ollut kipeä, johtuen ehkä juoksutekniikasta. Keväällä kuvatun videon perusteella tulen maahan koko jalkapohjalla, jolloin kantapää ei saa niin kovaa iskua. Kotiin tullessa huomasinkin, että kävely sattuu juoksua enemmän.

Kaikkiaan testiviikosta jäi aika hyvä olo. Pieniä parannuksia tuli, tosin vähemmän ja pienemmillä marginaaleilla kuin olin toivonut.  Jäi sellainen olo että kaikkea en ole vielä saanut irti, joten uskon että seuraavalla kerralla tapahtuu tätä viikkoa enemmän. Toivon tietysti että jalkakipu lakkaa, jotta pystyn jatkamaan treeniä entiseen tapaan.

Juoksemassa: Testiviikko

Juoksukoulun puitteissa järjestetään testipäiviä kerran kuukaudessa. Ensin oli keskiviikkona 19.11 Kisakalliossa hyppyjä, heittoja ja pikajuoksua, sen jälkeen lauantaina 22.11 TalviJuoksuSarjan ensimmäinen osakilpailu, jossa valinnan mukaan sai juosta 4 tai 10 kilometriä.

Kisakalliossa oli hauska reilu puolitoistatuntinen. Aikuiset ja juniorit olivat sulassa sovussa, aikuiset ehkä hivenen jännittyneinä kun tällainen testaus oli aika monelle ihan uusi juttu. Lajeina oli 2 x 20 metriä, toinen lentävällä lähdöllä ja toinen paikaltaan. Juoksujen määrää ei ollut rajoitettu, mutta itse totesin kahden riittävän, varsinkin kun alla oli hypyt ja heitot. Vauhti ei parantunut toisella kerralla niin lopetin siihen.

Hyppylajeina olivat vauhditon pituushyppy sekä kahden askeleen vauhdilla tehty 5-loikka. Huomasin, että hypyt eivät ole minut juttuni. Vauhditon pituushyppy on pohjanoteeraus, tuntuu että tipahdan samantien ponnistuksen jälkeen. 5-loikka sujui vähän paremmin, tulosparannus ensimmäisen ja viimeisen kierroksen välissä oli 60 senttiä :) Ensin oli yksi tai kaksi harjoitushyppyä, sitten mitattiin kolme. 

Heittotesti tehtiin nelikiloisella mutta pehmeäpintaisella kuulalla. Ensin heitettiin kuula pään yli taakse, selkä menosuuntaan. Toinen oli heitto eteenpäin, niin että lopussa hypättiin heiton perään. Tässäkin oli harjoituskierros ja kolme mitattua. Alussa oli hankalaa tajuta, että siis mitä pitäisi tehdä. Valmentajien neuvoilla pääsin vähän jyvälle; näissäki lajeissa tulosparannus kierrosten välillä oli melko hyvä, metristä kahteen.

Seuraavalla kerralla on kiva, kun tietää mitä on edessä. Voisin kokeilla, vaikuttaako lepopäivä tuloksiin. Nyt olin juossut tiistaina 10 kilometriä, hiljaa tosin mutta silti.

Lauantaina alkoi tämän talvinen R4F eli Run For Fun. Sarjassa juostaan viisi kertaa, yksi kisa per kuukausi. Tai, itse mieluummin ajattelen sitä testijuoksuna, koska kisaaminen nuorten SM-mitalisteja vastaan ei tunnu realistiselta... Valitsin matkaksi neljä kilometriä; sama matka juostaan koko sarjan ajan. Raskaan kesäkauden jälkeen kymppi on liian pitkä matka juostavaksi kovaa. Nelonenkin oli tosi raskas.

En ole koskaan juossut kovaa. Kaksi vuotta ja kaksi kuukautta kestäneen harrastuksen aikana olen taapertanut paljon hitaita lenkkejä, intervallit ovat tulleet mukaan vasta tänä vuonna. Silti, kovin vähän on alla kilometrejä, joihin olisi kulunut aikaa alle seitsemän minuuttia. Nopein kilometrini oli tältä syksyltä, 6.38. 

Lähdin liikkeelle reippaasti, siis omaan tasoon nähden. Melkein kaikki muut olivat nopeasti vähintään sata metriä edellä... Ensimmäinen kilometri sujui aikaan 6.22, se ehkä vähän säikäytti. Ehdin laskea että "kääk 16 sekuntia nopeammin kuin ikinä ennen", samalla mieleen tuli että onko liian kovaa, sippaanko ennen maalia. Toinen kilometri oli hitaampi, mutta sekin aiempaa ennätystä nopeampi. Kolmas oli hitain, siihen osui reitin ainoa ylämäki, mutta sekin oli alle seitsemän minuuttia. Neljäs meni suunnilleen keskivauhtia. Ja tadaa: keskivauhti oli 6.36!

Kaikkiaan testiviikosta jäi aika hyvä mieli. Tietysti tuntuu ankealta olla porukan heikoin melkein joka lajissa. Toisaalta, treenaan maratonille niin se on ihan sama kauanko menee siihen että juoksen 20 metriä. Enkä voi olettaa pärjääväni samassa sarjassa vuosikausia treenanneiden nuorten kanssa. Tärkeää on, että nyt on tehty tulokset ja niitä sitten yritän joulun alla parantaa. Tärkeintä on, että testiviikolla oli hauskaa.