Elokuvissa: Syysprinssi - kutsuvierasnäytös

Anja Snellman, Alli Haapasalo ja Rimbo Salomaa

Torstaina 6.10 juhlittiin Korjaamolla sekä Anja Snellmanin uutta Lähestyminen-kirjaa että Syysprinssistä tehtyä elokuvaa. Sali oli lähes täynnä ja ilta oli hyvin onnistunut.

Täytyy sanoa että ihailen Anja Snellmania vuosi vuodelta enemmän. Aina kun näen hänet esiintymässä, olen entistä vaikuttuneempi. Esikoisromaani Sonja O. kävi täällä ilmestyi 35 vuotta sitten, lokakuussa 1981. Snellman on yksi kotimaisen kirjallisuuden ikoneista, ollen silti nöyrä ja jopa vaatimaton. Eniten iloitsen hänen tuotantonsa monipuolisuudesta; hän ei kirjoita samaa kirjaa aina uudelleen ja uudelleen.

Syysprinssiä en ole lukenut, en siis tiennyt lainkaan mitä odottaa elokuvalta. Trailerin olin toki katsonut mutta siinä kaikki. Toisaalta se oli hyvä tilanne: ei ollut ennakko-oletuksia eikä myöskään jännitystä, että mitä kirjasta on otettu mukaan ja mitä jätetty pois. 

Pidin elokuvasta jo eilen ja tänään pidän siitä vielä enemmän. Käsikirjoittaja-ohjaaja Alli Haapasalo sanoi halunneensa kuvata pääparin Inkan ja Juhanan (Laura Birn ja Lauri Tilkanen) kuplassa, heidän omassa maailmassaan jonne ei mahdu muita. Juuri sellainen olo jäi. Kupla täynnä tunnetta, polttavan kiihkeää rakkautta joka sekä vahvistaa että syö elävältä. Rakkaus saa rinnalleen kasvavan vihan, joka lopulta venyttää kuplan äärimmilleen. Kun seinät murtuvat, ei patoa voi pysäyttää. 

Laura Birn ja Lauri Tilkanen tekevät hienoa työtä. Alussa Inka vaikuttaa näennäisen päättäväiseltä, ikään kuin hän vain esittäisi kapinallista mutta olisi oikeasti kiltti runotyttö. Juhana on ensin maailman napa, itsevarma kirjailijatähti, joka kuitenkin kokee toisen romaaninsa kanssa tyhjän paperin kammon ja menettää itseluottamuksensa. Juhanan heikentyessä Inka vahvistuu, Juhanan haalistuessa Inka säteilee yhä voimakkaammin. Birn ja Tilkanen tulkitsevat luonteiden ja tasapainon muutosta vahvasti. Sanoja ei tarvita, kun ilmeillä ja eleillä voi kertoa paljon. Ja mitä kaikkea voidaan kuvata pelkästään sillä, mihin tahtiin kirjoituskoneiden näppäimet käyvät!

Syysprinssi on täysin kahden päähahmon varassa; muut hahmot esiintyvät erittäin vähän. Heitä on ehkä pakko olla mukana, en tiedä olisiko sopivaa tehdä pitkää elokuvaa jossa on vain kaksi henkilöä. Vaikka sivuosia on vähän, ovat etenkin Tiina Weckström Juhanan äitinä ja Kaija Pakarinen Inkan äitinä todella koskettavia. Kaija Pakarisen apaattinen, puhumaton hahmo hiipii ihon alle. 

Pakko on mainita erikseen elokuvan musiikki sekä puvustus. Ajattelin useampaan kertaan, että onpa sopiva biisi juuri tähän kohtaan. Suosittelen istumaan paikoillaan myös lopputekstien ajan, koska siinä pyörii yksi parhaista kappaleista. Puvustaja on onnistunut erinomaisesti; etenkin Inkan kohdalla vaatetus kertoo paljon. "Runotytön" vaaleat pörröiset paidat ja lököttävät farkut vaihtuvat tummempiin ja värikkäämpiin sitä mukaa kun Inka alkaa löytää omaa kertojanääntään.

Googletin elokuvan blogiarvioita (hakulauseke Syysprinssi + elokuva + blogi) mutta en löytänyt. Sen sijaan törmäsin ärsyttäviin otsikoihin. Mtv-viihde otsikoi "Laura Birn rohkeasti yläosattomissa" ja Me Naiset "Laura Birnillä rohkea rooli uutuuselokuvassa". Joo, Birnin tissit näkyvät muutaman sekunnin ajan, mutta onko se oikeasti Se Juttu tässä suurensuuressa rakkaustarinassa, maailmaa järisyttävässä once-in-a-lifetime -kokemuksessa? Surullista.

Syysprinssi on ensi-illassa 14.10.2016  

Syysprinssi

Päärooleissa Laura Birn ja Lauri Tilkanen

Käsikirjoitus Anja Kaurasen romaanin pohjalta Alli Haapasalo

Ohjaus Alli Haapasalo

Tuottaja Rimbo Salomaa

Tuotantoyhtiö Solar Films

Levittäjä Future Film