Albert Bonniers Förlag 2016
544 s.
Voi Håkan Nesser, mitä kanssasi tekisin? Kaupunkisarjan
kirjoista Carmine Streetin sokeat sekä Taivas Lontoon yllä eivät napanneet
ollenkaan, sen sijaan Elävät ja kuolleet Winsfordissa ynnä Elva dagar i Berlin olivat hittejä. Van Veeteren –tarinoista olen tykännyt, vaikka en muista yhdenkään kirjan tapahtumia. De vänsterhäntas förening oli ensimmäinen
ruotsiksi kuuntelemani äänikirja, siitä pidin kovasti. Sitten vuorossa oli Eugen Kallmanns ögon, joka jätti kovin ristiriitaisen olon. Toisaalta
tarina on kiinnostava, toisaalta tylsä. Olisiko tiivistäminen auttanut asiaa?
Alussa tuntui jännittävältä, että mitä tässä piileekään takana. Matkan varrella
tuntemus haalistui, ajattelin että 544 sivua tapahtumattomuutta on aika paljon.
K-n pikkukaupungissa on koettu keväällä tragedia, ruotsinopettaja
Eugen Kallmann on kuollut. Tutkimukset on keskeytetty varsin nopeasti. Kesän
jälkeen Kallmannin seuraaja Leon Berger löytää tämän kirjoittamat päiväkirjat.
Niissä on jotain hämärää, jotain minkä vuoksi Berger alkaa selvittää Kallmannin
elämää ja kuolemaa, yhdessä kuraattori Ludmilla Kovacsin ja matematiikan ja fysiikan opettajan Igor Masslindin kanssa. Kolmikko hämmästelee sitä, kuinka vähän
Kallmannista tiedettiin. Käytännössä ei mitään, vaikka jotkut olivat
työskennelleet hänen kanssaan viisitoista vuotta.
Mukana on myös oppilasnäkökulma yhdeksäsluokkalaisen Andrea
Westerin kautta. Andrea ja ystävänsä Emma tutkivat ja pohtivat Kallmanniin
liittyviä seikkoja. Miten Andrean perhe liittyy tähän?
Vad i hela friden betydde det? Ju längre runt banan jag kom, desto egendomligare tyckte jag det lät. Vad var det Charlie Mattis hade berättat för kvinnan, vem hon nu var, och som gjort henne så skakad? För hon hade låtit skakad, inget tvivel om saken. Charlie hade däremot låtit precis som vanligt, lite överlägsen, lite tillrättavisande.
När jag hade tagit mig runt hela spåret funderade jag ett par ögonblick på att gå ett varv till, eller åtminstone fram och tillbaka till flyttblocket, för att undersöka om de stod kvar och diskuterade, men jag slog det ur hågen. Sannolikheten för att de gjorde det var liten, det hade gått mer än en halvtimme, och även om jag fick korn på dem igen var det ju knappast läge att kliva fram och försöka tjuvlyssna. Visst hade det varit interessant att få reda på vem kvinnan var, men denna tunna möjlighet räckte inte riktigt som motivation, särskilt inte som jag vid det här laget var ganska trött i benen. Min fysiska träning är inte vad den borde vara, det brukar jag konstatera ungefär fem gånger om dagen.
Nesser kirjoittaa taidokkaasti tarinaa tarinan sisään.
Andrean äidin Englannin-aika on sellaista luettavaa, että sitä olisin jaksanut
kokonaisen kirjan. Pidän siitä, että tämä tarina saa päätöksen kirjan lopussa.
Sen sijaan muukalaisvihamielisyys tuntuu jotenkin irralliselta. Se on tiiviisti
esillä pitkin matkaa, mutta lopussa asiat selitetään töks vaan. Ja kun selitys jää liian kauas Kallmannista, se saa teeman
tuntumaan siltä kuin se olisi eri kirjasta. Ihan kuin tähän olisi tungettu samaan monta eri tarinaa, jotka sivuavat toisiaan mutta voisivat kaikki olla omia kirjojaan.
Samoin tapaus Kallmann itse jätti
tyytymättömän olon. Eniten siksi, että ensin asioita vatvotaan yli 500 sivua ja
sitten poks ne selitetään muutaman kymmenen viimeisen sivun aikana. En tiedä,
onko Nesserin tarkoituksena ollut kirjoittaa mysteeri, mutta siinä hän ei tällä
kertaa onnistu. Jännitystä ei ole ollenkaan, ja ainakin minulle jäi aivan
yhdentekeväksi se, mitä Kallmannille oikeastaan tapahtui.
Parasta antia ovat Andrea ja Emma. Heidän keskinäinen sanailunsa ja humoristinen nokittelunsa on kerrassaan hauskaa luettavaa, tunnustan tirskahdelleeni ääneen. Kiva että mukana on nuorten näkökulma.
Toisaalta tämä kirjojen herättämä ristiriitaisuus myös innostaa.
Hitto vie, minähän luen lisää! Tänä vuonna on ilmestymässä kirja Halvmördaren:
krönika över Adalbert Hanzon i nutid och dåtid författad av honom själv. Ja
siis sehän on niin, että tuonnimistä kirjaa ei muutenkaan voi ohittaa, jestas
sentään mikä rimpsu :D
Helmet-lukuhaasteeseen rastitan kohdan 28, "kirjan kannessa on kuu". Ainakin tulkitsen tuon vaalean pallon kuuksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti