Niillas Holmberg: Halla Helle
Gummerus 2021
455 s.
Kulttuurin moniosaaja, ympäristöaktivisti Niillas Holmberg on kirjoittanut esikoisromaaninsa. Halla Helle kertoo Utsjoelle
muuttaneesta Samusta, joka on muuttanut pohjoiseen Elle Hallamaan, nimellä
Halla Helle tunnetun taiteilijan perässä. Samun ja Ellen välille on kehittynyt rakkaussuhde,
joka on kuitenkin melko riekaleinen. Elle on vetäytynyt erakoksi tunturiin eikä
hän enää halua sen enempää tehdä taidetta kuin tavata ihmisiä. Samu käy tapaamassa
häntä, mutta kokee että he ajautuvat kauemmaksi toisistaan. Taide on yhdistänyt heidät, mutta Ellen ajautuessa pois sen piiristä Samu jää yksin, ymmälleen. Mitä hän voi tehdä?
Elle alkaa toimittaa Samulle uniaan runomuotoon
kirjoitettuna. Unissa toistuvat tietyt asiat, joita Samu pyrkii tulkitsemaan. Onko
unissa ratkaisu Ellen erakoitumiseen, vai pystyisikö hän niiden avulla saamaan
Ellen takaisin ihmisten ilmoille? Samu kyllä tutustuu myös muihin ihmisiin, mutta hän
ei saa yhteyttä moneenkaan. Vaikka hän on opiskellut saamea ja on kiinnostunut kulttuurista
ja myyteistä, hän on kuitenkin ulkopuolinen. Hän kuitenkin tuntee kuuluvansa
pohjoiseen ja pyrkii löytämään sijansa.
Voisi kuvitella, että vanha harmaantunut metsän karhu,
joka on samonnut tuntureita sukset jalassa ennen ensimmäistäkään
moottorikelkkaa, tuntisi kunnan valtuustosaliin astuessaan harhautuneensa
erittäin kauas mukavuusalueeltaan, mutta herrojen sanelemin mekanismein ja
termistöin toimivan huushollin haltuunotto ei näytä olevan Pettelle konsti eikä
mikään. Hän ei yritäkään sopeutua, vaan pakottaa valtuustosalin mukautumaan
itseensä, puhuu kuten omien parissa puhutaan. Takaseinän kunnanmiehet näyttävät
katsovan suoraan häneen, hyväksyvästi. Pette on huoneen vanhimpia - ainoita
paikallaolijoita, joka epäilemättä on tuntenut kaikki valtuustosalin seinään
ikuistetut kasvot.
”Tiiäkkö sie, kaveri”, hän jatkaa nyt lujasti norjalaista
puhutellen, ”että tätä koko huoneellista ei olisi ilman poroa? Poro on
elättänyt meitä tuhansia vuosia. Mie olen eläny porojen parissa kaheksankytä
vuotta ja nähny miten meiän elinolosuhteita on vuosikymmenten saatossa kavennettu
ja kavennettu, millon mistäki syystä. Meistä ei paljoa olla kuule välitetty,
eikä meiltä olla mielipiteitä paljon kyselty, kun pelisääntöjä on laitettu
uuteen muotoon. Luulekko sie, jos sie meiltä kerran kysyt, että me ollaan
vapaaehtosesti valmiita kaventamaan meiän elinolosuhteita entisestään sinun
puiston takia?”
Lukemisesta jäi kaksijakoinen olo. Unien tulkinnat Freudeineen
ja Jungeineen sekä runsas symboliikan käsittely ovat melko raskasta luettavaa.
Itse en ole lainkaan kiinnostunut unien tulkinnasta, joten harpoin niiden
kohtien yli vauhdikkaasti. Saamelaissymboliikassa olisi ollut riittävästi
itsessään, joten kun mentiin mandaloihin niin loikin sielläkin vauhdilla.
Kalastuskulttuuri, tuulivoimahanke, turismi, saamen kielen asema ja tulevaisuus ynnä muut ovat isoja
teemoja, ja koska näitä isoja teemoja on paljon niin lukeminen on siltäkin osin
raskasta. Ei raskasta huonolla tavalla, vaan niin että on pysähdyttävä sulattelemaan ja pohtimaan. Minä ainakin jouduin pitämään paljon taukoja, onneksi kirjan rakenne
mahdollistaa sen. Toki pysähdyin myös esimerkiksi Tampereella; oi nostalgiaa, minäkin olen käynyt Lukulaarissa ja kiskaissut kännit Näsinpuistossa! 😊
Tarina on vangitseva ja valtavan voimakas. Kieli on todella hienoa,
ja vaikka en kaikkia sanoja ymmärtänytkään niin se ei haitannut. Niin luonnon
kuin ihmisten kuvaus on todella elävää. Murre ja puhekieli ovat paikallaan
siellä missä niitä on, ja ne auttavat osaltaan syventämään eri henkilöhahmojen
persoonaa.
Holmbergin valitsema näkökulma on kiinnostava ja toimiva,
hän saa hyvin tuotua esiin Samun ulkopuolisen katseen, tarkkailijan joka haluaa
ymmärtää, kokee oivalluksia mutta ei saa ihan kaikesta kiinni. Ehkä
vangitsevuus tulee juuri tästä yhdistelmästä, toisaalta on läpi kirjan kulkeva syvä saamelaiskulttuurin tuntemus ja kunnioitus, toisaalta on muualta tullut Samu jolle moni asia on uusi ja kiehtova. Mielestäni Holmberg saa hienosti tuotua esiin muualta tulleen kokemukset ja tuntemukset, etenkin sen että välillä Samu tuntee ymmärtävänsä mistä on kyse, vain kyseenalaistaakseen ymmärryksen myöhemmin, tai tajutakseen että on vasta raapaissut pintaa.
Tämä ei ole helppo kirja, mutta sellainen jolle kannattaa antaa
aikaansa.
Halla Helle on luettu myös blogeissa Kirjaluotsi ja Ja taas kirja kädessä - Jorman lukunurkka.
Helmet-lukuhaasteeseen laitan tämän kohtaan 28, "kirja jonka lukemisesta on sinulle hyötyä". Ei välttämättä konkreettista hyötyä, mutta ainakin se laittoi minut ajattelemaan asioita. Se sopisi haasteessa moneen eri kohtaan, ainakin numeroihin 8, "kirja jossa maailma on muutoksessa", 17, "kirjan nimessä on kirjan päähenkilön nimi" ja 41, "kirjassa matkustetaan junalla".
Tämän haluan lukea. Saamelaiskulttuuri on kiinnostanut lapsesta asti.
VastaaPoistaLukulistalle vaan! :)
Poista