Niillas Holmberg: Halla Helle

 

Niillas Holmberg: Halla Helle

Gummerus 2021 

455 s.

Kulttuurin moniosaaja, ympäristöaktivisti Niillas Holmberg on kirjoittanut esikoisromaaninsa. Halla Helle kertoo Utsjoelle muuttaneesta Samusta, joka on muuttanut pohjoiseen Elle Hallamaan, nimellä Halla Helle tunnetun taiteilijan perässä. Samun ja Ellen välille on kehittynyt rakkaussuhde, joka on kuitenkin melko riekaleinen. Elle on vetäytynyt erakoksi tunturiin eikä hän enää halua sen enempää tehdä taidetta kuin tavata ihmisiä. Samu käy tapaamassa häntä, mutta kokee että he ajautuvat kauemmaksi toisistaan. Taide on yhdistänyt heidät, mutta Ellen ajautuessa pois sen piiristä Samu jää yksin, ymmälleen. Mitä hän voi tehdä? 

Elle alkaa toimittaa Samulle uniaan runomuotoon kirjoitettuna. Unissa toistuvat tietyt asiat, joita Samu pyrkii tulkitsemaan. Onko unissa ratkaisu Ellen erakoitumiseen, vai pystyisikö hän niiden avulla saamaan Ellen takaisin ihmisten ilmoille? Samu kyllä tutustuu myös muihin ihmisiin, mutta hän ei saa yhteyttä moneenkaan. Vaikka hän on opiskellut saamea ja on kiinnostunut kulttuurista ja myyteistä, hän on kuitenkin ulkopuolinen. Hän kuitenkin tuntee kuuluvansa pohjoiseen ja pyrkii löytämään sijansa.

Voisi kuvitella, että vanha harmaantunut metsän karhu, joka on samonnut tuntureita sukset jalassa ennen ensimmäistäkään moottorikelkkaa, tuntisi kunnan valtuustosaliin astuessaan harhautuneensa erittäin kauas mukavuusalueeltaan, mutta herrojen sanelemin mekanismein ja termistöin toimivan huushollin haltuunotto ei näytä olevan Pettelle konsti eikä mikään. Hän ei yritäkään sopeutua, vaan pakottaa valtuustosalin mukautumaan itseensä, puhuu kuten omien parissa puhutaan. Takaseinän kunnanmiehet näyttävät katsovan suoraan häneen, hyväksyvästi. Pette on huoneen vanhimpia - ainoita paikallaolijoita, joka epäilemättä on tuntenut kaikki valtuustosalin seinään ikuistetut kasvot.

”Tiiäkkö sie, kaveri”, hän jatkaa nyt lujasti norjalaista puhutellen, ”että tätä koko huoneellista ei olisi ilman poroa? Poro on elättänyt meitä tuhansia vuosia. Mie olen eläny porojen parissa kaheksankytä vuotta ja nähny miten meiän elinolosuhteita on vuosikymmenten saatossa kavennettu ja kavennettu, millon mistäki syystä. Meistä ei paljoa olla kuule välitetty, eikä meiltä olla mielipiteitä paljon kyselty, kun pelisääntöjä on laitettu uuteen muotoon. Luulekko sie, jos sie meiltä kerran kysyt, että me ollaan vapaaehtosesti valmiita kaventamaan meiän elinolosuhteita entisestään sinun puiston takia?”

Lukemisesta jäi kaksijakoinen olo. Unien tulkinnat Freudeineen ja Jungeineen sekä runsas symboliikan käsittely ovat melko raskasta luettavaa. Itse en ole lainkaan kiinnostunut unien tulkinnasta, joten harpoin niiden kohtien yli vauhdikkaasti. Saamelaissymboliikassa olisi ollut riittävästi itsessään, joten kun mentiin mandaloihin niin loikin sielläkin vauhdilla.

Kalastuskulttuuri, tuulivoimahanke, turismi, saamen kielen asema ja tulevaisuus ynnä muut ovat isoja teemoja, ja koska näitä isoja teemoja on paljon niin lukeminen on siltäkin osin raskasta. Ei raskasta huonolla tavalla, vaan niin että on pysähdyttävä sulattelemaan ja pohtimaan. Minä ainakin jouduin pitämään paljon taukoja, onneksi kirjan rakenne mahdollistaa sen. Toki pysähdyin myös esimerkiksi Tampereella; oi nostalgiaa, minäkin olen käynyt Lukulaarissa ja kiskaissut kännit Näsinpuistossa! 😊

Tarina on vangitseva ja valtavan voimakas. Kieli on todella hienoa, ja vaikka en kaikkia sanoja ymmärtänytkään niin se ei haitannut. Niin luonnon kuin ihmisten kuvaus on todella elävää. Murre ja puhekieli ovat paikallaan siellä missä niitä on, ja ne auttavat osaltaan syventämään eri henkilöhahmojen persoonaa.

Holmbergin valitsema näkökulma on kiinnostava ja toimiva, hän saa hyvin tuotua esiin Samun ulkopuolisen katseen, tarkkailijan joka haluaa ymmärtää, kokee oivalluksia mutta ei saa ihan kaikesta kiinni. Ehkä vangitsevuus tulee juuri tästä yhdistelmästä, toisaalta on läpi kirjan kulkeva syvä saamelaiskulttuurin tuntemus ja kunnioitus, toisaalta on muualta tullut Samu jolle moni asia on uusi ja kiehtova. Mielestäni Holmberg saa hienosti tuotua esiin muualta tulleen kokemukset ja tuntemukset, etenkin sen että välillä Samu tuntee ymmärtävänsä mistä on kyse, vain kyseenalaistaakseen ymmärryksen myöhemmin, tai tajutakseen että on vasta raapaissut pintaa.

Tämä ei ole helppo kirja, mutta sellainen jolle kannattaa antaa aikaansa.

Halla Helle on luettu myös blogeissa Kirjaluotsi ja Ja taas kirja kädessä - Jorman lukunurkka.

Helmet-lukuhaasteeseen laitan tämän kohtaan 28, "kirja jonka lukemisesta on sinulle hyötyä". Ei välttämättä konkreettista hyötyä, mutta ainakin se laittoi minut ajattelemaan asioita. Se sopisi haasteessa moneen eri kohtaan, ainakin numeroihin 8, "kirja jossa maailma on muutoksessa", 17, "kirjan nimessä on kirjan päähenkilön nimi" ja 41, "kirjassa matkustetaan junalla".