sunnuntai 12. syyskuuta 2021

S. J. Bennett: Windsorin solmu

 

Kirja lattialla, sitä ympäröi punainen käsilaukku jalokivien näköisine hihnoineen
S. J. Bennett: Windsorin solmu

Englanninkielinen alkuteos The Windsor Knot (2020)

Suomentanut Kaisa Haatanen

WSOY 2021

349 s.



Olkoon niin. Ei tässä voinut 'alkaa ragee', kuten Harry oli kertonut hänelle nykyään sanottavan.

Englannin kuningatar Elisabet II on sekä harmissaan että utelias. Illanvietto Windsorin linnassa on päättynyt yhden vieraan kuolemaan. Kuinka kummassa näin on päässyt tapahtumaan? Turvallisuuspalvelu tutkii asiaa, mutta kuningatar tekee tahollaan omia selvityksiään. Julkisesti hän ei voi osallistua, tietenkään, mutta hän voi hienovaraisesti tuuppia asioita haluamaansa suuntaan. Oikeana kätenä hänellä on apulaisyksityissihteerinsä Rozie, joka voi liikkua vapaasti linnan ulkopuolella ja käyttää aikaa tiettyjen ihmisten etsimiseen ja tapaamiseen. Myös eläköityneestä poliisipäälliköstä on apua. 

Eikä Charles. Hän oli palannut jo illalla Highgroveen Camillan kanssa. (Kuningatar pyrki olemaan objektiivinen ja harkitsemaan kaikkia mahdollisuuksia, ja Charles oli kuitenkin järjestänyt koko illallisen.) Samoin Etonin provosti oli palannut koulurakennuksessa olevaan kotiinsa vajaan kilometrin päähän. Mutta Brodskyn seikkailu arkkitehtinaisen kanssa oli osoittanut, että vaati vain hiukan kekseliäisyyttä, jotta pystyi liikkumaan esteettä henkilökunnan ja vieraiden huoneistojen välillä. Tässä vaiheessa epäiltyjen listasta tuli melko koominen, koska sillä oli yhä Sir David Attenborough ja Canterburyn arkkipiispa. Ei - kerta kaikkiaan, ei. Jos ei näihin miehiin voinut luottaa, voisi saman tien luovuttaa tykkänään. 

Kirja aloittaa uuden sarjan Hänen majesteettinsa tutkimuksia, ja minä ainakin toivon sarjan saavan oikein monta osaa. Tämä avausosa on hauskaa ja viihdyttävää luettavaa. Kuningatar on samaan aikaan sekä arvovaltainen, vähän pelottavakin majesteetti että huumorintajuinen isoäiti. Hän hoitaa velvollisuudet ja tapaamiset tunnontarkasti, mutta mielessään on usein varsin vallaton. Hän pitää langat tiukasti käsissään, mutta tekee sen niin ovelasti että monikaan ei tajua sitä. 

Jännitystä ei juuri ole, mutta kiinnostavuutta sitäkin enemmän. Kuningattaren mukana päästään palatsin yksityisiin osiin, saadaan pilkahduksia perheestä, nähdään silmäys päivittäisistä rutiineista, tutustutaan Obaman pariskunnan vierailun valmisteluihin ja niin edelleen. Kuningatar on äärettömän sympaattinen hahmo, joka tuntuu ainoana kiinnittävän huomiota siihen, että uhri oli ihan oikea ihminen. 

Helmet-lukuhaasteeseen laitan Windsorin solmun kohtaan 46, "kirjassa syödään herkkuja". Toffeeta, pikkuleipiä, skonsseja, tortillasipsejä... Se sopisi myös esimerkiksi kohtiin 20, "kirjassa on ammatti jota ei enää ole tai joka on harvinainen" ja 37, "kirjan henkilön työ on tärkeä tarinassa". 

Kirja on luettu myös esimerkiksi blogeissa Kirjakaapin kummitus, Kirsin Book Club ja Kirjaluotsi

Jatkoa odotellessa! Epäilen vahvasti, että en jaksa odottaa toisen osan suomennosta vaan luen sen englanniksi heti kun se ilmestyy kirjastoon tai kirjakauppaan. Ymmärtääkseni se on tulossa aika pian, tämän syksyn aikana. 

1 kommentti:

  1. Tämä vaikuttaa tosi sympaattiselta luettavalta! Haluan itsekin kokeilla tätä, jahka se kirjaston hyllyssä sattuu olemaan.

    VastaaPoista