S. J. Bennett: A Three Dog Problem

 

S. J. Bennett: A Three Dog Problem

Zaffre 2021

390 s.

Kirjoitin S. J. Bennettin Windsorin solmun luettuani, että tuskin maltan odottaa suomennosta. Näin oli, ja aloin jonottaa sarjan kakkososaa heti kun huomasin sen saapuneen kirjastokimppaamme. Kolmas osa on tulossa englanniksi tämän vuoden marraskuussa, jee! Tässä kakkososassa viitataan lyhyesti edelliseen kirjaan, mutta missään tapauksessa näitä ei tarvitse lukea järjestyksessä. 

Sarjan avausosassa oltiin Windsorin linnassa, nyt Buckinghamin palatsissa (ja kolmosessa Sandringham Housessa). Heti alkuun palatsista löytyy linnan työntekijän ruumis. Sitten kuitenkin hypätään ajassa kolme kuukautta taaksepäin, ja vasta aika paljon myöhemmin palataan alkutilanteeseen. Muutenkin ruumis jää sivuosaan, sillä kuolema ajatellaan pitkään onnettomuudeksi. Paitsi tietysti kuningatar epäilee rikosta, mutta ei voi tehdä asialle mitään ennen kuin löytää todisteita. 

Kuningattaren sihteeri Rozie saa tehtäväkseen selvittää kadonneen maalauksen tapausta. Tai oikeastaan maalaus ei ole kadonnut, se on väärässä paikassa. Kuningatar haluaa tietää, miten on mahdollista että maalaus on hävinnyt hänen makuuhuoneensa seinältä ilmestyäkseen nyt muualle. Pian kuviossa on mukana oikeasti kadonneita ja myös väärennettyjä maalauksia. Vähä vähältä alkaa vaikuttaa siltä, että kuolemantapaus on sittenkin rikos, ja että sillä on jotain tekemistä tauluhässäkän kanssa. Lisäksi mukana on ilkeitä nimettömiä kirjeitä häiritsemässä ihmisten mielenrauhaa. 

David Strong, for his part, was not particularly looking forward to report to Her Majesty. He found her faintly terrifying, for reasons he couldn't quite pinpoint. She was hardly known for her towering intellect, but he had found, on his first case working for her at Windsor, that she was a hell of a lot sharper than she looked. Mistakes were picked up on. Dry comments were made. Eyes were rolled. He didn't want the Queen of England rolling her eyes at him tomorrow afternoon. Seriously not. 

Which was why, at half past eleven at night, he was still up with his sergeant, in their makeshift office at the Palace, going over what they knew - which wasn't as much as he'd have liked. It had taken time to set up and get to grips with the environment. Far from a bank of computers in the Ballroom, he and Detective Sergeant Highgate had a padlocked cubbyhole in the South Wing on the floor above the Master's office for conducting interviews, two secure office laptops, some notepads and a couple of wonky chairs that had seen better days. The air vice-marshal didn't want them to get too comfortable, he assumed. No problem. Strong always worked better when he was uncomfortable.   

Tarinassa on taas paljon mielenkiintoista linna-asiaa, esimerkiksi tunneleista mietin heti että ovatko ne oikeasti olemassa. Samoin pohdin valtavaa taide-esineistön määrää ja sitä, miten voi olla varma että kaikki on aitoa. 

Kuningatar ja prinssi Philip ovat jälleen kovin sympaattisia, ja heidän keskinäinen sanailunsa ja huumorinsa on lämpimän lempeää. Huumoria riittää muutenkin, yksi suosikkikohtauksistani on sellainen missä kuningatar kiipeää sisään vanhaan kaappiin ja päätyy salakuuntelemaan keskustelua. Ikä tulee aina esiin; ei kaapistakaan kovin helposti tulla pois ilman että 90-vuotiaat polvet valittavat. 

Tapahtumien taustalla seurataan ohimennen myös Yhdysvaltain presidentinvaaleja, jotka Trump voitti, Harrya ja hänen uutta tyttöystäväänsä, Theresa Mayn pääministeriaikaa... 

Tarina on mielestäni hieman epätasapainoinen. Ensimmäinen kuolemantapaus jää todella pahasti sivuosaan, välillä melkein unohtuu että sellainenkin oli. Vielä siinäkin vaiheessa, kun poliisi saapuu paikalle, tämä yksittäinen etsivä laitetaan tutkimaan nimettömiä kirjeitä. Taulut ja taide saavat hurjan paljon enemmän tilaa verrattuna työntekijän kuolemaan ja sen selvittämiseen. Vielä kun nimettömät kirjeet tulevat mukaan, alkaa olla sellainen olo että nyt on liikaa tavaraa. Sitten kun asiat selviävät todella hitaaseen tahtiin, tulee lopussa kiire niputtaa kaikki yhteen. 

Pääosin kuitenkin tykkäsin tästä, iso kiitos menee varmastikin ihastuttaville päähenkilöhahmoille. Kuningatar ohjailee tutkimuksia todella taitavasti, niin että vaikka hän antaa ohjeita siitä mitä tehdään, vain Rozie tietää mikä hänen roolinsa selvitystyössä on. Ja koska kuningatar haluaa pysyä salassa, hän antaa toisten ottaa kunnian asioista, jotka hän on jo itse selvittänyt ja sen jälkeen ohjannut toisten tutkimuksia oikeaan suuntaan. Myös Sir Simon on yksi suosikkihahmoistani. 

Mietin pitkään mistä kirjan nimi tulee, enkä keksinyt sitä. Onneksi Bennett selittää kirjan lopussa, että on sekä fysiikan kolmen kappaleen probleema että Sherlock Holmesin kolmen piipun ongelma. Ja koska kuningattarella on koiransa, on loogista että hän vie koirat - suurimman osan kirjaa niitä on kolme - linnan puutarhaan kävelylle samalla kun pohtii rikostapauksia. 

Ehdottomasti siis odotan kolmatta osaa, ja luen senkin heti kun se kirjastoon saapuu! 

Seinäjoen kirjaston lukuhaasteeseen tulee nyt kohta "kirjassa ollaan kartanossa tai linnassa", ja Helmet-lukuhaasteeseen numero 8, "kirjassa löydetään jotain kadonnutta tai sellaiseksi luultua". 

S. J. Bennett: Windsorin solmu

 

S. J. Bennett: Windsorin solmu

Englanninkielinen alkuteos The Windsor Knot (2020)

Suomentanut Kaisa Haatanen

WSOY 2021

349 s.

Olkoon niin. Ei tässä voinut 'alkaa ragee', kuten Harry oli kertonut hänelle nykyään sanottavan.

Englannin kuningatar Elisabet II on sekä harmissaan että utelias. Illanvietto Windsorin linnassa on päättynyt yhden vieraan kuolemaan. Kuinka kummassa näin on päässyt tapahtumaan? Turvallisuuspalvelu tutkii asiaa, mutta kuningatar tekee tahollaan omia selvityksiään. Julkisesti hän ei voi osallistua, tietenkään, mutta hän voi hienovaraisesti tuuppia asioita haluamaansa suuntaan. Oikeana kätenä hänellä on apulaisyksityissihteerinsä Rozie, joka voi liikkua vapaasti linnan ulkopuolella ja käyttää aikaa tiettyjen ihmisten etsimiseen ja tapaamiseen. Myös eläköityneestä poliisipäälliköstä on apua. 

Eikä Charles. Hän oli palannut jo illalla Highgroveen Camillan kanssa. (Kuningatar pyrki olemaan objektiivinen ja harkitsemaan kaikkia mahdollisuuksia, ja Charles oli kuitenkin järjestänyt koko illallisen.) Samoin Etonin provosti oli palannut koulurakennuksessa olevaan kotiinsa vajaan kilometrin päähän. Mutta Brodskyn seikkailu arkkitehtinaisen kanssa oli osoittanut, että vaati vain hiukan kekseliäisyyttä, jotta pystyi liikkumaan esteettä henkilökunnan ja vieraiden huoneistojen välillä. Tässä vaiheessa epäiltyjen listasta tuli melko koominen, koska sillä oli yhä Sir David Attenborough ja Canterburyn arkkipiispa. Ei - kerta kaikkiaan, ei. Jos ei näihin miehiin voinut luottaa, voisi saman tien luovuttaa tykkänään. 

Kirja aloittaa uuden sarjan Hänen majesteettinsa tutkimuksia, ja minä ainakin toivon sarjan saavan oikein monta osaa. Tämä avausosa on hauskaa ja viihdyttävää luettavaa. Kuningatar on samaan aikaan sekä arvovaltainen, vähän pelottavakin majesteetti että huumorintajuinen isoäiti. Hän hoitaa velvollisuudet ja tapaamiset tunnontarkasti, mutta mielessään on usein varsin vallaton. Hän pitää langat tiukasti käsissään, mutta tekee sen niin ovelasti että monikaan ei tajua sitä. 

Jännitystä ei juuri ole, mutta kiinnostavuutta sitäkin enemmän. Kuningattaren mukana päästään palatsin yksityisiin osiin, saadaan pilkahduksia perheestä, nähdään silmäys päivittäisistä rutiineista, tutustutaan Obaman pariskunnan vierailun valmisteluihin ja niin edelleen. Kuningatar on äärettömän sympaattinen hahmo, joka tuntuu ainoana kiinnittävän huomiota siihen, että uhri oli ihan oikea ihminen. 

Helmet-lukuhaasteeseen laitan Windsorin solmun kohtaan 46, "kirjassa syödään herkkuja". Toffeeta, pikkuleipiä, skonsseja, tortillasipsejä... Se sopisi myös esimerkiksi kohtiin 20, "kirjassa on ammatti jota ei enää ole tai joka on harvinainen" ja 37, "kirjan henkilön työ on tärkeä tarinassa". 

Kirja on luettu myös esimerkiksi blogeissa Kirjakaapin kummitus, Kirsin Book Club ja Kirjaluotsi. 

Jatkoa odotellessa! Epäilen vahvasti, että en jaksa odottaa toisen osan suomennosta vaan luen sen englanniksi heti kun se ilmestyy kirjastoon tai kirjakauppaan. Ymmärtääkseni se on tulossa aika pian, tämän syksyn aikana.