Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

 

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

Otava 2015

173 s. 

Anna-Leena Härkönen on tuottelias kirjoittaja, niin romaanien kuin kolumnien taitaja. Aihevalinnat ovat vaihtelevia, mikä on aina hyvä asia. Tähän kirjaan on koottu tekstejä, jotka ovat ilmestyneet lehdissä vuosina 2003-2011, yksi Helsingin Sanomissa ja loput Annassa. 

Kapealla palstalla painettuna kukin teksti on muutaman sivun mittainen. Jokainen niistä on sähäkkä, ja tuo ihan tavallisiin asioihin uutta mietittävää, esimerkiksi uuden näkökulman tai omakohtaisen kokemuksen. Monesti Härkönen analysoi viiltävästi, mutta samalla humoristisesti muistuttaen, että kaikkea ei aina tarvi ottaa haudanvakavasti. 

Kerran valitsin Turun kauppatorilla omenoita. Pähkäilin pitkään eri lajikkeitten välillä osaamatta päättää. 

- Mitkä sun mielestä on parhaita? kysyin myyjältä.

- Mitä välii sil on mist mää tykkään? myyjä kiekaisi. -Sulhan ne tulee!

Niinpä. 

(...)

Myös kotiseuturakkautemme on liikuttavaa. Turkulaiset ovat tästä paras esimerkki. Oma aviomieheni on Turusta, ja olen ajat sitten alistunut siihen, etten pysty kilpailemaan sen kaupungin kanssa. Toiselle naiselle saattaisin jotain mahtaakin, Turulle en mahda mitään. Eihän sitä voi edes vetää turpaan.

(...)

Pahin syyllisyyden aiheuttaja tuntuu nykyään olevan internet ja sen suositut keskusteluryhmät. Idea on periaatteessa toimiva: keskusteluryhmissä naiset voivat jakaa ajatuksiaan ja kysyä muilta äideiltä neuvoja vaikeissa tilanteissa. Mutta nainen on naiselle susi.

Monet pahaa aavistamattomat äidit lytätään kuin sääsket, elleivät he kuulu Suurten Äitien kerhoon. Suuret Äidit edustavat fanaattista uuskonservatismia. Naiset pysykööt hellan ääressä! Unikoulua ei saa pitää vaikka lapsi heräisi kymmeniä kertoja yössä! Äiti ei saa käyttää korkokenkiä, hän voi kaatua lapsi sylissä ja sitä paitsi näyttää aivan hutsulta! (Uskokaa tai älkää, tämä on totta!) Äiti ei saa käyttää meikkiä, koska silloin hän ei voi suukotella lastaan! (Minä ainakin voin. Kerran luulimme että lapsellani on joku outo ihottuma, joka paljastui huulipunatahroiksi otsalla ja poskissa.)

He pitävät itseään selvästi täydellisinä äiteinä, vaikka jotkut heistä kertovat läpsivänsä lapsiaan hyvällä omallatunnolla. ("Kun joskus vaan on niin väsynyt ja lapsen pitää oppia rajat!" Olemmeko palaamassa 50-luvulle?

Viihdyttävää ja ajatuksia herättävää tekstiä. Koska en lue Annaa, ei yksikään teksteistä ollut minulle ennalta tuttu. Mietin, että ei varmasti olisi haitannut vaikka olisin lukenut ne aiemmin, eiköhän nämä kestä useammankin lukukerran. Ja kun en lukenut kirjaa heti sen ilmestyttyä, pystyin miettimään että onko asiat yhä näin, vai onko jokin muuttunut ja jos on niin mihin suuntaan. Voisikin olla kiinnostavaa palata tähän viiden tai kymmenen vuoden päästä, ja katsoa tekstien ajankohtaisuutta silloin.

Helmet-lukuhaasteeseen täytän kohdan 24, "kirjan nimessä on kysymysmerkki tai huutomerkki". 

Ihana nähä! ja muita kirjoituksia on luettu myös esimerkiksi blogeissa Kulttuuri kukoistaa, Kirjasähkökäyrä ja Luettua ja maistettua.