Charles Bukowski: Kirottujen nautinnot

 

Charles Bukowski: Kirottujen nautinnot

Englanninkielinen alkuteos Betting on the Muse (1996)

Suomentaneet Seppo Lahtinen ja Mikko Pihjalavirta

Sammakko 2015

159 s.

Helmet-lukuhaaste alkaa olla siinä vaiheessa, että muutamaan viimeiseen kohtaan joudun etsimällä etsimään kirjoja. Paljon olen tänä vuonna lukenut, mutta kovin monta kirjaa on ollut sellaista, ettei ole sopinut vapaina oleviin haastekohtiin. Bukowskin Kirottujen nautinnot kaivoin kirjaston tietokannasta kohtaan 30, "kirja on julkaistu kirjoittajan kuoleman jälkeen". 

En ole aiemmin lukenut Bukowskilta mitään ja suhtauduin kirjaan vähän epäluuloisesti. Mielikuvani oli, että kirjailijan maine perustuu räävittömyyteen. Pelkäsin, että teksti on pelkkää ryyppäämistä ja naisten esineellistämistä. Onneksi olin väärässä! Ryyppäämistä on rutkasti ja vähän tappeluakin, eikä naisten muotoja tai muodottomuutta ohiteta. Tärkeämpää on kuitenkin tekstien miespäähenkilöiden sisäinen elämä. Heillä on milloin köyhyyttä, milloin itsemurha-ajatuksia, ja hetkessä he keksivät ongelmiinsa ratkaisun. Kun hetki menee ohi, elämä jatkuu usein niin kuin ennenkin. He toteavat että näin se nyt meni ja istuvat sohvannurkkaan olut- tai viskipullon kanssa. 

Osassa tekstejä naiset ovat isossa roolissa, mutta he ovat enimmäkseen ärsyttäviä. Hysteerisiä, irrationaalisia, itsekkäitä, rahanahneita. Samalla joidenkin touhu menee niin yli, että se naurattaa. Kuten novellissa "Mitä tapahtui rakastavalle ja nauravaiselle ruutukangasmekkoiselle tytölle?", jossa Diana kohtaa tukun vastoinkäymisiä auton renkaan puhkeamisesta vessan tukkiutumiseen. Reaktio kaikkeen on, että hän ei voi enää elää, ei kestä tällaista. Ja Harry vie autoa korjaamolle, hakee kaupasta karhupumppua, hakee kaupasta rättejä, hakee kaupasta pesuainetta, ja koko ajan taustalla Diana rääkyy. Lukijana minulla oli hyvin kaksijakoinen fiilis, toisaalta tunsin sääliä molempia kohtaan, toisaalta nauratti. Novelleissa pidin niiden yllättävästä yllätyksellisyydestä, jos niin voi sanoa. Ehkä odotin tavallista elämänmenoa, joten siksi on riemastuttavaa, että tavallisuudesta huolimatta novelleissa tapahtuu jotain odottamatonta, jotain minkä en arvannut tulevan. Hetkellisesti päähenkilö pääsee irti ennen kuin arki taas iskee kiinni. Runoista pidin myös, niissä on paljon pohdiskelua, todella painava sisältö. Niissä on lukijalle paljon ajateltavaa.

Älä anna

älä anna ihmisten olla

perustasi,

älä nuorten naisten,

älä vanhojen naisten,

älä nuorten miesten,

älä vanhojen miesten,

älä keski-ikäisten,

älä kenenkään heistä,

älä anna ihmisten olla

perustasi. 

sen sijaan

rakenna hiekalle, 

rakenna kaatopaikoille,

rakenna likakaivojen päälle,

rakenna hautausmaiden päälle,

rakenna jopa vetten päälle,

mutta älä luota ihmisiin.

(...)

Takakannen mukaan kirja "sisältää alkuteoksen kaikki 10 novellia ja valikoiman runoja". Sanamuoto on hämmentävä, jäin miettimään että onko alkuteos runojen osalta erilainen, onko siinä vain osa suomennokseen otetuista runoista vai kenties vain novellit? Koska jos suomennoksessa on samat tekstit kuin alkuteoksessa, miksi suomennoksen sisällyksestä mainitaan erikseen?

Oli miten oli, tykkäsin kokoelmasta huomattavasti enemmän kuin mitä ennalta odotin. Tunsin kuplivaa riemua lukiessani, on niin ihanaa yllättyä iloisesti. Kirottujen nautinnoista on postaus myös blogeissa Kirjattelua, Kirjavinkit ja No, But I Read the Book, ja niiden perusteella päättelin että tämä on siivompaa Bukowskia. Ehkä jossain vaiheessa uskaltaudun lukemaan häneltä muutakin. 

Lukuhaasteeseen kiireen takia puolipakolla valitut kirjat ovat usein huteja minun lukumakuuni, onneksi tämä oli poikkeus enkä joutunut kokeilemaan montaa kirjaa yhteen kohtaan. Otankin mielelläni vinkkejä vastaan kohtiin 19, kirjassa leikitään ja 22, kirjassa ajetaan polkupyörällä :)