Quentin Tarantino: Once Upon a Time in Hollywood

 

Quentin Tarantino: Once Upon a Time in Hollywood

Englanninkielinen alkuteos Once Upon a Time in Hollywood (2021)

Suomentanut Juha Ahokas 

Like 2021

392 s.

Tunnustan heti, että en ole nähnyt Tarantinon Once Upon a Time in Hollywood -elokuvaa, enkä siten tuntenut kirjan hahmoja ennalta. Kiinnostus elokuvaa kohtaan kyllä heräsi, ja aion sen katsoa. Sen jälkeen voin miettiä, olisiko lukukokemus ollut erilainen, jos olisin sen nähnyt ennen kirjan lukemista.

Tarinassa on kolme päähenkilöä, näyttelijät Sharon Tate ja Rick Dalton sekä Rickin stuntmiehenä toiminut Cliff Booth. Eletään 1960-luvun loppua, ja kaikkien elämä on jonkinlaisessa risteyskohdassa. Dalton on tehnyt lännenelokuvia ja tv-sarjan, mutta on viime vuosina jämähtänyt pahiksen rooliin ja päätynyt aina tapetuksi. Sitten hänelle tarjoutuu mahdollisuus päästä tekemään länkkäreitä Eurooppaan, lisäksi hän pääsee mukaan uuteen tv-sarjaan. 

Cliff puolestaan kärsii töiden vähyydestä; kun Rick pääsee Eurooppaan, siellä on yleensä stuntit valmiina eikä häntä tarvita. Hän onkin ajautunut enemmän Rickin autonkuljettajaksi ja assistentiksi. Taustalla hänellä on sotasankarimenneisyys ja sarja erilaisia väkivaltatekoja, joista hän ei koskaan ole joutunut vastuuseen. 

Sharon on liftannut Hollywoodiin, päätynyt yksiin ohjaaja Roman Polanskin kanssa ja tehnyt menestyksekkäitä rooleja elokuvissa. Silti hän on epävarma, että tykkääkö yleisö hänestä ja toisaalta,  pitääkö hänen aina olla tietynlaisissa rooleissa, niin valkokankaalla kuin kotona. 

Kolmikon liepeillä häälyy myös Charles Manson "perheineen", aikaan jolloin ryhmän teot olivat lähinnä hengailua ja satunnaisia ihmisten säikyttelyjä. Esillä on enemmänkin Manson muusikkona, kerrotaan keiden kanssa hän vietti aikaa ja mikä hänestä olisi voinut tulla, jos musiikin saralla asiat olisivat menneet toisin. 

Uusi käänne saa Stacyn purskauttamaan juoman suustaan.

"Hyvästi, Bernardo", Rick sanoo heilauttaen kättään teatraalisesti. Sitten nojautuen eteenpäin hän kysyy Jim Stacyltä: "Saanko roolin nyt?"

Jim laskee lasin kädestään. "Totta kai saat, olet viimeinen kaveri helvetin listalla."

"Juuri sitä tarkoitin", Rick selittää. "Milloin viimeinen helvetin kaveri helvetin listalta on valittu mihinkään? Kun päästään viimeiseen helvetin kaveriin listalla, helvetin lista heitetään pois ja laaditaan uusi helvetin lista!"

Hitto, Stacy ajattelee, juuri niinhän sitä tehdään.

"Nyt listalla ei ole kolmea helvetin Georgea vaan kaksi helvetin Bobia. Redford ja Culp. Ja sitten yhtiössä päätetään tehdä kaverista britti, ja Michael Caine saa sen helvetin roolin. Tai yhtiössä päätetään lopultakin maksaa Paul Newmanille se, mitä hän pyytää. Tai Tony Curtisin väki soittaa ja tarjoaa hyvää diiliä Tonyn mukaan ottamisesta. Joka tapauksessa minulla ei ollut mitään mahdollisuuksia."

Sitten Rick katsoo Cliffiin ja asettaa tyhjän lasinsa painokkaan lopullisesti baaritiskille kertoen, että on tullut aika häipyä.

"Ja näillä sanoilla, herra Lancer, lausun teille adieu. Minun on opeteltava helvetillinen määrä vuorosanoja vielä tänä iltana, ja minun on paras opetella ne kunnolla tai se nenäkäs pikku tarmonpesä tekee minusta hakkelusta huomenna."

Kirjaan tarttuessani olin epäileväinen, mietin että mahtaako minua kiinnostaa 1960-luvun Hollywood. En tiedä aikakauden elokuvia, en näyttelijöistäkään sen enempää kuin liudan nimiä. Kirja kuitenkin vei mukanaan heti alkusivuilta. Suosikkihahmoni on Cliff, josta paljastuu yllättäviä puolia pitkin matkaa. On myös mielenkiintoista päästä kurkistamaan, millainen on stuntmiehen työ. 

Tarantino on saanut kirjoitustyöhön apua monilta näyttelijöiltä, jotka ovat kertoneet, millainen ala oli 1960-luvun lopulla. En tiedä, onko se lopultakaan muuttunut paljoa. On näyttelijöitä, jotka ovat jääneet tietynlaisten roolien vangiksi. Vai kuka muistaa nähneensä Willem Dafoen lempeänä perheenisänä? Kilpailu on kovaa, eikä yksi onnistuminen tarkoita sitä, että urasta tulisi menestyksekäs. Aina tulee uusia, nuorempia sankareita. Päihteet taitavat yhä olla ongelma monille; kaikilla ei pää kestä sen enempää menestystä kuin sen katoamista. 

Vaikka tarinassa on väkivaltaa, siinä on myös huumoria. Viihdyin kirjan parissa yllättävän hyvin, enkä olisi malttanut pitää lukemisessa taukoja. Lukiessa saa myös olla tarkkaavainen, välillä tarinassa hypätään muutaman vuoden taakse tai elokuvan kuvauksiin, ja joskus kestää hetken aikaa tajuta että miten tämä kohta liittyykään kokonaisuuteen. En myöskään pysynyt aina kärryillä siitä, kuka oli ollut missäkin elokuvassa tai tv-sarjassa, enkä tiedä mitkä niistä jos mitkään on oikeasti tehty, tai ovatko kaikki kirjan henkilöt oikeita ihmisiä. Se ei kuitenkaan haitannut, tiesin että aina voin googlettaa mutta en sitä jaksanut tehdä. Ehkä joku toinen jaksaa :)

Kaikkinensa hieno kirja!

Helmet-lukuhaasteeseen saan tällä - lopultakin - kohdan 5, "kirja liittyy tv-sarjaan tai elokuvaan". Se liittyy monellakin tapaa; toisaalta taustalla on Tarantinon oma elokuva, toisaalta kirjassa hahmot keskustelevat elokuvista, sekä niistä missä ovat näytelleet että niistä mitä ovat nähneet.