Rachel Wells: Kissa kynnyksellä

Rachel Wells: Kissa kynnyksellä

Englanninkielinen alkuteos Alfie the Doorstep Cat (2014)

Suomentanut Elina Lustig

Otava 2021

366 s. 

Alfie-kissan maailma järkkyy. Omistaja Margaret on kuollut ja tämän asunto on menossa myyntiin. Perikunta ei halua Alfieta, vaan puhuu tämän viemisestä löytöeläintaloon. Siihen tämä ei suostu ollenkaan vaan lähtee lipettiin. Ulkoilmaelämä on raskasta lokoisiin kotioloihin tottuneelle kissalle. Maailma on vaaroja täynnä, eikä ruuan tai sateensuojan löytäminen ole helppoa.

Kun Alfie osuu Edgar Roadille, seutu tuntuu heti mukavalta. Ei aikaakaan kun Alfie on kotiutunut ensin yhteen, sitten toiseen, pian kolmanteen ja neljänteenkin taloon. Ihmiset ovat erilaisia ja suhtautuvat tuntemattomaan kissaan eri tavoin, mutta yksi toisensa jälkeen joutuu sulattamaan sydämensä. Alfie osoittautuu erittäin viisaaksi, päättäväiseksi ja myös ovelaksi kissaksi, joka saa hoidettua niin omat kuin muiden asiat kuntoon.

”Meitä ei ole muita kuin minä ja sinä, Alfie. Neljäkymmentäkolme vuotta aikaa eikä muuta kuin joku pahuksen kissa puhekumppanina. Enkä edes tiedä, oletko minun.”

Pyrin rohkaisemaan häntä katsomalla häntä pää kallellaan.

”Sinulla on varmaan nälkä?” hän sanoi ja mau’uin niin lujaa kuin pystyin. Nyt oltiin oikeilla jäljillä. Minulla oli kauhea nälkä. Seurasin häntä keittiöön, missä hän otti jääkaapista vähän savulohta. Niin paljon kuin Clairea rakastinkin, Jonathanin päivälliset olivat kyllä omaa luokkaansa. Hän asetteli vähän lohta lautaselle, ja ruvetessani syömään hän silitti minua hellästi, mitä ei ollut tehnyt koskaan aikaisemmin. Jonkinlainen bromanssi tässä oli syntymässä.

Vaikka olin yllättynyt, keskityin syömiseen. Välillä saatoin kyllä olla aika tunteellinen kissa, ja nyt sydämeni totisesti alkoi lämmetä. Olin aivan otettu. Olin pyrkinyt päättäväisesti murtamaan Jonathanin vastarinnan, muuten en olisi palannut taloon kerta toisensa jälkeen. Mutta en olisi millään osannut kuvitella onnistuvani siinä näin nopeasti. Jos minulla ei olisi ollut niin kiire syödä, olisin varmasti hyppinyt ilosta.

Tykkäsin tarinasta, vaikka samalla siinä jokin hiersi niin kuin pieni kivi kengässä. Ehkä se on liian ennalta-arvattava, on jotenkin itsestään selvää miten henkilöille ja perheille käy. Kansikuva on tavallaan tosi herttainen, mutta ehkä olisin kaivannut siihen joko taustan värimaailmaan sopivaa piirros- tai vesivärikissaa, tai sitten kissan taustalle vaikkapa Edgar Roadiin viittaavan maiseman.

Hahmoista pidin, on ihan mahtavaa seurata Alfien muuttumista laiskahkosta kotikissasta ulkona selviytyjäksi ja edelleen neljän kodin perheenjäseneksi. Myös satunnaisesti esiintyvä Tiikeri-kissa on mukava tuttavuus. Ihmishahmoista pidin etenkin Jonathanista, jonka alkuvaiheen äreys on mahtavaa, sekä Francescasta, joka omista vaikeuksistaan huolimatta on aina valmis auttamaan muita.

Alfie muistuttaa minua puolison vanhempien toisesta kissasta, joka oikeasti on naapurin kissa mutta päätti yhtäkkiä muuttaa uuteen kotiin. Oli siellä vieraillut säännöllisesti, ja kun asunnon toinen kissa hyväksyi kaverin, tämä päätti jäädä sinne. Anoppi kokee toisen kissan välillä rasittavaksi, mutta ei kuitenkaan halua häätää sitä pois. Niin se taitaa olla, että kissa tekee mitä haluaa, ei siinä ihmisten mielipiteillä ole väliä.

Alfien tarina on saamassa jatkoa jo tänä vuonna, helmikuussa on ilmestymässä Samettitassuinen ystävä. Englanniksi kirjoja näyttää olevan jo pitkä liuta, saapa nähdä ilmestyvätkö ne kaikki suomeksi.

Kissa kynnyksellä on luettu myös blogeissa Kirja vieköön!, Elämä on ihanaa ja Annelin lukuvinkit.