Rosa Liksom: Väylä

 

Rosa Liksom: Väylä

Like 2021

266 s. 

On syksy 1944. Lapissa raivoaa sota, ja ihmisten on lähdettävä evakkoon. He ottavat mukaan karjan ja suuntaavat kohti Väylää, rajajokea. Sen toisella puolella odottaa turvapaikka, Ruotsi. Matkaa tehdään jalkaisin, joten se etenee hitaasti. Nimetön päähenkilö, 13-vuotias tyttö kulkee ystäviensä ja heidän perheidensä karjan kanssa. Raskaana oleva äiti on lähtenyt eri tietä yhdessä Sedän kanssa. Tyttö odottaa Ruotsiin pääsyä ja äidin tapaamista. Tie kulkee useamman eri leirin kautta, eikä äitiä meinaa löytyä. Leireillä on varsin kurjat olosuhteet, on kylmä ja taudit leviävät. Vaatetta on, mutta ei välttämättä talvipakkasiin sopivaa. Ihmisiä on liikaa, ja moni turhautuu toimettomuuteen. 

Kun tyttö pääsee äidin jäljille, kohtaaminen ei ole sellainen kuin hän on odottanut. Tunteet ovat puolin ja toisin jäässä. Uusi pikkuveli lohduttaa, mutta vain hetken. Täältäkin leiriltä on lähdettävä. Kun rauha koittaa, alkaa pitkä ja raskas kotimatka. Mikä kotona odottaa? Evakkoaika kesti noin vuoden, mutta hävitys on ollut kova. Toisaalta on hinku päästä kotiin, toisaalta pelottaa. Onko kotia enää olemassa? Entä perhe ja muut ihmiset, millaista on palata entiseen kun kukaan ei ole entisellään? 

Tulima leirille. Taivas oli paiskonu ajolunta piikkilanka-aithaanki niin ettei piikkejä ennää näkyny. Yritin pittää kiini hamheen helmasta ja juoksin parakhiin. Aikili oli ollu minun vasemassa kainalossa koko matkan ja oli eehleen. Käperyin omale ritsile. Kuuntelin lumimyrskyä. Klasit olit lumen peitossa eikä niitten läpi nähny. Net helisit, katto ritisi ja välilä kuulu koa jyske, niinko pyöre olis tarranu parakin seihniin ja riepotellu niitä. Mie pölkäsin, että kohta klasi paiskautuu tuulen voimasta sisäle ja pyry tunkee parakhiin. 

Aamusta ko heräsin, myrsky oli menny tiehensä ja Aurinko killisteli taihvaanrannassa. Puukko-Väinö veisti puisen ristin. Se lainasi taas herra Pattijoen oria ja ajoima kahesthaan hautuumaale kimmeltelevässä kelissä. Puukko-Väinö teki rautakangela jäisseen maahan reiän ja iski krossin siihen. Nimeä siinä ei ollu. 

Olin kuullut monia kommentteja, että kirjan kieli eli tornionjokilaakson murre on pelottanut monia etukäteen, mutta että siihen tottuu nopeasti. Tampereen kirjamessuilla Liksom antoi vinkin, että kannattaa lukea kirjan viisi ensimmäistä sivua ääneen niin huomaa, että ymmärtää kaiken. Hän luki kirjan ensimmäisen luvun ääneen, ja huomasin silloin, että sanoissa on riittävästi tuttua jotta niistä saa kiinni. Eikä haittaa, vaikkei ihan jokaista ymmärtäisi heti tai ollenkaan. Toki lukeminen oli minullakin normaalia hitaampaa, mutta toisaalta, myös tarina on sellainen ettei sen kanssa pidä kiirehtiä. 

Minulle jäi tuntu, että kirja on hurjan paljon kokoansa suurempi. Sivuja on 266 ja tapahtuma-aika noin vuoden mittainen, mutta miten paljon tarinaan mahtuukaan! Tapahtumia ei sinänsä ole hirveä paljon, matka etenee hitaasti mutta tasaisesti kohti Ruotsia ja sieltä takaisin. Yksittäisiä kohtaamisia ihmisten kanssa on useita, ja niihin liittyy monenlaisia tunteita. Jotkut kohtaamisista ovat pelokkaita, toiset hauskoja, kolmannet yllätyksellisiä, neljännet hiljaisia. Perheet ovat hajalla, joten monilla on huoli tai suru perheenjäsenistään. Ovatko rintamalla olijat elossa? Missä ovat äidit pikkulapsineen? Lisäksi karjan kanssa sattuu kaikenlaista karkailusta poikimiseen.

Tie on samaan aikaan armoton ja turvallinen. Koti on jätetty eikä ole tietoa, milloin sinne voi palata. Tien päässä on kuitenkin turvapaikka. Ja kun pysyy tiellä, välttää niin suot kuin miinat. 

Tarina on todella voimakas ja se koskettaa syvältä. Tytön mukana on samaan aikaan helppo ja vaikea kulkea. Helppo siksi, kun tarina imaisee mukaansa ja pitää tiukasti kiinni. Vaikea siksi, koska aihe on raskas eikä etukäteen voi aavistaa, ketä kohtaa onnellinen loppu ja ketä ei. Myös karjan kohtalo jännittää matkan aikana. 

Hieno teos, joka ansaitsee saamansa kehut. Väylää on luettu paljon, siitä on kirjoitettu esimerkiksi blogeissa Kirjasähkökäyrä, Kirjaluotsi ja Kirjahavahduksia. 

Helmet-lukuhaasteeseen kuittaan kohdan 28, "kirjan päähenkilö on alaikäinen". Väylä sopisi myös esimerkiksi kohtiin 1, "kirjassa yhdistetään faktaa ja fiktiota" sekä 29, "kirjassa kuvataan hyvää ja pahaa". Seinäjoen kirjaston lukuhaasteessa ollaan kaukana kotoa.