Volter Kilpi: Alastalon salissa
Otava 1965
421 + 405 s.
Olen jo pitkään halunnut lukea Alastalon salin, mutta pelkäsin kirjaa. Kuten varmasti moni muu, olin kuullut sen olevan vaikea. Kun Instagramissa kysyttiin halukkaita kimppalukuun, lähdin mukaan. Meitä oli viitisentoista kirjasomettajaa lukemassa kirjaa kahdeksan viikon ajan. Jokaiselle viikolle oli suunniteltu tietty pätkä luettavaksi, ja luetusta keskusteltiin sunnuntaisin. Tämä oli erittäin toimiva tapa! Keskimäärin satakunta sivua viikossa ei tunnu etukäteen ollenkaan niin pahalta kuin 800 sivua. Lisäksi meidän kirjastomme varastosta löytyi kahteen niteeseen jaettu kappale, mikä sekin sai urakan tuntumaan pienemmältä.
Miesjoukko kokoontuu Alastalon saliin keskustelemaan parkkilaivan hankkimisesta. Alastalon isäntä Herman Mattson sellaisen haluaa, ja nyt puidaan ketkä lähtevät hankintaan mukaan ja minkälaisilla osuuksissa. Miesten joukossa on vahva keskinäinen hierarkia, joten on tarkkaa kuka istuu millekin istuimelle ja millaisen piipun valitsee. Pukkilan isäntä Petter Pihlman saa eniten näkökulmaa tarkkaillessaan tilannetta ja puhistessaan jos jonkinlaista sekä mielessään että välillä myös ääneen. Hän on kovasti kateellinen ja katkera vaikka kaikin keinoin yrittää toisille muuta esittää.
Kipakoita sanoja vilisee, mutta varsinaista riitaa ei tule. Tuntuu siltä että miehet tuntevat toistensa olemukset ja tavat niin hyvin, etteivät päästä asioita liian pitkälle.
Luettuani kirjan olin kertakaikkisen äimistynyt. Miten voikaan olla muutaman tunnin mittainen, satoihin sivuihin venytetty tarina niin hauskaa luettavaa? Kilpi on keksinyt hämmästyttävän määrän ennestään tuntemattomia sanoja, joista kuitenkin asiayhteydestä ymmärtää mistä on kyse ja jotka tuntuvat täysin oikeilta ja luontevilta.
Miesjoukko on mukavan persoonallinen porukka, joista jokainen on omanlaisensa mutta joista moni myös välillä yllättää toiset käyttäytymällä totutusta poikkeavasti. Naisroolit jäävät Alastalon emännän Eevastiinan ja tyttären Siviän vastuulle, ja heitä näkyy vain kahvipöydän ääressä ohimennen. Toisaalta, Kilven kerrontatyylillä ohimennen tarkoittaa helposti muutamaa kymmentä sivua.
Helmet-lukuhaasteeseen täytän kohdan 19, "kirjan nimessä on jokin talon osa".
Kirja on luettu myös esimerkiksi blogeissa Tuijata. Kulttuuripohdintoja, Jokken kirjanurkka ja Tekstiluola.
Tällä postauksella osallistun ensimmäistä kertaa Kirjabloggaajien klassikkohaasteeseen, jota tällä kierroksella vetää Kulttuuri kukoistaa -blogin Arja.


Hyvä avauksesi klassikkohaasteeseen saa tämän "vaikean" teoksen tuntumaan houkuttelevalta! Klassikkohaaste on osoittautunut oikein kivaksi traditioksi, lukuvuodessani on jo vuosia ollut nämä ainoat "tavoitteelliset" kohdat.
VastaaPoistaKiva jos houkuttaa! Monesti olen ajatellut että "pitäisi" osallistua klassikkohaasteeseen, mutta sitten joko en ole ehtinyt lukea mitään tai sitten olen unohtanut lukeneeni haasteiden välissä jonkun klassikon josta olisin voinut postata :D Jospa nyt tästä tulisi perinne.
PoistaVielä jonakin päivänä haluan lukea tämän kirkan ja ostaa paidan "Olen lukenut Alastalon salissa". :D
VastaaPoistaPaita oli mielessä ennen kirjan lukemista, se olisi kyllä hauska :D
PoistaTämä on mahtava teos, ehkä hauskin ja yllättävin lukukokemus ikinä! Oli sitä tyrisevää ja helohemppaa ja vaikka mitä. Mikko Rimmisen kirjat (etenkin ennen Finlandia-voittoa) ovat samaa tyyliä, pidän kovasti niistäkin, kuten Pölkystä. Onnea kun luit - ja luitte porukalla! Ja kiva kun osallistuit haasteeseen, nyt vain paidan ostoon!
VastaaPoistaLuettiin aikoinaan siskoni kanssa suunnilleen samaan aikaan Pölkky, ja muistan ikuisesti kuinka naurettiin jollain automatkalla ääneen kun kerrattiin parhaita kohtia :D
PoistaLuin tämän kirjabloggaajien ensimmäiseen klassikkohaasteeseen. Kuten moni muukin kirjan pariin uskaltautunut yllätyin sen huumorista. Alastalon salissa on mahtava klassikko! Hienoa, että luit sen.
VastaaPoistaTämä on kyllä yksi niistä kirjoista, joihin tarttuminen pitkän harkinnan jälkeen on ollut erityisen palkitsevaa. Madaltaa ehkä kynnystä kokeilla muita vaikeiksi mainittuja kirjoja.
PoistaHyvä suoritus. Sivumäärä on pelottanut tätä lukijaa.
VastaaPoistaEn tiedä olisinko joskus uskaltanut tarttua tähän ilman kimppalukua. Nyt oli sopivan matala kynnys kun tiesi ettei ole yksin.
PoistaHattu päästä tämän klassikkosuorituksen edessä - aloituksesi on komea. Minullakin oli melko merellinen klassikko tämä vuonna, nimittäin Moby Dick. Voisin sanoa, että Alastalon salissa oli sanastoltaan hyvin samantyyppinen.
VastaaPoistaMulla on Moby Dick lukematta, voisi olla yksi ehdokas seuraavalle kierrokselle. Jos klassikkohaasteesta tulisi tapa minullekin.
PoistaVakuuttava aloitus klassikkohaasteilulle.
VastaaPoistaJa vaikean maineen ohella olen kyllä kuullut myös vastaavanlaisia kehuja (mm. Arjalta ja Margitilta) mutta silti olen epäluuloinen että tämä on ehkä hyvä sellaisella tavalla että en ehkä kuitenkaan niin innostuisi...
Tämä on varmasti mielipiteitä jakava klassikko.
PoistaMä jopa mietin että kuuntelisinko tämän Yle Areenasta, kiinnostaa että kuinka helppo tai vaikea on pysyä kärryillä kuunneltuna. Kirjassa kun joitain lauseita tuli luettua useampaan kertaan ja välillä selailtua hiukan takaisinpäin.