Camilla Läckberg: Itkijänainen
Ruotsinkielinen alkuteos Gråterskan (2025)
Suomentanut Kristiina Vaara
Otava 2025
458 s.
Kahdestoista osa Fjällbacka-sarjaa vie lukijan muutaman vuoden tauon jälkeen takaisin tuttuihin kuvioihin. Patrik tutkii rikosta ja Erica sekaantuu asioihin kirjaprojektin varjolla. Kotona lapsimäärä on kasvanut neljään joten vilinää riittää.
16-vuotias Sofie katosi kolme vuosikymmentä sitten eikä tapaus ole selvinnyt. Nyt vanhaan juttuun tulee uusi käänne, ja Patrik tiimeineen paneutuu tutkintaan. Jäikö aiemmin jotain huomaamatta? Sofien perhettä ja ystäviä asuu yhä lähistöllä, joten sekä poliisin että Erican on helppo tavoittaa heidät. Kuinka tarkkoja muistikuvat ovat vuosikymmeniä myöhemmin? Ja jos joku tietää jotakin, onko viimein tullut aika paljastaa tiedot?
Erica hymähti mietteliäänä. Hän katsoi Noraa, joka oli taas sulkenut silmänsä.
"Minun on viisainta yrittää saada tyttö nukkumaan, jottemme istu täällä koko yötä. Tule sinäkin pian."
"Mm, minulla on tässä muutama sivu jäljellä, käyn vain nopeasti vessassa."
Patrik meni hänen ohitseen kylpyhuoneeseen.
Erica suuntasi portaisiin, mutta pysähtyi. Sitten hän menikin lattialla oleville laatikoilla ja valitsi yhden sattumanvaraisesti. Hän työnsi laatikon nopeasti olohuoneen raskaiden verhojen taakse. Patrik oli toivon mukaan vain ottanut tutkinta-aineistolaatikot mukaansa laskematta niiden määrää. Erica piteli Noraa tiukasti.
Kun Patrik tuli vessasta, he olivat kadonneet yläkertaan.
Tykkäsin monesta asiasta, mutta aika monesta myös ärsyynnyin. Dekkarijuoni on hyvä, Sofien kohtalo kiinnostaa kovasti ja mukana on monenlaisia yllätyksiä. Henkilöhahmojen välillä on odottamattomia yhteyksiä, ja useat hahmot on taidokkaasti sidottu osaksi Sofien tarinaa. Nimihahmo itkijänainen on taustalla, mutta hän jos kuka on kiinnostava. Luvut loppuvat usein niin, että on vaan pakko jatkaa eteenpäin. Vaikka sivuja on kohtalaisen paljon, tutkinta etenee tasaisesti eikä jää muiden tapahtumien varjoon.
Kuten monessa muussakin osassa, Erica ärsyttää minua taas. Hän on synnyttänyt kuusi viikkoa aiemmin, mutta lipittelee viiniä koska lapsi syö vastiketta. Kirjaprojekti vie hänet mennessään, mikä tarkoittaa että hän ja Patrik eivät vietä aikaa lasten kanssa juuri ollenkaan vaan heidät istutetaan ruutujen ääreen. Ihmettelen myös sitä, että hän jättää pienen vauvan melkein joka päivä anoppinsa hoitoon. Oma kummityttöni on nyt puolivuotias, eikä hän ole ollut kuin muutaman yksittäisen tunnin jonkun muun kuin jommankumman tai molempien vanhempiensa hoidossa. Jaksan myös ihmetellä sitä, kuinka huolettomasti Patrik rikkoo salassapitovelvollisuutta ja kertoo asioita Ericalle, jäämättä siitä koskaan kiinni.
Helmet-lukuhaasteeseen täytän kohdan 31, "kirjassa on soittolista tai kirjassa mainitaan jokin biisi". Kirjassa on Sofien päiväkirjamerkintöjä, jotka on nimetty hänen sen hetkisiin fiiliksiinsä sopivilla biiseillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti