tiistai 17. marraskuuta 2026

Anja Portin: Radio Popovin talvi

 

Anja Portin: Radio Popovin talvi

Kuvittanut Miila Westin

S&S 2026

268 s.




Rakastin Radio Popov -kirjaa aivan valtavasti, tämä toinen ei osunut sydämeen ihan yhtä lujaa mutta osui. 

Alfred asuu Amandan luona Maailman reunalla, talossa jota ei löydy kartalta. Siellä asuvat myös kissa Huvitus ja varis Harlamovski. Unohdettu lapsi Unni asuu opettaja Tähtisen pihavajassa. Eräänä päivänä Amanda järjestää juhlat. Alfredin ja Iiriksen iloksi tällä kertaa juhlitaan Unnin saamaa rescuekoiraa Billie Nellie Nilkkasukkaa. Vaan ei aikaakaan kun Billie katoaa ja sen jälkeen katoaa sitä etsimään lähtenyt Unni. Alfred ja Iiris lähtevät molempien perään. Talvinen metsä tarjoaa monia jännittäviä hetkiä ennen kuin katoamiset on ratkaistu.

Nyökkäsin, nostin repun olalleni ja suljin ulko-oven perässäni. Kyllä. Nimeni oli Alfred, vaikka entisessä elämässäni, silloin kun asuin vielä isän kanssa Savikujalla, olin ollut epävarma nimestäni. Isä oli aina kutsunut minua vain pojaksi tai käyttänyt minulle puhuessaan passiivimuotoa. Syödäänpä lautanen tyhjäksi. Viedäänpä roskat ulos. Ollaanpa sitten kiltisti, kun minä olen poissa. Oli kuin isä olisi puhunut minulle muurin tai vähintään verhon takaa. Epävarmuus omasta nimestä oli saanut ääriviivani haalistumaan niin etten aina ollut tunnistaa itseäni. Kuka minä olin? Miltä näytin? Miltä ääneni kuulosti?

Vasta muutettuani Maailman reunalle aloin erottaa taas ääriviivani. Minä todellakin olin minä, Alfred, ja se tuntui hyvältä. Tuntui hyvältä vastata, kun Amanda kutsui minua nimellä. Tuntui hyvältä kirjoittaa koulussa koepaperiin nimi, jonka tiesin olevan oikea. Ja tuntui hyvältä kuulla, kun oma nimi matkasi öisillä ääniaalloilla radion kuuntelijoiden korviin. Alfred, se todellakin olin minä. 

Vaikka mukana on monia iloisia hetkiä, tunnelma on haikea oikeastaan koko ajan. Alfredilla on huoli Billiestä ja Unnista, ja etsintäretkellä hän pelkää monia asioita enemmän kuin Iiris. Hän on huolissaan myös Amandan jaksamisesta yötöissä ja siitä, kuinka Amanda Herkkäkorvaisena kuulee jatkuvasti Unohdettuja lapsia. Lukijan sydäntä kouraisee tietysti ajatus siitä, kuinka paljon näitä lapsia on. 

Tärkeää tässäkin kirjassa on toivo, mitä se lapsille antaa. Unni on kulkenut sijaisperheestä toiseen, koska hänen myrskykohtauksensa ovat aiheuttaneet vaikeuksia. Koira ja lopulta muutto pihavajasta uuteen kotiin tuovat toiveita tilanteen tasoittumisesta. Alfredin ja Iiriksen yöpyminen talvisessa metsässä antaa uskoa siihen, että erilaisista tilanteista on mahdollista selvitä yhteistyöllä ja neuvokkuudella. Iiris joutuu hoitamaan aikuisten asioita, koska vanhemmat ovat liian kiinnostuneita mökäliemistä, mutta silti Iiris innostuu ja ilahtuu asioista. Unohtamatta kaikkia löytöeläintalon eläimiä, joista pidetään huolta ja joilla on mahdollisuus saada uusi koti.

Helmet-lukuhaasteeseen täytän kohdan 37, "kirja liittyy radioon tai televisioon (Yle 100 vuotta)".

Radio Popovin talvi on luettu myös blogissa Siniset helmet. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti