Baletissa: Kesäyön unelma Kansallisbaletissa

Lauantai oli vauhtipäivä. Aamulla lähdin Turkuun kirjamessuille, sieltä Helsinkiin katsomaan Kesäyön unelmaa ja siitä vielä kotiin Tampereelle. Kun kerran lähdetään liikkeelle, hoidetaan monta kohdetta kerralla :) Päivästä tuli raskas mutta kiva. 

Shakespearen Kesäyön unelma lienee yksi niistä tarinoista, joista todella monella on jonkinlainen mielikuva. Olen lukenut näytelmän ja nähnyt yhden elokuvaversion, mutta tämä oli ensimmäinen näyttämökokemus. Heti ensimmäisenä pitää kehua lavastus: Sandra Woodallin minimalistinen lavastus tekee sen, että katsojan huomio kiinnittyy vain tanssijoihin ja siten on helpompi havainnoida kuka on kuka. Hahmoja on paljon, ja vaikka monet asuista ovatkin keskenään samankaltaisia on Woodall tehnyt kaikkiin jonkun jutun minkä avulla hahmot erottaa toisistaan. 

Titania ja Oberon - Tiina Myllymäki ja Sergei Popov 

Helena ja Demetrios - Linda Haakana ja Tuukka Piitulainen

Juoni on olennaisesti kuvattu tässä Baletin nettisivujen lausahduksessa: "Miten käy, kun Helena rakastuu Demetriokseen, joka on rakastunut Hermiaan, joka on rakastunut Lysanderiin, joka rakastuukin vahingossa Helenaan samalla kun Titania vahingossa rakastuu aasiin vaikka on yhdessä Oberonin kanssa?" Ihanaa klassista komediaa! Onhan se tietysti hirveän traagista kun rakastaa väärää tyyppiä mutta tässä tapauksessa sille ei voi olla nauramatta. Demetrios (Tuukka Piitulainen) ja Lysander (Florian Modan) joutuvat lähes painimaan, kun molemmat haluavat Hermian (Elena Ilyina). Hermia rakastaa Lysanderia, mutta on isänsä toimesta määrätty Demetriosin puolisoksi. Ja Demetrios-parka on hätää kärsimässä, kun joka nurkan takana on vaanimassa umpirakastunut Helena (Linda Haakana). 

Hermia ja Lysander karkaavat metsään ja päätyvät keijujen valtakuntaan. Sekä keijujen kuningas Oberon (Sergei Popov) että haltia (Puck) touhuavat taikayrttinesteen kanssa ja kas, taian valtaan joutuu yksi jos toinenkin hahmo, minkä seurauksena rakkauden ja jahdin kohteet vaihtuvat ja kommellusten sekamelska on valmis. Yleisö tuntui nauttivan, katsomossa sekä naurettiin ääneen että annettiin runsaasti väliaplodeita.

Puck  ja keijukuoro - Samuli Poutanen sekä balettioppilaitoksen oppilaita

Asiat saadaan vinksalleen ja myös korjattua toisen puoliajan puoliväliin mennessä. Sitten saadaan suuret hääjuhlat. Prinsessa Ruususen häämarssi on komeaa katsottavaa, ja jos ei tietäisi että toista puoliskoa on mennyt vasta vähän aikaa, olisi helppo kuvitella sen olevan loppukohtaus. Ei suinkaan, vaan vielä nähdään lisää juhlaa, kunnes koittaa seuraava massiivinen kohtaus. Jukka Merjasen viulusoolo säestää juhlia, ja sen päätyttyä katsomo räjähtää. Mutta kas, eihän esitys ollutkaan lopussa! Vielä jatketaan vähän aikaa. Onkohan tämä kujeilua katsojien kanssa, jos on niin toimii!

Olen tainnut aiemmikin kehua Kansallisbaletin tanssijoiden kykyä tuoda esitykseen näytelmällisyyttä. ja teen sen taas. Edelleen ihastuttaa, kuinka ilmeikästä heidän työskentelynsä on. Tunnetilat näkyvät paitsi liikkeessä myös kasvoilla. 

Kokonaisuus on hieno. Lavastus ja myös valaistus on kauttaaltaan vähäeleinen, ollaan sitten ihmisten tai keijujen maailmassa. Esitys on pituudeltaan sopiva, jotta myös pienemmät katsojat jaksavat seurata. Tätä ei ole venytetty tarpeettoman pitkäksi; jokaisella tanssinumerolla on merkityksensä kokonaisuuden kannalta, eikä kertaakaan tule olo että jotain on tehty vain siksi että annetaan pääroolien esittäjille lisää aikaa esitellä taitojaan. 

Jos on vauhtia ja komiikkaa Kansallisbaletin esityksessä, oli sitä myös matkallani. Päivällä olin Turun Kirjamessuilla, josta ehdin linja-autoasemalle minuuttia ennen bussin lähtöä ja viime sekunneilla autoon sisään. Bussi olikin sellainen, joka pysähtyi Helsingissä vain  Meilahdessa ja Kampissa, eli kun olin varautunut jäämään Kisahallilla pois puoli kuuden aikaan niin olinkin viittä yli Kampissa. Messujen väsyttämillä jaloilla kipitin minkä korkonilkkureilla kävellen pääsin ja olin katsomossa viittä vaille :D Kotimatkalla myöhästyin tietenkin bussista, onneksi ei ollut illan viimeinen vaan seuraava lähti puoli tuntia myöhemmin. Tampereella osuikin kaupungin bussi sopivasti kohdalle niin pääsin kotiovelle puoliltaöin. Mutta en rakastunut matkalla keneenkään, enkä eksynyt metsään tai muuallekaan, en kohdannut haltioita joten loppu hyvin tässäkin tapauksessa :D

Kuvat: Kansallisbaletti / Sakari Viika

Kesäyön unelma 21.10.2017 saakka

Koreografia Jorma Elo

Musiikki Felix Mendelssohn Bartholdy

Musiikin johto Philippe Béran

Lavastus ja puvut Sandra Woodall

Valaistus Linus Fellbom

Kokoonpano 7.10: 

Laulu Tatjana Romanova-Vorontsova ja Päivi Karjalainen, viulusoolo Jukka Merjanen

Titania Tiina Myllymäki

Oberon Sergei Popov

Puck Samuli Poutanen

Hippolyta Rebecca King

Theseus Nicholas Ziegler

Hermia Elena Ilyina

Helena Linda Haakana

Lysander Florian Modan

Demetrius Tuukka Piitulainen

Egeus Aapo Siikala

Käsityöläiset Wilfried Jacobs, Linas Kavaliauskas, Atte Kilpinen, Jouka Valkama, Teemu Tainio ja Evaldas Bielinis

Baletissa: Liisa Ihmemaassa Kansallisbaletissa

Linda Haakana. Kuva: Mirka Kleemola

Liisa Ihmemaassa on ollut kulttuurisyksyni yksi odotetuimmista tapahtumista. Tarina on tietenkin tuttu ja rakas, ja siitä on tehty monta tulkintaa. Olen lukenut eri suomennoksia, nähnyt baletin ja elokuvaversioita dvd:ltä, käynyt katsomassa kesäteatteriesitystä... 

En tiedä kumpaa odotin illalta enemmän, tanssin vai lavasteiden näkemistä :) Tunnustan silmieni seuranneen - taas kerran - melko paljon myös orkesterin ja kapellimestarin (Philippe Béran) toimintaa, mutta ei pitkää aikaa kerrallaan etteivät lavan tapahtumat mene ohi. 

Xiaoyu He. Kuva: Mirka Kleemola

Pidin Jorma Elon koreografiasta. Jos jotain olisin kaivannut lisää, niin etenkin eläinhahmojen kohdalla pidempiä kohtauksia. Tuntui että ei ehtinyt tunnistaa mitä kaikkea lavalla on, etenkin kun hahmoja on paikalla useita samaan aikaan. Toisaalta jotkut kohtaukset ovat hyvin pitkiä - ehkä jopa turhankin pitkiä, kuten esimerkiksi Liisan kiukuttelu epämieluisaa sulhasta kohtaan. 

Voisin nostaa esiin vaikka kuinka monta onnistunutta asiaa eri osa-alueilta, siihen menisi kuitenkin aikaa varmaan koko päivä, niin on pakko rajata hiukan :) 

Tanssijat on tietenkin mainittava. Linda Haakana Liisana, Xiaoyu He Valkoisena Kanina ja Antti Keinänen Hatuntekijänä ovat loistavia. Olen ennenkin kehunut Keinäsen liikekieltä, teoksesta toiseen hän hallitsee lavaa ja vangitsee yleisön. Haakana on Liisa, ei vain esitä tätä. He on tarinan hauskuuttaja, joka kipittää ympäriinsä vuoroin säikkynä, vuoroin päättäväisenä, toisinaan ilmeettömän ja liikkumattomana, toisinaan vikkelänä väärähuulena.

Lavastus on hieno. Heti aluksi pääsemme Liisan kotiin, joka on kertakaikkisen ihastuttava. Puhumattakaan teeastiastosta Hatuntekijän luona! Tällä kertaa lavasteet liikkuvat melko vähän ja osa on toteutettu seinään heijastettuna. Lienee käytännöllinen ratkaisu; lavalla on välillä niin paljon tanssijoita että sinne olisi vaikea mahduttaa suuria rakennelmia. Loppupuolen pitkä kohtaus, jossa Punaiset ja Valkoiset Pelikortit valtaavat lavan, on huikea. Robert Perdziola on tehnyt valtaisan työn lavastuksen ja puvustuksen kanssa. 

Olen tainnut aiemmin kehua myös Mikki Kuntun valaistusratkaisuja, mutta teen sen taas. Toimii, on valoa paljon tai vähän, sävyltään kylmää tai lämmintä. 

Linda Haakana ja Samuli Poutanen. Kuva: Mirka Kleemola

Lopputulemaksi voin todeta viihtyneeni erittäin hyvin koko kaksituntisen. Esitys eteni vaivattomasti ja oli paikoin yllätyksellinen. Välillä kuului jopa hienoista puheensorinaa :) Katsomossa oli jonkin verran lapsiperheitä, hyvä niin. Ja hyvä, että esityksessä on mukana joukko lapsitanssijoita. 

Pakko vielä nurista käytöstavoista. Väliajan jälkeen valot sammuivat, ja vieressäni istuva nainen kaivoi kännykän esiin. Hän laittoi sen laukkuun, otti kohta esiin, laittoi laukkuun ja otti esiin. Kun tämä tapahtui kolmatta kertaa muutaman minuutin aikana, sanoin että voisiko hän laittaa kännykän pois, sen valo häiritsee. Lavalla oli kuitenkin esitys täydessä käynnissä. No, kännykkä pysyi onneksi laukussa koko loppuajan. Mutta oikeasti, jos ei voi olla tunnin ajan lukematta viestejä niin kannattaako sitten lähteä ollenkaan pimeään katsomoon? Kyseessä ei varmastikaan ollut hätätapaus, oletan että hän olisi vastannut minulle mikäli niin olisi ollut. 

Esitys on käyty katsomassa myös blogeista Tarkkaamo, Paljon melua teatterista ja Kujerruksia.

Liisa Ihmemaassa on tulossa päätökseen, viimeinen esitys on huomenna lauantaina. Jos et pääse paikalle niin ei hätää, Stage24 näyttää lauantain esityksen suorana klo 18.50 alkaen.