Lynn Messina: Kauhistuttava näky

 

Lynn Messina: Kauhistuttava näky

Englanninkielinen alkuteos A Ghastly Spectacle (2020)

Suomentanut Meri Kapari

Aula & Co 2026

294 s.

Heti alkuun haukut kirjan nimestä, ei sitten tylsempää nimeä keksitty suomennokselle! Nimi sopisi sarjan jokaiselle osalle - onhan mukana ollut esimerkiksi päätön ruumis ja vainaja jonka selästä törröttää tikari - eikä mitenkään kuvaa juuri tätä kirjaa. 

Bean tutkimukset herättävät seurapiireissä pahennusta. Lady Abercrombie on sitä mieltä, että kohu laantuu vain suuntaamalla huomio tämän nerokkuuteen. Lady järjestää murhamysteeri-illallisen, jossa yksi vieraista "kuolee" ja muut vieraat yrittävät selvittää syyllisen. Oletus on, että Bea on porukan nokkelin. Vahinko vaan että illan koittaessa yksi vieraista kuolee oikeasti. Bean onneksi hänellä on Kesgraven herttua vierellään, sillä ilman tätä hän ei olisi päässyt tutkimaan suljetun huoneen mysteeriä. Mutta miten saada syyllinen selville, kun paikalla on vain yhteiskunnan kermaa?

Kreivitär kieltäytyi olemasta hänelle mieliksi. "Hakeutuminen päättömän ruumiin luo ylittää kuitenkin rajan, nuori nainen, ja sinun sijaisäitinäsi minun on vaadittava, että lopetat sellaiset toimet välittömästi. 

Vera-täti palautti teekuppinsa pöydälle ja vastusti tätä kuvausta sanomalla painokkaasti, että hän oli Bean sijaisäiti. 

Niin oikein kuin tämä lausunto tosiasioiden valossa olikin, sen tarkkuudella ei ollut mitään merkitystä tilanteessa sellaisena kuin lady Abercrombie sen näki, ja lady jätti sen asianmukaisesti omaan arvoonsa. "Minun täytyy pitää itseäni osasyyllisenä, koska en nähnyt vaaraa siinä, että sallisin sinun hakeutua sellaisten ruumiiden luokse, joilla on pää paikallaan. Huomaan nyt, että se oli virhe."

Vaikka Vera-täti yleensä oli ihailun vallassa, mitä aatelisiin tuli, hänen kunnioituksensa nimenomaan kreivitärtä kohtaan oli vähentynyt, kun hän oli nähnyt tätä enemmän. Hän nousi vihaisesti seisomaan ja vastusti uudelleen hänen armonsa oletusta sijaisäitiydestä. "Beatrice on minun sukulaistyttöni. Jos jotakuta pitää syyttää siitä, että hänen annettiin etsiä käsiinsä päällisiä ruumiita, niin juuri minua."

Olen useasti maininnut tykkääväni suljetun huoneen mysteereistä ja niin tykkäsin tästäkin. Herkkähipiäinen seurapiiri on kauhuissaan, kun heistä jokaista epäillään murhaajaksi, ja kiihtyneessä mielentilassa he herkeävät toisinaan suorastaan absurdiin sanailuun. Etenkin rouvat puhuvat itseään pussiin ja yrittävät sitten kiemurrella umpikujastaan ulos. 

Vaikka Bea on nyt naimisissa Kesgraven kanssa, hän yllättyy yhä uudelleen tämän asenteesta ja käytöksestä. Edes avioliitto ei ole esteenä tutkimuksille, vaan herttua tuo monesti esiin että tukee Beaa eikä yritä pakottaa tätä perinteiseen herttuattaren malliin. Pariskunnan keskinäinen dialogi on myös hyvin nautittavaa luettavaa. 

Tämä on seitsemäs suomennettu osa, englanniksi on ilmestynyt jo monta lisää. Tähän mennessä uusi tarina on alkanut hyvin nopeasti edellisen päättymisen jälkeen, parhaimmillaan tai pahimmillaan tapausten välissä on ollut vain muutama viikko. Mikään ei viittaa siihen, että pitkiä taukoja olisi luvassa jatkossakaan. Aristokraateilla riittää oman edun tavoittelua ja luurankoja kaapissa.

Helmet-lukuhaasteessa mietin kahden eri vaihtoehdon välillä mutta päädyin kohtaan 20, "haluaisit olla joku kirjan hahmoista". Muutama päivä Bean mekossa voisi olla hyvin mielenkiintoinen kokemus. 

Lynn Messina: Murhatun rakastajan tapaus

 

Lynn Messina: Murhatun rakastajan tapaus

Englanninkielinen alkuteos An Infamous Betrayal (2018)

Suomentanut Nelli Hietala 

Aula & Co 2024

272 s. 

Neiti Beatrice Hyde-Clare on hädin tuskin toipunut edellisessä murhatapauksessa saamistaan mustelmista, kun hänen tielleen tulee uusi juttu. Hän on luvannut Kesgraven herttualle, ettei enää etsi tapauksia tutkittavakseen, mutta tällä kertaa häneltä pyydetään apua, joten hän ei varsinaisesti riko lupaustaan suostumalla auttamaan. 

Sarjan ensimmäisestä osasta tuttu nuori herra Skeffington saapuu tapaamaan Beaa. Hänen morsiamensa äidin rakastaja on kuollut, ja herra Skeffington epäilee että taustalla on vilunkipeliä. Bea on innoissaan päästessään pois tätinsä valvovan silmän alta, ja yhdessä Skeffintonin kanssa he naamioivat tutkimuksen alun ihan tavalliseksi sosiaaliseksi vierailuksi tuttavien luona. Vaan eipä aikaakaan kun Kesgraven herttua on jälleen samoilla apajilla, aikeenaan ratkaista murha yhdessä Bean kanssa. 

Miehen ensimmäinen keskeytys tuli heti sen jälkeen, kun Bea kertoi tutkineensa herra Wilsonin, kun tämä oli ollut yhä sängyssä. 

"Yövaatteissaan?" herttua henkäisi.

Vaikka tieto ei saanut miestä punastumaan, tämän vaivaantuneisuus oli ilmeistä ja Bean täytyi tukahduttaa nauru, joka kupli hänen kurkussaan. Oli käsittämättömän hassua, että hän, ikääntyvä vanhapiika, oli vähemmän kaino kuin herttua, jolla oli täytynyt olla useita ellei jopa kymmeniä rakastajattaria. "Kyllä, yövaatteissaan. Minusta ei ollut sopivaa pyytää hovimestaria pukemaan häntä päiväpukuun ja siirtämään häntä olohuoneeseen. Ensinnäkin olisi ollut kammottavaa nähdä kuolleen miehen esittävän elävää. Toisekseen, se olisi pilannut mahdollisuuteni kerätä hyödyllistä tietoa tapahtumapaikalta. Mutta se on tietenkin vain minun mielipiteeni, ja sinä voit toki pukea ja asetella seuraavaksi tutkimasi ruumiin niin kuin omalle herkkyydellesi parhaiten sopii."

Bea oli yrittänyt saada miehen nolostumaan, mutta tämä ainoastaan kiitti ehdotuksesta ja lupasi pitää asian mielessään vastaavan tilanteen varalta. 

Ai että, tämä kolmas osa on yhtä hyvä ja hauska kuin aiemmat. Bean ja herttuan suhde saa uusia mustasukkaisia sävyjä, kun herttua nähdään julkisesti useita kertoja lady Victorian kanssa, ja seurapiirit ovat varmoja pian julkaistavasta kihlausuutisesta. Murhatutkinnan ohella Bea ja herttua ehtivät selvittämään välinsä, mutta kömpelyys ja kommellukset takaavat sen ettei touhu pääse siirappiselle tasolle. Vera-täti on oma hillitön itsensä, kun taas Flora-serkku osoittautuu Bean yllättävän hyväksi liittolaiseksi. 

Jos sarja olisi trilogia, tähän sen olisi hyvä päättyä. Olen ymmärtänyt että sarjassa on vielä useita osia, joten eiköhän suomennoksia saada yhtä tiheään kuin tähän asti. Mielelläni jatkan Bean matkassa ja nautin hänen nokkeluudestaan. Saa nähdä vähentääkö hän itsensä vähättelyä, kun on taas saanut yhden jutun ratkaistua. 

Murhatun rakastajan tapauksen on lukenut myös Kirjahilla.

Lynn Messina: Murha paremmissa piireissä

 

Lynn Messina: Murha paremmissa piireissä

Englanninkielinen alkuteos A Brazen Curiosity (2018)

Suomentanut Nelli Hietala

Aula & co 2023

272 s. 

Bea laskeutui tömähtäen. Hän löi päänsä ensin seinään ja sitten istutukseen asettuessaan piilopaikkaansa. Hän kiskoi saniaisen lehden suustaan ja kirosi tilanteen naurettavuutta: piileksiä nyt ruukkukasvin takana. 

Moniin kiperiin tilanteisiin Bea, neiti Beatrice Hyde-Clare, joutuukin alkaessaan selvittää murhamysteeriä. Päivällinen Skeffingtonin kartanossa sujuu nipinnapin siedettävästi, mutta yöllä kirjastosta löytyy ruumis. Kun Kesgraven herttua kuuluttaa tapauksen itsemurhaksi, Bea sydämistyy. Kuolintapa on eriskummallinen jos ei suorastaan mahdoton itsemurhaksi. Niinpä Bea alkaa selvittää tapausta itse. Onko jollakulla kartanon vieraista tai henkilökunnasta motiivi, vai onko paikalle hiippaillut ulkopuolinen? 

Tutkimukset etenevät hitaasti, koska eletään 1800-luvun alkua ja soveliaisuussäädöksiä sekä rutiineja on noudatettava. Naisen ei sovi liikkua miesten puolella kartanoa, eikä hänen sovi puhua suoraan oikeastaan kenellekään. Saati olla utelias! Bean onkin toimittava hienovaraisesti, kuitenkin tarttuen kaikkiin tilaisuuksiin. Ärsyttävästä Kesgraven herttuasta hän saa yllättävän liittolaisen. 

Bea kiitti tätiään huolenpidosta ja erkani seurueesta aikomuksenaan viettää aikaa oman huoneensa rauhassa suunnitelmia tehden. Hänen täytyi yhä keksiä keino tavata herttua yksin, jotta hän saisi selville, mitä peliä tämä oikein pelasi. Mies oli epäilemättä määräilijä, mutta Bea ei uskonut, että tämä tuomitsisi jonkun sielun kadotukseen pelkän oikun ja itsekeskeisyyden vuoksi. Valheille täytyi olla syy, ja hän selvittäisi, mikä se oli. 

Kun Bea kiipesi portaita ylös, hän huomasi kuinka hiljaisia ylimmät kerrokset olivat. Alakerrassa pörräsi palvelijoita erilaisissa toimissa, hakemassa teetä, vaihtamassa pöytäliinoja, korjailemassa kukka-asetelmia. Täällä ylhäällä Bea tunsi olevansa melko yksin kävellessään käytävää pitkin kohti makuuhuonettaan. Hän pohti, kuinka todennäköistä olisi, että joku muukin vetäytyisi lepäämään ennen kuin tulisi aika pukeutua päivälliselle. Se vaikutti epätodennäköiseltä. Lady Skeffington oli juuri tilannut uuden kannullisen teetä, ja naiset olivat syventyneet mukavasti ompeluun. Jos Bea kaikessa hiljaisuudessa livahtaisi kuolleen miehen huoneeseen vilkaistakseen ympärilleen, huomaisiko kukaan? 

Hän ei voisi.

Tietenkään hän ei voisi. 

Olen lukenut viime aikoina melko paljon pehmodekkareita, uusia sarjoja kun on alkanut ilmestyä suomeksi tuhkatiheään. Tämä on oikein hyvä genrensä edustaja, monilta osin ihan kärkipäätä. Mukavaa vaihtelua kun päähenkilö on nuori nainen, ja hyvä kun tapahtuu heti alusta alkaen. Pidän siitäkin, että dekkariksi luokitellussa kirjassa joku kuolee. Huumori tulee tilannekomiikasta ja nokkelasta sanailusta. Bea osaa ärsyttää käytöstavoista piinaavan tarkkaa Vera-tätiään, joka kuitenkaan ei läheskään aina pääse moittimaan Beaa koska joku muu kääntää tilanteen sellaiseksi että Bean sanomiset ovatkin hyvä juttu. 

Olisin kaivannut enemmän sekä tapahtumapaikan että ihmisten kuvailua. Kartano jää etäiseksi, oikeastaan vain kirjaston pystyn kuvittelemaan mielessäni. Vera-tädin ulkonäöstä en osaa sanoa mitään vaikka vasta toissailtana lopetin lukemisen. 

Seuraava osa Jadetikarin arvoitus ilmestyy suomeksi syksyllä, sitä odotellessa! Toivottavasti Bea jatkaa tyylillään, kiperissä paikoissa pään kylmänä pitävänä, nokkelana ja sanavalmiina, rohkeana mutta ei tyhmänrohkeana. 

Tätä on luettu paljon, postaus löytyy esimerkiksi blogeista Kirjakaapin kummitus, Amman kirjablogi ja Annelin kirjoissa.