Olemme taivaltaneet maantieteellisesti noin puolimatkaan lukuhaastetta, Intian Bombayhin. Kohde oli iloinen yllätys, sillä siihen löysin tuoreen kirjan, vieläpä sellaisen joka kiinnosti ilman lukuhaastettakin.
Sujata Massey: Murha Bombayssa
Englanninkielinen alkuteos The widows of Malabar Hill (2018)
Suomentanut Maija Heikinheimo
Gummerus 2019
460 s.
Perveen Mistryn matkassa sukellamme 1920-luvun Intiaan, tarkemmin sanottuna Bombayhin - vaikka vierailemme myös Kalkutassa. Intia on englantilaisten hallinnoima, mikä tuo lisää kieli- ja kulttuurieroja, mutta samalla mahdollistaa intialaisten opiskelemisen Englannissa. Naisen asema on miehelle alisteinen niin laeissa kuin arkielämässä. Perveen on kuitenkin poikkeuksellinen, samoin hänen perheensä. Hän on päässyt opiskelemaan lakia, ja kun asiat mutkistuvat Intiassa hän pääsee lähtemään Oxfordiin. Vanhemmat tukevat tytärtään, vaikka välillä pelkäävät tämän puolesta, Perveen kun on nokkela ja jääräpäinen.
Isä on palkannut Perveenin lakitoimistoonsa. Eräänä päivänä Perveen törmää mieltään kummastuttavaan asiaan: herra Faridin kolme leskeä haluavat lahjoittaa perintöosuutensa säätiölle. Paperit ja allekirjoitukset mietityttävät Perveeniä sen verran, että hän päättää ottaa asioista selvää. Eipä aikaakaan, kun hän törmää ruumiiseen ja huomaa olevansa sekä salapoliisi että leskien lakiavustaja. Ja ehdottoman tarpeellinen sanansaattajana ja välikätenä, sillä kulttuuriin kuuluu että vieraat miehet eivät saa haastatella naisia, eivät saa olla edes samassa huoneessa.
"Siinähän sinä olet!" Alice sanoi hymyillen säteilevästi. "Menin ensin väärälle talolle. Siellä oli hyvin ystävällisiä ihmisiä - kutsuivat minut teelle ja alkoivat puhua siitä, että he haluaisivat englantilaisen kotiopettajan. Se taisi olla ensimmäinen työtarjous, jonka olen saanut."
"Sinäkö se olet, Perveen?" Gwendolyn Hobson-Jones kurkisti ulos autosta suojaten kädellään silmiään auringolta.
"Hyvää iltapäivää, lady Hobson-Jones", Perveen vastasi samalla kun hänen mielialansa laski. Hän ei ollut ajatellut, että Alicen äiti tulisi mukaan.
Lady Hobson-Jones asteli päättäväisesti polkua pitkin sisälle taloon, missä hän päätään käännellen tarkasteli eteishallia, olohuonetta ja ruokasalia. "Tulin Alicen kanssa samalla kyydillä, jotta voisin olla varma siitä että hän pääsee turvallisesti perille. Kun ottaa huomioon, mitä kaikkea Bombayssa on tällä viikolla tapahtunut. Tapahtuiko sinulle eilen illalla jotain ikävää?"
Alice vilkaisi Perveeniä merkitsevästi, mikä kai tarkoitti, että asiaa ei kannattanut selittää perin pohjin.
"Oli vähän epäselvyyttä siitä, missä olin. Niin kuin voi kuvitella, vanhempani huolestuvat, kun olen ulkona pimeän laskeutumisen jälkeen, vaikka olen kaksikymmentäkolmevuotias!" Perveen piti äänensävynsä kepeänä. "Tulkaa peremmälle tapaamaan äitiäni. Haluatteko syödä lounasta meidän kanssamme?"
En ole lukenut Sujata Masseyn aiempia kirjoja, joten en osaa verrata mitä eroa tai samaa on Perveen Mistryssä ja Rei Shimurassa. Tästä pidin, ja iloitsen siitä että kyseessä on sarjan avausosa. Lisää on siis tulossa :)
Ehkä hurjin tunne tuli siitä, että tarina tapahtuu 1920-luvulla mutta on silti yhä edelleen kulttuureita ja yhteisöjä, joissa naisen asema on alisteinen ja kotiin sidottu. Että sadassa vuodessa mikään ei muutu. Samalla koin suurta iloa Perveenin hahmosta, siitä että hän pyrki ja pääsi ulos, ei toki kokonaan vapaaksi mutta kuitenkin. Hän pääsi opiskelemaan, pääsi Oxfordiin, saa työskennellä lakitoimistossa vaikka ei voikaan esiintyä oikeudessa, hän uskaltaa sanoa vastaan, uskaltaa puuttua epäkohtiin.
Muutenkin tykkäsin henkilöhahmoista, heidät on kuvattu elävästi ja kaikista saa hyvän tarttumapinnan. Myös ympäristön kuvaus on visuaalista ja aistikasta; tästä saisi hyvän elokuvan. Kirjan alussa on isompi ja pienempi kartta tapahtumapaikoista; ehkä siksi oli helppo kuvitella itsensä mukaan.
Kalkutta-osuus tuntui sitä lukiessa vähän turhan pitkältä sivupolulta, mutta myöhemmin selvisi miksi se on niin laajasti mukana. Hetkellisesti tuntui siltä, että tässä oli yhdistetty kaksi erillistä kirjaa. Hiukan tiivistämisen varaa siis, mutta ei häiritsevästi.
Kalkutta-osuus tuntui sitä lukiessa vähän turhan pitkältä sivupolulta, mutta myöhemmin selvisi miksi se on niin laajasti mukana. Hetkellisesti tuntui siltä, että tässä oli yhdistetty kaksi erillistä kirjaa. Hiukan tiivistämisen varaa siis, mutta ei häiritsevästi.
Yksi asia hiukan närästää, ja siitä saan Helmet-haasteen kohdan 19, "et pidä kirjan nimestä". Murha Bombayssa on ihan ok, mutta kun sitä vertaa alkuperäiseen "Malabar hillin lesket" niin onhan se laimea. Murha on yksittäinen, vaikkakin iso tapahtuma, kun taas lesket viittavaat laajemmalle, naisten yhteiskunnalliseen asemaan. Ja jo sana lesket herättää kiinnostuksen, montako heitä on ja miten he liittyvät Perveenin tutkimaan murhaan.
