Ruotsinkielinen alkuperäisteos De underkända (2015)
Suomentanut Jaana Nikula
Otava 2016
476 s.
Rikospsykologi Sebastian Bergman kohtaa uransa ehkä älykkäimmän ja ovelimman murhaajan uutuusteoksessa Hylätyt. Murhaaja jahtaa tosi-tv:n julkkiksia, osoittaakseen sekä näiden että yleisön typeryyden. Nykymeno jossa pinnallisuus jyrää ja tyhmät tai tyhmäksi tekeytyvät menestyvät, on saanut murhaajan pois tolaltaan.
Bergmankin on ajoittain hiukan pois tolaltaan, sillä yksityiselämässään hän säheltää enemmän kuin koskaan. Tietenkään hän ei itse näe asioita niin vaan syyttää muita. Asioilla kuitenkin on tapana järjestyä, tai alkaa järjestyä askel kerrallaan. Vaikka koko poliisitiimi on hajallaan, osittain hajoamassa, kaikki pinnistävät voimansa kokoon saadakseen pysäytettyä murhaajan.
Billy palasi viimeiseen päivitykseen, jonka Patricia oli kirjoittanut, ja alkoi silmäillä sen alla olevia kommentteja. Ehkä Patricia oli vastannut johonkin kommenttiin ja kertonut enemmän tulevasta tapaamisesta. Näkyi paljon onnentoivotuksia ja peukkuja. Ei missään vastausta tai kiitosta Patricialta. Ennen kuin vasta viimeisenä.
Lähetetty 03.16 puhelimesta.
Hyvin lyhyesti:
"Kolmetoista kuudestakymmenestä. Hylätty."
Billy hätkähti. 03.16. Reilut viisi tuntia ennen kuin Patrician ruumis löydettiin. Hän selasi nopeasti ruumiinavausraporttia. Hän oli muistavinaan, että Lundissa kuoleman ajankohta oli määritettyiltayhdeksän ja yhden välille. Oikea sivu löytyi ja hän huomasi muistaneensa oikein.
Kommentti oli siis kirjoitettu Patrician kuoleman jälkeen.
Kolmetoista kuudestakymmenestä.
Uhrien selkään niitatuissa koepapereissa oli ollut kuusikymmentä kysymystä.
Olen tykännyt sarjasta ja pidin myös tästä viimeisimmästä osasta. Ainoa asia mikä vähän häiritsi, oli se kuinka nyt kaikilla tiimin jäsenillä alkaa olla aika vahvoja henkilökohtaisia ongelmia. Riittäisikö yhtään vähempi, voisiko edes yksi porukasta olla ihan normaali ja elää suht normaalia perhe-elämää? Koska tiimissä on monta jäsentä, vie heidän yksityiselämänsä jo aika ison osan tarinasta. Varsinainen rikoksen selvittäminen tahtoo jäädä välillä turhan taka-alalle.
Tarina on jälleen kerran yllätyksellinen ja suorastaan nerokas. Tälläkään kertaa ei etsitä sekopäistä psykopaattia vaan kylmäveristä tyyppiä, joka kokee tekonsa oikeutetuksi. Hän ei nauti murhaamisesta, mutta se on asia mikä hänen on pakko tehdä, muuten ihmiset eivät ymmärrä hänen pointtiaan. Pidin siitä että tarinaa kerrotaan myös murhaajan näkökulmasta.
Hylätyt on siinä mielessä kliseinen, että lukiessa tuli mieleen että tämä on kuin suoraan oppikirjasta "näin kirjoitat dekkarin". Etenkin murhaajan henkilöllisyyden paljastuessa tuli sellainen olo, että tässäkin on noudatettu kaikkia dekkarin kirjoittamisen kaavoja. Se ei kuitenkaan haittaa, kirja on viihdyttävä ja koukuttava, joskin varsin monet lyöntivirheet saattavat haitata tarkkasilmäistä lukijaa.
