Clare Mackintosh: A Game of Lies

 

Clare Mackintosh: A Game of Lies

Sphere 2023

374 s. 

Ffion Morgan -sarjan toinen osa johdattaa lukijat tosi-tv:n kulisseihin. Exposure-sarja on esitelty sekä kilpailijoille että katsojille kaksiviikkoisena selviytymisleirinä, mutta pian paljastuu että tarkoitus on kertoa kaikelle kansalle osallistujien synkimmät salaisuudet. Kun yksi kilpailijoista katoaa, poliisi saapuu paikalle. Onko kyseinen henkilö poistunut itse salaa vai onko hänelle sattunut jotain? Kuvausten jatkuessa ilmapiiri kiristyy, ja lopulta tapahtuu murha. Ffion on tukalassa paikassa selvittäessään tapahtumia, sillä hän tuntee henkilökohtaisesti joitakin tapahtumaan osallisista. Kuinka pitää päänsä kylmänä ja itsensä puolueettomana, kun rajallisessa epäiltyjen joukossa on ihmisiä, joiden hän ei toivoisi olevan siellä? 

Down by the lake, Ffion and Dave are sheltered from the wind that whips around the farmhouse, further up the mountain. The morning is warm and hazy, the sun casting sparkles across the surface of the water. Boats tack lazily from one shore to the other. In the shallows drifts a flat-bottomed boat, fishing rods resting on stands while the fisherman reclines, only his hat visible above the boat's hull. 

The scene would be idyllic, were it not for the police divers. 

The lake can be as stubborn as the sea for keeping hold of its treasures. It lodges them under rocks, or within the wrwcked carcasses of abandoned rowing boats. It spins them over and over, breaks them into pieces. It washes them up into inlets and crevices, on to coves too small and uninviting for boats or walkers. Lost shoes, dropped oars, shopping trolleys nicked on a whim and shoved in the lake. Bodies. 

Tosi-tv ei ole mukavuusaluettani, ja vielä vähemmän tämän jälkeen. Se maailma tuntuu kovin kylmältä ja laskelmoivalta, etenkin silloin kun taustalla on ajatus että osallistujia voi kohdella miten tahansa kun itse ovat halunneet mukaan. Ei siis ihme, että tarinassa ilmapiiri kuvauspaikalla on varsin kireä, välillä suorastaan hyinen. 

Poliisin työ tapausten selvittämiseksi osoittautuu yllättävän vaikeaksi. Vaikka kameroita on joka paikassa, silti yksi henkilö katoaa ja toinen murhataan. Kamerat kuvaavat koko ajan, joten ihmisten liikkeitä on helppo jäljittää - vaan entäpä kun kamerat ja ihmiset antavat kaikille paikalla olijoille alibin? Mistä lähteä purkamaan arvoitusta? 

Ffion joutuu työskentelemään jo sarjan edellisestä osasta tutun Leon kanssa, eikä se ole mitenkään helppoa. Kaksikon välillä on kipinää, mutta onko aiemmin hukattu mahdollisuus kokonaan kadonnut? Kuinka ylittää puhumattomuuden ja väärinymmärrysten muuri? Ffionille aiheuttaa harmaita hiuksia myös hänen rescuekoiransa Dave, jonka käytöksessä on paljonkin toivomisen varaa. 

Tämä on varsin viihdyttävää luettavaa, jossa palapelissä on monia yllättäviä palasia. Tapahtumakulku ja lopputulos eivät ole ennalta-arvattavia, joskin minun makuuni asioita olisi voinut tapahtua nopeamminkin. Tarinaa seurataan enimmäkseen Ffionin näkökulmasta, mutta ajassa palataan myös takaisin ja käydään joitain asioita läpi ohjelmaan osallistujien näkökulmasta. Jonkin verran on siis toistoa, vaikka siinä tulee myös vähän lisää tietoa. 

Kirja ilmestyy suomeksi tänä syksynä Gummeruksen kustantamana nimellä Vuorten varjo. En tiedä mistä suomennoksen nimi tulee, äkkiseltään en kyllä yhdistä sitä juuri lukemaani tarinaan muuten kuin siten, että ohjelmaa kuvataan jossain Walesin vuorilla. Nimi ei myöskään anna olettaa kyseessä olevan dekkarin. 

Helmet-haasteeseen saan lopulta täytettyä kohdan 11, "kirjailijan nimessä on yhtä monta kirjainta kuin sinun nimessäsi". Aika monesti olen laskenut, etunimi on täsmännyt mutta sitten kirjailijan sukunimessä on ollut 9 tai 11 kirjainta. Mutta nyt osui!

Louise Penny: The Long Way Home

 

Louise Penny: The Long Way Home

Sphere 2014

464 s.

Viime aikoina lukemiseni on takkuillut, niin päätin tarttua Louise Pennyn kirjaan. The Long Way Home on jo kymmenes osa Armand Gamache -sarjaa, ja kyllähän näitä lukiessa tuntuu siltä kuin kotiin palaisi. Sarjaa suomennettiin aikoinaan pari ensimmäistä osaa, mutta nyt ne on käännetty uudelleen ja suomennoksia jatkettu pidemmälle sarjaa. Tykkäsin kovasti jo avausosasta Kuolema kiitospäivänä, ja olen sen jälkeen edennyt sarjaa tasaisen hitaalla vauhdilla, lukenut ja kuunnellut englanniksi. 

Pennyn vahvuus on siinä, kuinka hän onnistuu tuomaan Three Pinesin kylän asukkaat lukijaa lähelle. Heistä kerrotaan paljon, tarinoita seurataan heidän näkökulmastaan, he ovat aktiivisesti mukana alusta loppuun. Kylän bistro, männyt, kirjakauppa, kotitalot ovat kaikki avoinna lukijalle. Olen joskus viime vuonna kuunnellut sarjan yhdeksännen osan How the Light Gets In, mutta muistin heti tämän aloitettuani mitä siinä tapahtui ja miten se päättyi. Keskeiset hahmot ovat mukana lähes kaikissa sarjan osissa, mutta se vuorottelee kenen salaisuuksia selvitellään.

Tällä kertaa Gamache saa avunpyynnön Clara Morrowilta. Tämän aviomies Peter on kadonnut. Peter on lähtenyt kylästä, kukaan ei tiedä minne. Hän ei ole pitänyt yhteyttä juuri keneenkään, eikä hänestä ole havaintoja moneen kuukauteen. Gamache ja Bouvier tarttuvat haasteeseen. Onko Peter Morrow kadonnut vapaaehtoisesti vai onko hänelle sattunut jotain? Missä hän on ollut ja miksi? Onko hän sekaantunut johonkin laittomaan toimintaan tai joutunut rikoksen uhriksi? Pienin askelin yhdessä Claran ja Myrna Landersin kanssa he seuraavat Peterin jälkiä Kanadasta Eurooppaan ja takaisin.

The problem wasn't with the words, it was with the wounds. Old wounds. And maybe a sin-sick soul.

'Where's Peter?' she asked. 'What's happened to him?'

'I don't know.'

'But you know him. Is he the sort to just disappear?'

Gamache knew the answer to that, had known since the day before when Clara had brought her problem to him.

'No.'

'So what happened to him?' she pleaded, searching his face. 'What do you think?'

What could he say? What should he say? That Peter Morrow would have come home if he could? That for all his faults, Peter was a man of his word, and if he couldn't for some reason show up in person he'd have called, or emailed, or written a letter.

But nothing had come. Not a word.

'I need to know, Armand.'

He looked away from her, across the forest that went on and on and on forever. He'd come here to heal and, perhaps, to hide. Certainly to rest.

Tämä on ehkä tähän asti sarjan kaikkein vähiten jännittävä, oikeastaan ei trilleri ollenkaan. Rikoksesta on pieni epäily, mutta varmaa tietoa on äärettömän vähän. Kyseessä on enemmän ystävänpalvelus kuin rikostutkinta, vaikka poliisit käyttävätkin välillä ammattiaan hyödyksi. Peterin katoamista selvitetään pääosin tapaamalla ihmisiä joita hänen tiedetään tavanneen, haastattelemalla ihmisiä paikoissa joissa hänen tiedetään käyneen. Lisäksi hänen tekemiään taideteoksia tutkitaan tarkkaan, josko ne antaisivat vihjeitä siitä, mitä hän on kaivannut, mitä hän etsii, minne hän olisi voinut päätyä. Iso osa tutkintaa on ajattelu ja ideoiden pallottelu. 

On välillä virkistävää lukea tällaista, missä tekniikalla ei ole suurta osaa tutkimuksen etenemisessä. Ei tupsutella sormenjälkiä, ei odotella kärsimättöminä dna-vastausta, ei etsitä puhelimen sijaintia, ei kaivella tietokoneen sisältöä, ei tuijoteta valvontakameroiden kuvia. On virkistävää olla maailmassa, jossa ihmisten kohtaamisella on suuri merkitys, jossa ihmisten sanomisilla on suuri merkitys. 

Helmet-lukuhaasteeseen laitan tämän kohtaan 6, "kirja kertoo rakkaudesta". On Claran rakkaus Peteriin, heidän molempien ja monen muun rakkaus taiteeseen, on Armandin ja Reine-Marien keskinäinen rakkaus joka ilmenee pienissä asioissa, on kyläläisten lämmin ja suojeleva suhtautuminen toisiinsa ja Rosa-ankkaan...

Pidän sarjassa siitä, että jokainen kirja on erilainen. Joskus, kuten nyt, kylän asukkaat ovat pääroolissa. Toisinaan he kuitenkin ovat sivuroolissa, ehkä niin että kirjassa tavataan vain yksi tai kaksi henkilöä. Joskus tapahtumat keskittyvät kylään, joskus siellä viivähdetään vain tovi. Ja kuten aiemmin sanoin, eri kirjoissa keskitytään eri hahmoihin. Uutta kirjaa aloittaessa onkin aina kutkuttavan odottava olo, missä nyt ollaan ja kenen kanssa? Mistä hahmoista paljastuu lisää historiaa, keiden kuva täydentyy entisestään? Välissä oli pari osaa, joille en niin paljoa lämmennyt, mutta ne ovat juuri niitä joissa ollaan vähiten Three Pinesissa. Kylä on ainakin minulle niin tärkeä elementti, että haluan päästä sinne aina uudelleen. 

Koska The Long Way Home on julkaistu jo 7 vuotta sitten, oletan että minulla on vielä monta osaa lukematta. Kirjan lopussa onkin maistiainen eli kaksi ensimmäistä lukua kirjasta The Nature of the Beast. Täytyykin laittaa se varaukseen, jos löytyy Pirkanmaan kirjastoista tai niiden tai Helmetin e-kirjapalveluista.