Pierre Lemaitre: Näkemiin taivaassa

Pierre Lemaitre: Näkemiin taivaassa
Ranskankielinen alkuperäisteos Au revoir là-haut (2013)
Suomentanut Sinikka Aulanko
Minerva 2014
546 s.

Sanottakoon heti alkuun, että Näkemiin taivaassa oli juuri niin hyvä kuin odotin, jollei jopa parempi. Lähtökohdat eivät olleet välttämättä kolmekymppiselle naislukijalle otollisimmat: ensimmäisen maailmansodan loppuhetket ja vuodet sodan jälkeen, kolme miestä joiden elämät kietoutuvat toisiinsa. Takakansiteksti ja kansikuva olivat kuitenkin niin lupaavat että en voinut ohittaa kirjaa. Ja jäin koukkuun välittömästi.

Kuvio on oikeastaan aika klassinen. Sotamies näkee ylempiarvoisensa toimivan halpamaisesti. Julma ja häikäilemätön kapteeni huomaa sotamiehen huomanneen hänen tekosensa ja yrittää tappaa tämän siinä onnistumatta. Myöhemmin heidän teidensä kohdatessa kapteeni Henri d'Aulnay-Pradelle pyrkii parhaansa mukaan hankaloittamaan Albert Maillardin elämää, siinä kuitenkaan täysin onnistumatta. Albertilla on onnea ja toisaalta hän on tyytyväinen varsin vähään. 

Albert tutustuu vaikeasti vammautuneeseen Édouard Péricourtiin. Édouard on erakoitunut eikä halua lähelleen ketään. Kuitenkin ja ehkä yllättäenkin he ystävystyvät. Ajat ovat hankalat, töitä on vaikea saada eikä rahaa ole. Albert ja Édouard punovat hurjan suunnitelman, jolla he tulevat keräämään pienen omaisuuden. Suunnitelma tulee yllättämään suuren joukon ihmisiä, ei vähiten kapteeni Pradellea. 

Hän tunsi suurta mielihyvää suunnitelmastaan, hän eli sen ympäröimänä ja oli sitä täynnä, hänen koko olemassaolonsa riippui siitä. Hänessä piilevät agitaattorin ja provokaattorin voimat löysivät jälleen toisensa, ja hän oli taas oma itsensä. 

Albert oli siitä riemuissaan. Tätä Édouardia hän ei ollut aiemmin tavannutkaan, nähnyt vain etäältä silloin juoksuhaudoissa; Édouardin herääminen henkiin tuntui palkitsevan hänen ponnistuksensa. Mitä hänen suunnitelmaansa tuli, se oli Albertin mielestä niin toteuttamiskelvoton, ettei hän toden teolla kantanut siitä huolta. Hänen silmissään se oli pelkkää haihattelua. 

Kahden ystävyksen välille oli kehkeytynyt voimainkoetus, jossa toinen kävi päälle ja toinen sinnitteli vastaan.

Pidin kirjan tunnelmasta, siitä että siinä on lämmön ja ilon tuikahduksia kaiken kurjuuden keskellä. Yksittäiset riemun hetket kantavat sekä henkilöhahmoja että lukijaa eteenpäin. Ahdistus ja toivottomuus eivät käy ylitsepääsemättömiksi. Lisäksi etenkin Albertin ja Édouardin toiminnassa on usein jotain humoristista. Édouardin valitsema naamio saattaa naurattaa Albertia, vuokraemännän pieni tytär lakkaa Édouardin varpaankynnet, arka Albert riehaantuu välillä muutamaksi sekunniksi...

Näkemiin taivaassa on yksi niistä kirjoista, jotka ovat tehneet minuun lähtemättömän vaikutuksen. Ihmiset ja ihmiskohtalot ovat surkeita, yksinäisyys vaivaa, niin rikkaat kuin köyhät saavat pelätä puolestaan, kaikki on epävarmaa. Mutta kaiken yllä on tietty lämminhenkisyys, joka jättää lukijalle hyvän olon.

Kirjan ovat lukeneet myös muun muassa Leena Lumi, Annami, Suketus ja Tuijata.