sunnuntai 7. elokuuta 2016

Kotimaan matkailua: Koli

Koli. Sinne kiivettiin ja sieltä laskeuduttiin alas.
Kesäloman viimeisellä viikolla olin muutaman päivän Itä-Suomen kiertueella. Tiistaina 19.7. ajettiin kolmen naisen voimin Tampereelta Kuopioon. Olimme perillä vasta alkuillasta, joten emme jaksaneet muuta kuin käydä Puijolla näkötornissa. Se oli kyllä kokemisen arvoinen, maisemat ovat aivan huikeat.




Itse asiassa Kuopio - Koli - Valamo päätti pidemmän reissuni. Viikko oli aika hulinaa, en edes tiedä montako sataa kilometriä tuli istuttua autossa. Reitti oli: To 14.7 Vantaa-Tampere junalla, Tampere-Juupajoki autolla. Pe 15.7 Juupajoki - Lappeenranta autolla. La 16.7 Lappeenranta - Orivesi autolla. Su 17.7 Orivesi - Vantaa - Tampere autolla. Ma 18.7 pysyteltiin Tampereella. Ti 19.7 Tampere - Kuopio autolla. Ke 20.7 Kuopio - Koli autolla. To 21.7 oltiin Kolin upeissa maisemissa. Pe 22.7 Koli - Jyväskylä autolla, Jyväskylä - Lahti bussilla ja Lahti - Vantaa junalla. :) 

Keskiviikkona lähdimme Kuopiosta heti aamupalan jälkeen, jotta pääsimme Kolin maastoihin ajoissa. Parkkialue oli melko täynnä mutta onneksi paikka löytyi. Hotelli Kolissa oli uskomattoman ystävällinen palvelu; saimme vaihtaa saunatiloissa vaellusvaatteet, vaikka hotellihuone oli varattu vasta torstain ja perjantain väliseksi yöksi.

Ihan putkeen ei mennyt vaellus mutta hauskaa oli. Lähdimme matkaan Ukko-Kolilta, suuntana Kiviniemi, reittinä Herajärven kierros. Alussa pysähdyimme usein, koska oli pakko mennä näköalapaikoille ottamaan valokuvia. En yhtään ihmettele, että eri alojen taiteilijat ovat käyneet täällä hakemassa inspiraatiota! 

Olimme päässeet 700 metriä, kun huomasimme olevamme nälkäisiä. Nauratti; kas kun ei kenenkään mieleen juolahtanut että aamupalasta on jo pitkä aika ja ehkä olisi kannattanut pitää lounastauko ennen klo 13 tapahtunutta lähtöä. Kiipesimme kuitenkin vielä Mäkrävaaralle noin kolmen kilometrin päähän, missä pidimme voileipä- ja suklaatauon.

Mäkrävaaralle oli pitkä ja jyrkkä nousu.
Vajaan puolen tunnin tauko teki hyvää. Jo nuo kolme kilometriä tuntuivat rasitusvammasta kärsineessä lonkassani mutta tauon jälkeen se oli kuin uusi. Päivä oli kuuma ja aurinko paistoi, joten pidimme aika monta juomataukoa sekä toisen ruokatauon. Kokonaissaldo päivään oli matkamittarin mukaan 17,15 km, todellisuudessa ehkä puolisen kilometriä pidempi koska gps:n löytyminen kesti aika kauan. 

Menomatka. Aika liikkeellä 4.22,45 keskisykkeellä 128.
Loppumatkasta aloimme olla aika väsyneitä, sen huomasi siitä että varpaat kopsahtelivat puunjuuriin eikä puhetta tullut yhtä paljoa kuin aiemmin. Onneksemme ennätimme perille Kiviniemen tilalle juuri ennen kuin alkoi sataa. Siellä meille oli varattu aittamajoitus, ruoka, sauna sekä aamupala, kaikki tämä hintaan 45 €. Illalla päärakennus oli auki noin yhteentoista saakka, saimme siis vielä saunan jälkeen jäätelöä. Ruokapuolen sulkeuduttua oli etuovi kuitenkin auki koko yön, joten eteisen sisävessa oli käytössä koko ajan. Aamupala oli käsittämättömän hyvä, ainakin yhtä hyvä jollei parempi kuin hotelleissa, Leipää oli useampaa lajia, samoin jogurttia ja teetä. Meiltä kysyttiin haluammeko puuroa, kun halusimme niin sitä meille keitettiin :) 

Paluumatkan teimme niin, että alkumatkasta menimme nelisen kilometriä tietä pitkin. Tavoitteena oli säästää minun lonkkaani, ystäväni joulukuussa leikattua jalkaa sekä ystäväni serkun mahdollista juoksijan polvea. Sääennuste muuttui koko ajan, mutta sadetta oli ennustettu noin kello 10-12.30. Ajatuksena oli päästä mahdollisimman pitkälle ennen sadetta, jota ei sitten lopulta tullutkaan, onneksi. Tuumasimme, että vaikka mennään osa matkasta tiellä niin metsäosuutta kyllä riittää. Teimme pienen oikopolun myös loppupäässä; emme kiivenneet uudelleen Mäkrävaaralle ja siitä Ukko-Kolille vaan kiersimme Mäkrävaaran sivulta suoraan parkkialueelle ja sieltä hotellille. Matkamittariin kertyi 17,31 km.

Paluumatka. Aika liikkeellä 4.20,04 keskisykkeellä 119.
Illalla kävimme syömässä hotellissa pizzaa ja ajoimme pienen kierroksen kylällä, sen jälkeen makasimme huoneessa. Vasen jalkani tuntui siltä, että mikään asento ei ole hyvä. Varsinaista kipua ei ollut, mutta huomasin viimeisellä taukopaikalla pari kilometriä ennen päätepistettä, että vasemman reiden ulkosyrjään ja etuosaan sattui hieroessa, oikealle puolelle ei. Sinänsä hyvä että kipulääkekuuri oli vielä päällä, kun otin iltalääkkeen niin ärtyneisyys helpotti niin että jalan oli hyvä olla miten vaan. Oli ehkä vähän riskaabelia lähteä "epäkuntoisella" jalalla, mutta matkaa oli suunniteltu niin kauan että ei käynyt mielessä perua. Kuitenkin vaellusta oli vain kaksi päivää ja nekin ilman aikataulua, että saatiin mennä rauhassa ja pitää taukoja aina kun huvitti. 

Kokonaisuutena reissu oli aivan huikea. Maisemat olivat jylhät ja rauhoittavat. Metsässä piti keskittyä siihen mihin astuu, niin siinä kaikki kiireet ja huolet jäivät taustalle. 

Ystäväni sanoi, että seuraavan kerran kun aloitamme uuden harrastuksen niin voisimme miettiä vähän tarkemmin. Että kannattaako heti lähteä kahden päivän reissulle ja jos lähtee, niin kannattaisi miettiä vähän tarkemmin mitä pitäisi ottaa mukaan. Meillä oli makkarapaketteja nuotiopaikkoja varten mutta ei minkäänlaisia tulentekovälineitä. Onneksi kohtasimme yhdellä taukopaikalla herrasmiehen, joka antoi meille koko paketin sytytyspaloja :D Ystäväni sai rakkoja vaelluskengistä - jotka eivät ikinä ennen ole hiertäneet - eikä meillä tietenkään ollut laastaria matkassa. Kiviniemestä löytyi neula ja teippiä ensiavuksi, ja jälleen kohtasimme matkalla avuliaan kanssakulkijan eli rouvan jolla oli mukana hänelle tarpeettomia rakkolaastareita. Onnea siis oli mukana!


Paluumatkalla käytiin Heinävedellä Valamon luostarissa, en ollut käynyt sielläkään koskaan aiemmin. Piipahdimme uudessa ja vanhassa kirkossa, taidenäyttelyissä ja kaupassa. Lisäksi bongasin kirjaston, mistä olin hyvin iloinen :)










Pari päivää kotona oltua tuli olo, että haluan mennä uudestaan vaellusreissulle. Kolin polut eivät olleet niin pahoja kuin pelkäsin, mutta haastetta oli silti riittämiin. Kaksi päivää riitti mainiosti. Jäi siitä kuitenkin sellainen olo, että jo parin päivän päästä oli ajatuksissa että koska uudelleen. Joko Kolille, tai Karhunkierroksen osa tai Lappiin tai...










6 kommenttia:

  1. Hauska kuvaus vaiherikkaasta reissusta! Tunnen taudin: kun lapinhulluus iskee, siihen eivät tropit auta, vaan se on menoa selkosille ja pitkospuille nuppia nollaamaan ja itseään haastamaan, joten moniaita tulevia antoisia rinkkareissuja:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hiihtämässä olen käynyt Lapissa ja ensi talvena taas mennään! :) Kyllä mä olen enemmän aktiivilomailija kuin rannalla makaaja, näin se vaan on.

      Poista
  2. Hemu

    tässä vois olla seuraava tavoite, kun täällä päin käytte:
    http://www.vaarojenmaraton.fi/

    Noita luostareita on tutkiskeltu aina silloin tällöin, viimeksi Munkkilan polulla trilogian viimeisen osan, Uuden henki, teatteriretkipäivänä. http://uusi.voima.fi/blog/kulttuuriartikkeli/saarikoskikin-hoiperteli-munkkilan-poluilla/

    Tuonne Voiman Kulttuuriseinälle kannattas Sinun ja monen muunkin lähetellä tekstejä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaverini tiesi että Vaarojen maraton menee osittain samalla reitillä missä oltiin, todettiin että siitä tulisi hirveä reissu mutta vähän kutkuttaisi että josko kokeilisi...

      Kiitos vinkistä, Kulttuuriseinä oli ainakin minulle ihan uusi juttu.

      Poista
  3. Henna, Sinulle on tunnustus ja haaste poimittavaksi
    http://mummomatkalla.blogspot.fi/2016/08/liebster-award-tunnustus.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos haasteesta! Kesä on ollut niin kiireistä aikaa etten ole ehtinyt vastata aiempiinkaan haasteisiin mutta tänään aloitan :)

      Poista