keskiviikko 2. lokakuuta 2019

Tästä alkaa lukuhaaste Maailman ympäri 80 päivässä

Tästä se alkaa, matka maailman ympäri! Lähdemme tänään liikkeelle Lontoosta ja tarkoitus on palata samaan paikkaan juuri ennen joulua. Reittimme on: Lontoo - Pariisi - Torino - Brindisi - Suez - Aden - Bombay - Kalkutta - Singapore - Hongkong - Jokohama - San Fransisco - New York - Queenstown - Lontoo. Ihan jokaisesta kaupungista en löytänyt kirjaa, joten osa liittyy siihen maahan missä kaupunki sijaitsee. 

Olli Jalonen: Merenpeitto
Kansi: Anna Lehtonen
Otava 2019
462 s.








Ensimmäinen etappi on Lontoo, jonne meidät johdattaa Angus Olli Jalosen kirjassa Merenpeitto. Kirja on jatkoa Taivaanpallolle, mutta mielestäni toimii oikein hyvin myös itsenäisenä lukukokemuksena. Taivaanpallo kertoo Anguksen lapsuudesta, nyt hän on 16-vuotias nuorukainen. Lapsuusajan tapahtumiin ja kokemuksiin palataan ajoittain, mutta pääosin ollaan nykyhetkessä. Mennyt kurkottaa nykyhetkeen, täydentäen sitä, mutta pitkälti katse on tulevaisuuteen.

Angus asuu Edmond Halleyn taloudessa, on puoliksi perheen palvelija ja puoliksi Halleyn apulainen. Siinä missä Taivaanpallossa katse suunnataan avaruuteen, Merenpeitossa kohteena on merenalainen maailma. Halley haluaa päästä tutkimaan vedenalista, mutta jotta sinne voi päästä, täytyy tehdä tutkimuksia. Aina se ei ole helppoa, sillä vesi voi olla armoton. 

Aikuistuminen saa Anguksen hiukan hämilleen. Toisaalta hän tuntee itsensä poikaseksi, toisaalta hän kasvaa pituutta ja miehistyy, kolkutteleepa lopulta kolmenkympin rajapyykkiä. 1600-luvulla ei niinkään olla teini-ikäisiä, vaan muutos lapsesta aikuiseksi tapahtuu varsin nopeasti. Angus päätyy Halleyn mukana ensin Chesteriin, sitten takaisin Lontooseen ja lopulta tutkimusmatkalle valtameren yli. Vaikka vesi on pääelementti, ovat tähdet ja avaruus aina Anguksen sydäntä lähellä.

Koska olen ollut Lontoossa jo pian viisi vuotta ja koska herra Halley vietti Saint Helenalla vuoden verran, olen nähnyt hänet läheltä kuuden vuoden ajan. Se on hyvä kolmasosa minun elämästäni. Herra Halleyn elämästä kuusi vuotta on viidesosa niin että ehkä hän myös osaa nähdä minun päältäni, mutta sitä en kyllä tiedä enkä ole ollenkaan varma koska hänellä on sentään paljon elämässä ja kymmeniä ystäviä ja satoja jos ei tuhat tuttua ja kollegaa luonnonfilosofian ja tiedon laajassa maailmassa.

Kun syömme hän määrää että meille on tuotava joenvarteen aamupäivällä eväskorillinen ruokaa ja useampaan villasukkaan pakattuja pulloja joissa on kiehuvan kuumaa vahvaa mehua. Se on pienellä tavalla juhlallinen hetki koska lähdemme tekemään koetta jossa minä olen pääosassa. Vähän siihen suuntaan herra Halley Bethille ja palvelustytöille sanookin. En kehtaa katsoa Henriettaa enkä ketään kohti etteivät he huomaa että olen sisältä ylpeä vaan yritän olla yhtä tavallisesti kuin herra Halley sanoisi mistä tahansa muusta asiasta.

Pidän valtavasti Jalosen kielestä. Huomasin lukevani monia kohtia uudelleen, ihan vaan nauttiakseni sanojen virrasta. Jalonen kuvaa todella hienosti Angusin kahta puolta, sitä että hänessä on vielä lasta jäljellä vaikka onkin aikuisten töissä. Että aikuiseksi tuleminen on vähän pelottavaa. Uudet tunteet hämmentävät, lisäksi maailma muuttuu sekä pienemmäksi että avarammaksi. 

Tarina on vangitseva. Asiat tapahtuvat hitaasti mutta varmasti. On paljon yksityiskohtia niin maisemissa kuin henkilöissä, tarinan maailma elää ja hengittää. Kirjaa ei voi lukea nopeasti harppoen, ei, siitä nautitaan hitaasti ja toivotaan että se ei loppuisi ollenkaan. On monia huikean hienoja jaksoja, joista ykkössuosikikseni nousi Anguksen tekemä kohokartta, pienoismalli Lontoosta.

Oioi, minä rakastan tätä kirjaa!

Herra Halleyssa on valo ja minä olen hänen varjonsa, eikä kuitenkaan ole niin. Olen hänen valossaan mutta en varjosta siitä mitään pois vaan saatan olla ehkä valo itsekin. Jos jokainen on niin minäkin olen. Kun se ajatus tulee mieleen virkarattaiden hytissä, ojentaudun istuimella parempaan ryhtiin koska hetken ehtii tuntua yhtä varmalta ja suurelta kuin joskus ennen on tuntunut. Vaikka itsekehua ja kuvittelua se kuitenkin on, vaihtuu sitten mieleen yhtä nopeasti mutta en anna sen lannistaa edellistä ajatusta. Voin olla valo minäkin, en suurena kuin isäntäni mutta pienempänä, enkä silti ole kokonaan hänen lainavalossaan enkä siis niinkuin kuu valaisee vain auringon valovoiman vuoksi.

Helmet-lukuhaasteeseen haluan tämän kohtaan 43, "kirja seuraa lapsen kasvua aikuiseksi", olkoonkin Angus jo 16-vuotias tarinan alkaessa. 

7 kommenttia:

  1. Oivasti avaava postaus teoksen hengestä! Tämä oli yhtä ihastuttava ja mukanaan kuljettava kuin Taivaanpallokin.
    Jalonen on todella taitava kertoja. Suoranaista herkkua on lukea hänen kuvaustaan Agnuksen elämästä ja mietteistä, ikäänkuin kirjailija itse asuisi päähenkilönsä nahoissa.
    Ei mitään keinotekoista eikä päälleliimattua vaan herkkää, kaunista, koskettavaa ja aidonoloista! Jaloselle toivon pitkää kirjailijanuraa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, en osaakaan vastata tähän mitään, hieno kommentti! Ja niin totta mitä sanot.

      Poista
  2. Melkoisen urakan olet ottanut matkallesi maailman ympäri. Seuraan mielenkiinnolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taannoin säikähdin että joko aloitusaika meni ohi, ei onneksi. Ehdin lukea alkupäästä kirjoja ja ajastaa postaukset, ei ole tarvinnut paahtaa kirja per päivä tahdilla. Sen verran lintsasin, kuitenkin on näinä päivinä muutakin ohjelmaa kuin lukemista :)

      Poista
  3. Täytyy sanoa että Olli Jalosen kirjoitustyyli on niin hienoa ja herkkää kun hän kertoo tai kuvaa Anguksen,ensin lapsen, sitten nuoren ja lopuksi aikuisen miehen ajatuksia 1600- luvulla. Olen nauttinut suunnattomasti molemmista kirjoista. Anguksen tiedonhalu ja hyvyys tekevät hänestä ainutlaatuisen ihmisen jota herra Halleyn ystävällisyys ja viisaus vielä täydentää. On ihmeelistä kuinka hyvin kirjailija osaa viedä lukijan 1600-luvun ajatteluun lapsen kautta. Minusta nämä Angus-kirjat elämäni parhaimpia kirjoja. Jos alat lukea, lue rauhallisesti ilman kiirettä. Voit itsekin oppia ja nauttia uusista asioista Anguksen kanssa, hänen hyvässä seurassaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan näin, pitää lukea rauhassa, nauttia joka lauseesta. Mietin että tässä taitaa olla sellainen parivaljakko, joka tulee luettua uudelleen tasaisin väliajoin. Ihan varmasti löytyy jotain uutta, kaikkea ei kykene sisäistämään ensimmäisellä lukukerralla.

      Poista
  4. Täytyy sanoa että Olli Jalosen kirjoitustyyli on niin hienoa ja herkkää kun hän kertoo tai kuvaa Anguksen,ensin lapsen, sitten nuoren ja lopuksi aikuisen miehen ajatuksia 1600- luvulla. Olen nauttinut suunnattomasti molemmista kirjoista. Anguksen tiedonhalu ja hyvyys tekevät hänestä ainutlaatuisen ihmisen jota herra Halleyn ystävällisyys ja viisaus vielä täydentää. On ihmeelistä kuinka hyvin kirjailija osaa viedä lukijan 1600-luvun ajatteluun lapsen kautta. Minusta nämä Angus-kirjat elämäni parhaimpia kirjoja. Jos alat lukea, lue rauhallisesti ilman kiirettä. Voit itsekin oppia ja nauttia uusista asioista Anguksen kanssa, hänen hyvässä seurassaan.

    VastaaPoista