Kuvittanut Reija Kiiski
Kvaliti 2020
60 s.
Pitkän linjan lastenkirjailija Merja Jalo on tehnyt aluevaltauksen etsiväkirjoihin. Kotikulman etsivät - sarjan avausosa Kadonneen linnun salaisuus esittelee meille kolmasluokkalaisen Markuksen, hänen siskonsa Lisan ja naapurin Linnean. Markus on saanut kirpputorilta agenttisetin, ja sen seurauksena hän perustaa etsivätoimiston. Ensimmäinen tehtävä ilmaantuu eteen melkein itsestään: testamentti on kadonnut. (Ei mikään tyypillinen etsintäkohde lastenkirjoissa!) Pian naapurin pihassa on outo hiippari, ja sen jälkeen katoaa Linnean lemmikkipapukaija. Mitä kummaa on tekeillä?
- Katsoin ulos ikkunasta. Puutarhassa hiiviskeli tumma hahmo. Ajattelin, että se on Helena, joka on tullut uittamaan Nakkea.
Lisa pelästyy.
- Oletko varma? Markus kysyy.
Linnea nyökkää.
- Hahmo tuijotti meidän taloa, Linnea sanoo.
- Kuka se voi olla? Lisa kysyy.
- En tiedä, mutta se oli pelottavaa! Linnea vastaa. - Kaikkialla oli pimeää, mutta näin hahmon selvästi. Joku vakoilee minua!
Markuksen on vaikea uskoa, että kukaan vakoilisi Linneaa. Ehkä mielikuvitus on vain tehnyt Linnealle tepposet.
- Kyllä näin! Linnea alkaa kinata. - Minä näin hahmon, jolla oli lierihattu päässä. Nakkekin näki sen. Papukaijat stressaantuvat ahdistavissa tilanteissa. Ällöttävää, että joku tekee minulle tällaista! Tekisi mieleni huitaista sitä tyyppiä, tai ehkä spraymaalaan vakoilijan neonpinkiksi.
Nakke on tämän kirjan tähti, kerrassaan mainio ilmestys. Se tuo tarinaan hauskuutta, joten seikkailu ei käy liian jännittäväksi. Tapahtumat etenevät vauhdilla, ja niitä riittää. Toisaalta olisin lukenut mieluusti enemmänkin, toisaalta on kiva että sivumäärä on kohtalaisen pieni niin kirja pysyy melko helppolukuisena. Hahmoihin ei tutustuta vielä sen syvemmin, mutta saadaan kuitenkin pintapuolinen kurkistus kotioloihin. Jäikin sellainen mukava kutitus, että haluan lukea näistä lapsista vielä lisää. Ja toivon, että Nakke pysyy mukana kuvioissa!
Kotikulman etsiviä voi suositella pienemmille alakoululaisille, ainakin nelosluokkalaisiin asti. Vitos-kutosille tarina voi olla liian "lälly", mutta kannattaa kuitenkin kokeilla, etenkin jos lukeminen on tahmeaa. Tässä on vauhdikkaita käänteitä ja eläväinen kuvitus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti