Kuvitus Inga-Wiktoria Påve
Gummerus 2019
145 s.
Ensi kevään kirjalistoissa on Niillas Holmbergin romaani, se vaikuttaa esittelyn perusteella kiinnostavalta joten halusin sitä ennen tutustus Holmbergin runoihin. Jalkapohja ei kuitenkaan ole pelkkä runoteos, sillä siinä myös kuvituksella on vahva kerronnallinen osa. Pidän tavattoman paljon siitä, että alussa on monta aukeamaa "pelkkää" kuvitusta, se virittää mieltä kuvittelemaan mitä kenties on tulossa. Ja jo ensimmäinen runo sai ainakin minut innostumaan, riemastumaan, odottamaan malttamattomana.
Taivas tiheneepuut kannattelevat tohinaa, kolmisiipistä kiirettä.
Koivut kuin lapsuuksien vanhemmat
kätkevät jälkiä, hautovat harhaanjohtavaa kysymystä
takaisin kuoreensa.
Runoissa toistuu pohjoinen, kielen muodot, koivut, suutari. Löydän sieltä muutosta, muutosvastarintaa, keskustelua muutoksen tarpeellisuudesta ja tarpeettomuudesta. On esivanhempia ja luonnon pysyvyyttä, on nuoria jotka haluavat muutoksia. Mitä on moderni, edistys, ja mitä se tekee luonnolle? Lapsi oppii asioita, nuori kyseenalaistaa, mitä tapahtuu perinteille ja uskomuksille? Miten löytää tasapaino menneen, nykyisen ja tulevan välille? Mitkä muutokset ovat välttämättömiä, mitkä tarpeettomia? Kuka sen päättää?
Koivut kelteisillään
lakastuneet oikeudet kätkevät maata.
Saapas rusauttaa haravan piin.
Tykkäsin kokoelmasta hurjan paljon. Jokainen runo pakottaa pysähtymään hetkeksi, miettimään asioita juuri luettua isommassa mittakaavassa. Palasin monesti lapsuusmuistoihini ja pohdin, miten erilaisilta monet maisemat näyttävät nyt. Mietin nykyistä asuinympäristöäni, sitä kuinka joka nurkka rakennetaan täyteen eikä katse enää näe kauas, ei taas yhtä uutta betonikolossia kauemmas. Mietin myös sitä, kuinka pohjoisessa luonto on osa elämää ja olemista, kun taas täällä etelämmässä luontoon menemisestä tehdään usein numero, suoritetaan luonnossa olemista ja dokumentoidaan someen että katsokaa, täällä olen. Itse maisema jää usein piiloon postaajan kasvojen tai kehon taa.
Kuvituksen jokainen katsoja tulkitsee miten tulkitsee. Minä näin virtaavaa liikettä, jota on rauhoittavaa jäädä katsomaan. Revontulia ja solisevia puroja, välissä ihmisiä ja katulamppuja muistuttamassa, että et muuten ole yksin erämaassa vaikka lukiessa siltä tuntuukin.
Kokoelma on vahvasti ajatuksia herättävä, sellainen jonka voi lukea monta kertaa läpi ja aina se pysäyttää.
Jalkapohja on luettu myös blogeissa Kirjat kertovat sekä Kirjarikas elämäni.
Helmet-lukuhaasteeseen laitan tämän kohtaan 5, "saamelaisen kirjailijan kirjoittama kirja".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti