Torben Kuhlmann: Edison: kadonneen hiiriaarteen arvoitus
Saksankielinen alkuteos Edison. Das Rätsel des verschollenen Mauseschatzes (2018)
Suomentanut Pirkko Roinila
Nemo 2020
103 s.
Kuvakirjahelmien sarja jatkuu, tällä kertaa herttaisten hiirien seurassa. Hiukan yllättäen kumpikaan päähenkilöhiiristä ei ole nimeltään Edison, he ovat Pete ja nimettömäksi jäävä professori.
Kirjakaupan väliseinän takana on hiiriyliopisto, jossa iäkäs professori opettaa hiirien ja hiukan ihmistenkin historiaa. Kun luennolle tulee uusi hiirioppilas, joka haluaa lähteä etsimään esi-isänsä mukana kadonnutta aarretta, professori ei ensin innostu lainkaan. Hän kokee olevansa liian vanha seikkailuun. Pian mieli kuitenkin muuttuu, ja yhdessä professori ja Pete selvittävät aarteen katoamispaikan, rakentavat tarvittavan sukelluslaitteen ja lähtevät jännittävälle matkalle.
Tarina on jännittävä, lämminhenkinen, mukaansatempaava. Kuvitus on hurjan kaunis, valokuvamainen. Kuvissa on paljon tutkittavaa. Kirjassa on paljon kuva-aukeamia, mutta myös tekstiaukeamien kuvissa on paljon yksityiskohtia. Kirjan suurehkoa sivumäärää ei kannata pelätä; kirja ei tunnu satasivuiselta, vaan pikemminkin se loppuu liian nopeasti.
Tarina on ylistys uteliaisuudelle, kokeilunhalulle ja eri ikäisten väliselle ystävyydelle. Vaikka se on kuvakirja, uskon seikkailun kiinnostavan myös kouluikäisiä. Tämä päätyykin mukaan vinkkauspakettiini.
Kirja on luettu myös blogeissa Luetaanko tämä? ja Kirjavinkit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti