 |
| Logo: Niina Tolonen / Yöpöydän kirjat |
Kirjabloggaajien joulukalenteri alkaa olla jo perinne; sitä on tehty melko monta vuotta. Tälläkin kertaa mukaan löytyi 24 innokasta osallistujaa. Joulukalenterin eilinen luukku aukesi Kirjasähkökäyrässä, huomisen luukun avaa Kirjamies.
Olen tänä vuonna mukana joulukalenterissa hiukan poikkeuksellisella tavalla, sillä en esittele postauksessa jouluaiheista kirjaa tai muuta fyysistä jouluaineistoa.
Viikolla ajattelin, että postaukseni on valitusvirsi. Että ei ole yhtään joulumieltä, kun ei ole lunta ja aina vaan sataa vettä. Ei ole jouluavajaisia, ei kauneimpia joululauluja kirkossa, ei hengailua kaupoissa.
Vaan kuinkas kävikään? Tänä aamuna kun heräsin, Tampereella satoi lunta! Ja koska sade jatkuu yhä, lumi ei sula tänään. Joulumieli ja joulun odotus heräsivät heti.
Tänä vuonna monessa kodissa on aiempaa raskaampi joulu. Kuluva vuosi on tuonut tullessaan lomautuksia, irtisanomisia, pienyrittäjille konkursseja. Olen omassa tuttavapiirissäni nähnyt useampia tapauksia, jossa rahat ovat loppu ja tulevaisuus epävarma. Olenkin tuntenut olevani siinä mielessä etuoikeutettu, että minulla on suhteellisen varma työpaikka: toistaiseksi kirjasto on lakisääteinen palvelu, ja jokaisessa kunnassa täytyy olla kirjasto ja siellä riittävästi henkilökuntaa toteuttamaan kirjastolakia. Meilläkin oli lomautuksia tulossa kevään sulkuaikana, mutta ne eivät ehtineet alkaa ennen kuin kirjastot taas aukesivat.
Aiempina vuosina olen hakenut Hopen asiakkaiden lahjatoivelappuja, ja niin teen tänäkin vuonna. Rohkaisen samaan kaikkia, joilla siihen suinkin on mahdollisuus. Tämä vuosi on osoittanut, että koskaan ei voi tietää, milloin on itse avuntarvitsijana. Hopen kautta vähävaraisten perheiden lapset saavat kenties sen ainoan joululahjan. Otin lappuja Ratinan kauppakeskuksesta, ja niitä kun lueskelin niin lapset ja nuoret eivät suinkaan pyydä kuuta taivaalta. Elokuvaliput sekä lahjakortit vaatekauppoihin ja ravintoloihin ovat aina kysyttyjä, sen lisäksi nyt ja aikaisemmin on toivottu esimerkiksi uimavaippaa, Muumi-palapeliä, erilaisia legoja, yksisarvishupparia, lahjakorttia korukauppaan... Viime vuonna näin todella raakaa some-keskustelua, jossa syytettiin lasten toivovan satojen, jopa tuhansien eurojen arvoisia lahjoja. Omalta osaltani voin sanoa, että en ole koskaan nähnyt superkallista toivetta. Lähes kaikki toiveet ovat olleet hintaluokaltaan muutamasta eurosta pariin kymppiin. Jos huomaa itselleen liian arvokkaan lahjatoiveen, sen voi ohittaa ja katsoa muita vaihtoehtoja, niitä kyllä löytyy.
Rajoituksista ja epävarmuudesta huolimatta lämmintä joulumieltä kaikille!
Tämä oli ilo ja valoisaa lukea, kun se joulumielikin sieltä pilkahti! Tuhruinen on keli edelleen täällä eteläisessä reuna-Suomessa ja nihkeänä, mitta mieli virkeänä palasin äskeiseltä lenkiltä.
VastaaPoistaHope on meillekin luonteva tapa tilaisuuden tullen toimia. Yhdistys tuli hauskasti tutuksi, kun hyvä ystävämme muutama vuosi sitten järjesti suurehkot 70-vuotispäivät ja pyysi ohjaamaan vapaaehtoisten, potentiaalisten lahjojen sijaan materiaaliset muistamiset Hopelle:)
Mukavaa & iloista adventtiaikaa!
Kiitos! Lisää joulumieltä tuli kun käveltiin eilen ja tänään Keskustorilla, torin reunojen talot on saaneet todella kauniin ja eläväisen valaistuksen :)
PoistaTämä on mielestäni kiva ilmiö, että yhä useammin lahjojen sijaan toivotaan muistettavan hyväntekeväisyyskohteita.
Iloista joulunodotusta!
Olipas tosi hyvä joulukalenteriluukku! Näitä asioita on syytä pitää esillä, varsinkin tänä vuonna.
VastaaPoistaKiitos!
PoistaToivotaan että olot pikkuhiljaa normalisoituisivat, ja avuntarvitsijoiden määrä vähenisi. Heitä on aina, mutta tänä vuonna on noussut monissa eri yhteyksissä esiin että monella on aiempaa rutkasti tukalampaa.
Mukavaa joulunaikaa!
Kiitos hieman erilaisesta joulupostauksesta. En ole vielä koskaan ostanut mitään tällaista, mutta olen huomannut kaupoissa joulukuusia, missä on näitä toiveita. Olen maksanut Annansilmille tai Punaiselle ristille ja Hengitysliitolle tai Taidetta ilman käsiä, kun kotiin tulee kortteja tai kalenteri. Hengitysliitto on lähinnä, koska poikani olivat tosi allergisia ja astmaattisia ja niitä sairastavat lisääntyvät koko ajan. Itsekin kärsin sisätilaongelmista herkästi, samoin hajusteista ja ilman epäpuhtauksista.
VastaaPoistaIloista joulunaikaa ja lukuiloa :)
Välillä tulee ahdistunut olo, kun haluaisi lahjoittaa kaikille mutta se ei ole mahdollista. Ratinassakin oli olo, että haluaisin tyhjentää koko kuusen toiveista, onneksi siinä oli muita ihmisiä ennen ja jälkeen minua, niin tiedän etten ole ainoa joka haki lappuja.
PoistaLämmintä joulumieltä! :)
Kiva, että Tampereellekin tuli lunta, lumi auttaa kummasti joulumielen löytymiseen 🙂
VastaaPoistaOmalla paikkakunnalla tuo joulukeräys on toteutettu niin, että useammassa paikassa on esillä joulukuusia, joista voi hakea joulupalloja joihin on merkattu lahjan saajan ikä ja sukupuoli. Lahja ja pallo viedään sitten samaan paikkaan takaisin ja sieltä vievät edelleen lapsille.
Mukavaa joulun odotusta!
Näissä on tosi erilaisia käytäntöjä, viime vuonna luin että jossain lahjat on paketoitu valmiiksi ja sitten onkin ollut pettymys kun paketista on paljastunut roskiskamaa. Tampereella lahjoja ei pakata vaan Hope tarkistaa ne ennen eteenpäin jakamista. Itse olen harrastanut lahjakasseja, niillä saa joulutunnelmaa vaikka lahjaa ei ole paketoitu.
PoistaIloista joulunaikaa!
Tämä oli tärkeä kirjoitus Henna. Olen nyt muutamana vuonna käynyt omien lasteni kanssa osallistunut Joulupuu-keräykseen, joka on vastaava tuon Hopen kanssa. Erityisen tärkeänä pidän sitä, että omat lapseni saavat auttaa valitsemaan lahjoja ja ehkä ymmärtävät jotain siitä, että lahjat eivät suinkaa ole itsestäänselvyys kaikille...
VastaaPoistaKiitos! Ajattelin tätä aihetta heti kun päätin osallistua kalenteriin. Ajatus oli esitellä samalla myös joku kirja, mutta koska jalkaleikkaus on rajoittanut kirjastokäyntejäni niin viikolla kun kävin kirjastossa oli jouluhylly melkoisen tyhjä.
PoistaOn ollut ihana huomata esimerkiksi Facebookin kirppariryhmissä, että lapset haluavat lahjoittaa tarpeettomia lelujaan tarvitsevalle, ja aikuiset haluavat leipoa tai lahjoittaa jotain pientä tarvitsevalle. Tämä on juuri se pointti, että pienellä asialla voi aiheuttaa ison ilon. Jotenkin se joulun henki tahtoo helposti unohtua ja jäädä kulutushysterian alle.
Ihanaa joulunaikaa!
Minä menin tänä vuonna helpomman kautta, kun en taida mennä toimistollekaan enää ennen joulua (siellä on joka vuosi tällainen keräys). Pistin siis Prisman nettikaupan kautta Hopen keräykseen muutaman jutun.
VastaaPoistaMinusta tuo nettilahjoitus on tosi hyvä idea tähän poikkeusaikaan. Saa lahjoitettua joulumieltä, vaikkei haluaisikaan lähteä kauppoihin tai muuten kulje sopivien keräyspaikkojen ohi.
Tämä on kyllä hyvä, että on lahjoittamisen etäversioita. Hain laput mutta nyt on olo että uskallanko mennä kauppakeskukseen ostamaan lahjat, vai yritänkö suunnata johonkin pienempään kauppaan mahdollisimman hiljaisena ajankohtana... Kissojen suojelun eläinlääkärilaskuun lahjoitin Facebookin kautta, kun oli äärettömän kätevä MobilePay-vaihtoehto. Saa nähdä, onko nettikeräykset tulleet jäädäkseen, toivottavasti kyllä.
PoistaIloista joulunaikaa!