Kirjabloggaajien joulukalenteri, luukku 21

 

On Kirjabloggaajien joulukalenterissa toisen luukkuni aika, ja enää kolme yötä jouluun! Eilinen luukku avautui Tarukirjassa, ja huomenna vuoron saa Kirjarouvan elämää -blogi. Lista kaikista mukana olijoista löytyy Yöpöydän kirjat -blogista, jonka kirjoittaja Niina on tehnyt luukkujen kuvat sekä logon. 

Tämän päiväinen luukku vie meidät klassikon pariin. 

Astrid Lindgren: Marikin joululoma

Ruotsinkielinen alkuteos Jullov är ett bra påhitt, sa Madicken (1960)

Kuvitus Ilon Wikland

Suomentanut Laila Järvinen

WSOY 1994

59 s.

Astrid Lindgren ei esittelyjä kaipaa, ja myös Marikki lienee monelle tuttu. Marikin joululoma on leppoisa ja lämminhenkinen tarina ekaluokkalaisen Marikin ja hänen siskonsa Liisan elämästä. Joululoma ja joulun odotus ovat alkaneet. Eräänä aamuna joki on jäässä, joten Marikki ja Liisa lähtevät luistelemaan. Lyhyeksi aiotusta ulkoilusta tuleekin koko päivän kestävä retki, jossa ilo vaihtuu epätoivoon ja epätoivo riemuun. 

Iltaisin he kirjoittavat pitkiä toivomuslistoja tontuille. 

"Robinson Grusoe, paljon paperinukkeja, tinasotilaita, sukset, vaaleanpunainen, tukassa pidettävä ruusu", sanotaan eräässä Marikin listassa. Hän lukee sitä Liisalle. 

"Sinä olet ihan hassu, Marikki", sanoo Liisa. "Tahdotko todella saada ruusun?"

"En tietenkään", sanoo Marikki. "Kirjoitin sen vain siksi, että se kuulostaa niin kauniilta."

He miettivät kovasti, mitä antaisivat äidille ja isälle joululahjaksi. Marikki kysyy äidiltä heidän keittäessään nekkuja: "Äiti, mitä sinä toivot kaikkein, kaikkein eniten?"

"Kahta oikein kilttiä ja herttaista tyttöä", sanoo äiti.

Silloin Marikin silmät alkavat kiiltää ja hänen äänensä värisee hiukan. 

"Mitä sinä sitten tekisit Liisalla ja minulla?"

Mutta äiti silittää hänen tukkaansa ja selittää, ettei hän halua keitään muita tyttöjä; hän toivoo vain, että Marikki ja Liisa olisivat jatkuvasti yhtä kilttejä ja herttaisia kuin tähänkin asti. 

Mutta Liisan mielestä ei olisi ollenkaan hullumpaa, jos taloon tulisi pari uutta tyttöä.

Tämä on kyllä jotenkin niin ihana kirja, lämminhenkinen ja hauskakin. Tarina on 60 vuotta vanha mutta paljon siinä on nykyhetkessäkin tunnistettavia asioita. Tärkeää on yhdessä oleminen ja yhdessä tekeminen. Huumori on osuvaa ja naurattaa nykyäänkin. 

Alkuaan Marikin joululoma on osa vuonna 1962 ilmestynyttä Marikki-teosta, mutta toimii kerrassaan hyvin omana yksittäisenä kirjanaan. Minun ainakin tekee mieli lukea muitakin Lindgrenin kirjoja, niin Marikkia kuin Saariston lapsia, nyt heti paikalla. 

Hyödynnän kalenteriluukkua Helmet-lukuhaasteeseen, johon saan kohdan 7, "kirja on klassikkoteos Ruotsista, Norjasta tai Tanskasta".

Kirjabloggaajien joulukalenteri, luukku 4. Kristin Emilsson: Joulu Julian tyyliin

On jälleen kirjabloggaajien joulukalenterin aika! Eilinen luukku avautui Mrs. Karlsson lukee -blogissa ja huomenna vuorossa on Kirjakaapin avain. Hemulin kirjahylly on ollut mukana jo monena vuonna peräkkäin, tänä vuonna peräti kahdella luukulla. Luukussa numero 4 sukellamme jouluisen feelgood-romaanin tarinaan.

Kristin Emilsson: Joulu Julian tyyliin

Ruotsinkielinen alkuteos Julen enligt Julia (2020)

Suomentanut Säde Loponen

Karisto 2022

316 s.

En yleensä ole joulukirjaihminen, mutta Joulu Julian tyyliin kiinnosti. Kansikuva kyllä viittaa vahvasti romantiikkaan, mutta toisaalta etukannen tekstin mukaan kirja on "hykerryttävä" ja takakansi lupailee "hullunkurisia sattumuksia". Tiedossa on siis muutakin kuin siirappia. 

Joulukirjaksi tämä on sikälikin erikoinen, että päähenkilö Julia inhoaa joulua. Hän ei haluaisi viettää sitä vanhempiensa ja veljensä perheen kanssa. Kun Julialle tarjoutuu mahdollisuus matkustaa viikoksi Visbyyn talo- ja kissavahdiksi, hän innostuu. 

Toinen päähenkilö Petter on vastikään eronnut ja haikailee yhä entisen vaimonsa perään. Caroline on menossa jouluksi vanhempiensa luo Gotlantiin, ja Petter lähtee mukaan. Hotellit ovat täynnä, mutta hänelle tarjotaan majapaikkaa Visbyssä, talo- ja kissavahtina.

Lauttamatka myrskyisällä merellä on ensimmäinen koettelemus niin Julialle kuin Petterille. Jatkoa seuraa, kun he huomaavat päätyneensä samaan taloon. Nahistelua ja väärinkäsityksiä riittää, mutta myös uusia ystäviä ja itsensä löytämistä. Eikä joulukirja olisi joulukirja, jos ei kaikki päättyisi onnellisesti kaikkien henkilöhahmojen kannalta. 

Tämä jää epäilemättä historiaan yhtenä kaikkien aikojen kummallisimmista aattoaamuista, ajattelen. Sen sijaan, että istuisin äidin ja isän keittiössä pehmeät untuvatohvelit jalassani, olen vanhassa visbyläisessä puutalossa jalat upotettuina akvaarioon, ja sen sijaan, että nakertaisin kanelipullaa, kymmenet nälkäiset miljoonakalat nakertavat minua. Joululaulujen ja heleä-äänisten lapsikuorojen sijaan kuuntelen kaikkea muuta kuin heleä-äänisten valaiden laulua, johon sekoittuu Evelynin yhdistetyn olohuoneen ja hoitohuoneen tuulikellojen kilinää. 

Evelyn istuu minua vastapäätä, ja hänelläkin on jalat akvaariossa. Hän on nostanut raidallisen yöpaitansa ylös reisiin asti, niin että pulleat, karvaiset jalat näkyvät. Hän on hetki sitten tarjonnut minulle kupillisen yrttiteetä ja katsoo nyt minua oman kuppinsa reunan yli. 

Ai hyvä tavaton, tässäpä oli hauska kirja! Hykerryttävä toden totta, tilannekomiikka on varsin omaperäistä ja siksi oikeasti huvittavaa. Tunnustan nauraneeni ääneen pari kertaa. Homma ei onneksi mene pelkäksi kohkaamiseksi, vaan mukana on myös vakavampaa tunnelmaa. Loppu on ennalta-arvattava, mutta enpä muuta odottanutkaan. 

Kirja on luettu myös blogissa Kirjavinkit.

Logo: Niina Tolonen / Yöpöydän kirjat

Kirjabloggaajien joulukalenteri 2022, luukku 10.

 

Kiitos hienosta logosta, Yöpöydän kirjat -blogin Niina! :) 

Eilinen luukku avautui blogissa Matkalla Mikä-Mikä-Maahan, huomenna vuorossa on Yöpöydän kirjat. Kaikki luukut löytyvät listattuna Ankin kirjablogista. 

Olen mukana joulukalenterissa jo melko monetta kertaa, ja oikeastaan yhtä monta kertaa on ollut hankalaa keksiä luukkuun sisältö. Saan idean jonka hylkään, sitten toisen idean jonka olenkin jo käyttänyt aiemmin... Toteutukseen asti päätyvä idea tulee yleensä yllättäen ja varoittamatta, niin tälläkin kertaa. Lainasin kirjastosta joululevyjä ja kotiin päästyäni keksin, että luukkuni sisältää 24 vinkkiä jouluiseen kuuntelemiseen, lukemiseen, katselemiseen, tekemiseen. Ainakin toivon näiden luovan joulutunnelmaa. Mukana on kenties yllättäviäkin kohteita. 

1. Earthly Angels: Music from the 17th century nun convents. Olen selannut kirjastomme joululevyjä joka vuosi, mutta en muista ikinä ennen törmänneeni tähän. Tekstiliite kertoo yleistä asiaa nunnaluostareista ja luostarimusiikista, lisäksi se esittelee levylle päässeet viisi italialaista säveltäjänunnaa lyhyesti. Liitteessä on myös laulujen latinankieliset sanat englanninkielisine käännöksineen. Osa levyn esiintyjistä on suomalaisia laulajia ja soittajia. 

2. Hope-joululahjakeräys. Tämä on minulle monivuotinen perinne, että haen toivepuusta lappuja ja toteutan toiveita. Keskityn enemmän nuorten toiveisiin, sillä usein kuuluu viestiä että lasten lelutoiveita toteutetaan hyvin mutta nuoret saavat vähemmän huomiota. Olen itse siinä onnellisessa tilanteessa, että pystyn irrottamaan rahaa lahjoihin. Tänä vuonnakin toiveissa on paljon sellaista, mikä saa minut surulliseksi; monissa toiveissa on ihan tavallisia asioita alushousuista hupparin kautta hiustenhoitotuotteisiin. Surullista on myös nähdä puissa 0-vuotiaiden toiveita. Korona-aika lukuisine lomautuksineen osoitti minulle sen, että kuka tahansa voi joutua tilanteeseen, jossa toimeentulo on uhattuna. Siksi minä haluan auttaa niin kauan kuin voin. Joskus voi tulla minun vuoroni pyytää apua. Keräysaika vaihtelee paikkakunnittain, esimerkiksi Tampereella se päättyy 14.12, Seinäjoella 17.12 ja Helsingin Itäkeskuksessa 18.12. Keräyksiä on toki muidenkin järjestäminä. 

3. Lumiukko-animaatio. Tämähän tulee televisiosta joka vuosi, ainakin viime vuodet kanava on ollut kakkonen ja kelloaika 11.28. Yhtenä vuonna animaatiota kysyttiin dvd:nä, se kirjastoista löytyy, ja olin hyvin hämmentynyt kun huomasin että leffaa oli lainattu Pirkanmaalla sinä vuonna yli 300 kertaa. Että ei riitä katsoa sitä jouluaattona, se liikkuu lainassa ympäri vuoden :D 

4. Minna Kuukan piparkakkurakennelmat. Instagramissa @minnakuukka -tilillä on joulun alla mitä upeampia kokonaisuuksia. Olen lukenut niistä aiemmin lehdestä, mutta nyt seurannut aktiivisesti mitä kaikkea rakentuu. Tämä vuosi on ollut liikennevälinepainotteinen tähän asti, mutta jouluun on vielä aikaa. Itse en ole ollenkaan leipojaihminen, niin sitä hämmästyttävämmältä tuntuu nähdä esim. hyvin yksityiskohtainen ja viimeisen päälle koristeltu jouluratikka. 

5. Joulukalenteri. On se sitten millainen tahansa; kirjan muodossa, teetä tai kasvonaamioita sisältävä, itse tehty. Minä ostin tänäkin vuonna orivesiläisen arpakalenterin, ikinä en ole voittanut sellaisesta mitään mutta aina voi toivoa josko tällä kertaa :) Tärkeää sekin, että myyntituotto menee hyvään tarkoitukseen. 

6. Kulttuuria kotona. Kansallisoopperan ja -baletin Stage24 on minulla aktiivisessa käytössä, on kiva kun siellä on monenlaisia esityksiä vapaasti katsottavissa ja Stagen sisältö vaihtuu ajoittain. Monella kirjastolla on Medici.tv, josta näkee kirjastokortin numerolla ja pin-koodilla vaikka mitä, myös suoria konsertti- ja teatteriesityksiä. Helpoin tie sinne on oman kirjaston/kirjastokimpan verkkokirjaston kautta. Pirkanmaan kirjastojen kortilla sinne pääsee tästä linkistä. Esimerkiksi aina niin ihana Pähkinänsärkijä löytyy Medici.tv:stä monena eri versiona. 

7. Kynttilänvalo. Etenkin tuikkukynttilät mutta myös muut kirkkaat valot. Itse en innostu värivaloista, varsinkaan sellaisista jotka vilkkuvat ja vaihtavat väriä punaisesta sinisen kautta oranssiin ja vihreään. Mutta kaikki kirkkaat luovat lämmintä ja rauhallista tunnelmaa. 

8. Kati Hämäläinen: Noëls. Tämä oli myös "uusi" löytö kirjastomme joululevyjen joukossa. Kyseessä on Classica-lehden numeron 6/99 liiteäänite, jossa Kati Hämäläinen soittaa Kotkan kirkon uruilla ranskalaisia joululauluja. Minulle säveltäjät olivat täysin tuntemattomia, kuten esimerkiksi Claude Daquin ja Nicolas-Antoine Lebègue. Mutta kylläpä urkumusiikki kuulostaa hienolta! 

9. Jouluneule. Muistatteko nähneenne lehtijutun miehestä, joka ostaa joka vuosi uuden jouluneuleen? Muistelisin nähneeni jutun jokunen vuosi sitten. En ole varma, oliko hänellä niitä jo niin monta, että voi pitää joulukuussa joka päivä eri neuletta. En osaa päättää, onko ajatus superhauska vai kauhea :D 

10. Yksin kotona -elokuva. Elokuvasarjan ensimmäinen osa on todellinen jouluklassikko, johon on varmasti jollakulla muullakin kuin minulla viha-rakkaus-suhde. Vaikka sen osaa jo ulkoa, kelmien kokemat onnettomuudet jaksavat naurattaa. Samalla vähän hävettää, että onko sopivaa nauraa moiselle väkivallalle. Tämäkin tulee joka joulu televisiosta, jopa useammalta kanavalta. Mutta onpa silti kysytty kirjastostakin dvd:tä (ainakaan meillä ei ollut). 

11. Jouluista ruokaa erityisellä tavalla tai erityisessä paikassa. Huomasin Oriveden Sanomien Facebook-postauksen, jossa otsikko meni jotenkin niin että Erityismetsä vinkkaa tekemään jouluruuat ulkona. Juttu on maksumuurin takana enkä ole vielä ehtinyt lukea paperilehteä, mutta ajatus on kiinnostava. Piparitaikina mukaan retkelle, ja laavulla nuotio kehiin! Tietyn mallisia pipareita voi olla hankala tehdä, mutta olkoon tässä kohtaa maku ratkaiseva. Tai nyt kun ihmiset pyrkivät kovasti säästämään sähköä ja tekevät takkaruokaa - kenellä takka on käytössä - niin sinne vaan laatikot hautumaan. Imelletty perunalaatikko voi vaatia liian pitkän ajan mutta entäpä porkkanalaatikko? 

12. Carola: Himlen i min famn. Äitini vinkkasi minulle tämän laulun vuosia sitten, se on yhteinen suosikkimme. Ainakin Maria Ylipää laulaa tätä ruotsiksi ja Suvi Teräsniska suomeksi, pidän niistä versioista mutta Carolan esittämä on kuitenkin se paras. 

13. The Joulukalenteri -ohjelma. Maailman kummallisin mutta ehkä myös maailman hauskin tv-joulukalenteri. Nähtävillä maksutta Mtv3-kanavalla. Olen sen nähnyt aiemmin mutta ehkä on pakko katsoa taas. Jotenkin muistuttaa omituista eikä minun mielestäni ollenkaan hauskaa brittikomediaa Herrasmiesliigaa (jota kuitenkin olen tykännyt katsoa, niin kieroutunutta kuin sen huumori on). 

14. Joulutorit ja -myyjäiset. Iso osa myyjäisistä on ehkä jo ollut, mutta joulutoreja on monella paikkakunnalla. Muista, että mitään ei ole pakko ostaa, voi ihan vaan katsella ja fiilistellä. Itselläni on vielä kokematta Tampereelta niin Keskustorin joulutori kuin Tallipihan joulu. Itsenäisyyspäivänä olimme katsomassa Keskustorin talojen valaisun, mutta joulutori näytti niin ruuhkaiselta että päätimme puolison kanssa mennä sinne toiste. Tallipihalle menimme vartti ennen sulkemisaikaa, ehdimme ostaa kojusta glögit mutta emme tehdä muuta. Osa myyntipisteistä oli jo kiinni, toisissa pakattiin tavaroita pois. Menemme sinnekin toisella kertaa. 

15. Lautapelit. Oma ikisuosikkini on Trivial Pursuit, sen kanssa saa kulumaan vaikka kuinka kauan aikaa. joten se on todellinen tylsyyden poistaja. Viimeksi kun pelasimme sitä jouluaattoiltana, emme ottaneet "namiskuukkeleita" esiin ollenkaan vaan jokaisella oli korttinippu ja kysyimme aina yhden kortin kysymykset kerrallaan. Ei laskettu pisteitä eikä kilpailtu, joten tunnelma pysyi leppoisana. En ole peliasiantuntija, joten en tiedä onko olemassa jouluaiheisia lautapelejä. Palapelejä on. Ja mikäänhän ei estä keksimästä joulupeliä itse, vaikka muokkaamalla jostain tutusta pelistä jouluisen version esimerkiksi nimeämällä paikat ja hahmot uudelleen jouluun liittyvin nimin. 

16. Tarja Turunen: Henkäys ikuisuudesta. Tämä on minulle tärkein joululevy, jota olen kuunnellut joka vuosi sen ilmestymisen jälkeen. Tykkäsin Turusen äänestä jo Nightwish-aikana ja olen seurannut hänen soolouraansa. Ja käynyt katsomassa kaksi joulukonserttia. Levyllä on myös vähemmän tuttuja ja radiossa harvemmin soivia joululauluja, kuten Heino Kasken säveltämä ja Eino Leinon sanoittama Mökit nukkuu lumiset sekä Jean Sibeliuksen säveltämä, Zachris Topeliuksen sanoittama ja Aino Suonion suomentama Jo joutuu ilta.  

17. Askartelu. Milloin viimeksi teit joulukoristeita tai -kortteja itse? Itse taisin tehdä kortteja silloin, kun vielä oli Tiimari-kauppa olemassa... Koristeista on sitäkin kauemmin, taidetaan mennä kouluaikoihin ja siihen, kun paperista leikattiin lumihiutaleita. Mutta taas kun saimme tänä vuonna kirjastomme kuuseen lasten tekemiä koristeita (tällä kertaa eskareiden), mietin että aika pienellä saa tosi hienoa. Joulupalloja oli tehty poistokirjan sivuista, pallojen ripustuslenkit tavallisesta ruskeasta narusta. Enkeleissä oli kakkupaperia ja lankaa. Yksinkertaista mutta nättiä. Mielestäni askartelustakaan ei pitäisi ottaa stressiä, jokainen tekee omalla tavallaan ja ennen muuta omannäköistä. Instagramin hienot viritykset voivat sopia tekijänsä kotiin, mutta olisiko niillä paikkaa sinun kodissasi? 

18. Rentoutuminen. Jos lahjojen hankkiminen ja jouluruokien tekeminen ahdistaa, etkä kestä ajatusta kaappien siivoamisesta, istu alas tai asetu makuulle. Netistä löytyy paljon erilaisia tallenteita, joilla voi ottaa aikaa itselleen. Myös maksuttomia vaihtoehtoja on paljon. Itse käyn tamperelaisessa GoGo-liikuntakeskuksessa, ja heidän treenikirjastossaan on vapaasti tehtävissä esimerkiksi tämä 14-minuuttinen Lapin taikaa -rentoutusharjoitus. 

19. Joulukirjat. Tarjolla on niin uudempaa jouluhömppää kuin vanhoja klassikoita (tyyliin Tolkienia). Vaikka olisit aikuinen, muista myös lasten joulukirjat. Etenkin kotimaisissa kuvakirjoissa on usein hyvin monipuolinen kieli ja oivaltava tarina. 

20. Kierrätys. Joulunakaan kaiken ei tarvitse olla uutta. Yhtenä vuonna ostin kirjaston poistohyllystä nuottikirjoja ja käytin sivuja lahjapaperina. Oli kaunista! Nettikirppareilta löytyy käyttämätöntä vaatetta niin lapsille kuin aikuisille, osassa on vielä laput kiinni kun on ostettu sovittamatta. Kerran läpiluettu kirja tai lautapeli on hyvinkin uutta vastaavassa kunnossa. 

21. J. S. Bach: Weichnachts-Oratorium. Jouluklassikoista klassisin on tietenkin Bachin Jouluoratorio, josta löytyy useita eri levytyksiä. Meidän kirjastomme versiossa vuodelta 1987 kapellimestarina on John Eliot Gardiner, orkesterina The English Baroque Soloists ja kuorona The Monteverdi Choir. Solisteina laulavat Anthony Rolfe Johnson, Nancy Argenta, Anne Sofie von Otter, Hans Peter Blochwitz ja Olaf Bär. 

22. Love Actually -elokuva. En erityisemmin pidä romanttisista elokuvista tai kirjoista, mutta Love Actually on sellainen jonka jaksan katsoa aina uudelleen. Tässä on todella hyvät näyttelijät, eivätkä elokuvan sisällä olevat episodit ole ollenkaan siirappisia. 

23. Vanhaa ja uutta joulua. Ylen Elävä arkisto ei anna aihepiireissään suoraan joulua, mutta joululaulut kyllä. Sieltä löytyy ohjelmaa kaikenikäisille Ransun joulunodotuksesta Juicen ja Safkan joululauluihin aikuisille. Uskaltaisinkohan katsoa ohjelman Sovitetut toiveet: joululauluja toisin kuin tavallisesti, esittelyteksti lupaa lauluja sovitetun toivojan mukaan mahdollisimman kamalaksi, punkiksi, jne. 

24. Joululaulujen sanojen analysointi. Kokoa ystäväporukka koolle ja ideoikaa, mitä joululaulujen sanoitukset piilottavat sisälleen. Aikoinaan kirjallisuuden opiskelijoiden pikkujouluissa teimme näin. En muista muiden lauluja, mutta meidän ryhmämme aiheena oli Petteri Punakuono. "Muistat Tuhkimon, Lumikin, Ruususen varmaan, ja Punahilkan ja sudenkin harmaan, mutta poro tää sulta usein unhohon jää..." Analysointi oli hyvin hauskaa, ja lopputuloksena päädyimme siihen että Petteri Punakuono on Pentti Saarikoski, ja Tuhkimot Lumikit sun muut on Ilkka Remeksiä, Kaari Utrioita ja muita myyviä ja nimekkäitä kirjailijoita. 

Rauhallista ja rentoa joulunaikaa!

Kirjabloggaajien joulukalenteri 2021: Luukku 3

 

Mietin jonkin aikaa, mistä kirjoittaisin tämän vuoden joulukalenteriin. Päätin tällä kertaa lähestyä aihetta työni kautta. Olen ollut kirjastossa töissä 10 vuotta, siitä ajasta vähän yli puolet Orivedellä, kahteen eri otteeseen. 

Kirjastomme saa perinteisesti joulukuusen kaupungin mailta, puutarhapuoli etsii sopivan ja toimittaa kirjastoon. Koristeita on saatu päivähoidosta: eri vuosina on kysytty eri päiväkodeista ja perhepäivähoidosta, halutaanko siellä askarrella kuusenkoristeita. Kuusen alle on laitettu lappu, jossa kerrotaan mistä minkäkin vuoden uudet koristeet on saatu. Myös aiempia hyödynnetään; mikäli kaikki eivät mahdu kuuseen niin niitä on laitettu esimerkiksi musiikkiosastolle (poistetuista nuoteista tehtyjä) tai asiakaspalvelutiskille. 

Päivähoidon kanssa on tehty vuosien saatossa tiivistä yhteistyötä, joskin perinteisempää on käydä lukemassa satuja päivähoidon yksiköissä, tai se että ryhmät tulevat kirjastoon joko satutunneille tai lainaamaan. Itse olen aina tykännyt meidän kuusenkoristeperinteestä ja siitä, että lapset voivat esitellä muille, että nämä on meidän ryhmän tekemiä. 

Tänä vuonna kuusi tuli vähän yllättäen, olin kysynyt sähköpostitse saammeko sen, ja pari viikkoa myöhemmin tuli puhelu että kuusi on löydetty, koska sen voi tuoda. Se tuotiin seuraavana aamuna. Emme olleet vielä kysyneet koristeita, koska emme olleet varmoja siitä tuleeko kuusi. Kun se tuli, koristelulla olikin jo kiire. 

Tänä vuonna keksittiin osallistaa lapsia koristeluun. Kuusen alla on aiempina vuosina saatuja koristeita ja ohje, että lapsi voi laittaa kuuseen koristeen. Tämä onkin ollut suosittu juttu, ja onkin kuultu lapsen kysyvän kaverilta, joko tämä on lisännyt koristeen. Aikuiset ovat olleet myös innostuneita, että onpa kiva juttu. 

Vähän meitä jännittää, saammeko pidettyä kuusen hengissä jouluun asti, kun se on tullut sisälle jo pari viikkoa sitten. Toistaiseksi se näyttää hyvinvoivalta. Ja on kiva kuulla lasten iloisia "joulukuusi!"-huudahduksia ovelta. Viimeksi eilen illalla yksi lapsi sanoi "onpa kaunis kuusi". Niin on, siitä olemme samaa mieltä. Tällä kertaa kuusi on tavallista lyhyempi, eli latvaa ei tarvinnut koristella silloin kun kuusi oli vielä pitkällään lattialla, vaan tikkaiden kanssa yletyimme yläoksille hyvin. Eli vähän tässä on kirjastolaisillakin ollut näppinsä pelissä, mutta etenkin alaosan koristelu on ollut lasten vastuulla. Ja hyvin on mennyt :) 

Oikein mukavaa joulunaikaa kaikille!

Logo: Niina Tolonen

Kirjabloggaajien joulukalenteri alkoi Kirjamies-blogista, sieltä näet kaikki luukkujen tekijät. Eilinen luukku avautui Tuulevin lukublogissa, ja huomenna on Ankin kirjablogin vuoro. 

Kirjabloggaajien joulukalenteri 2020: 5. luukku

 

Logo: Niina Tolonen / Yöpöydän kirjat

Kirjabloggaajien joulukalenteri alkaa olla jo perinne; sitä on tehty melko monta vuotta. Tälläkin kertaa mukaan löytyi 24 innokasta osallistujaa. Joulukalenterin eilinen luukku aukesi Kirjasähkökäyrässä, huomisen luukun avaa Kirjamies. 

Olen tänä vuonna mukana joulukalenterissa hiukan poikkeuksellisella tavalla, sillä en esittele postauksessa jouluaiheista kirjaa tai muuta fyysistä jouluaineistoa. 

Viikolla ajattelin, että postaukseni on valitusvirsi. Että ei ole yhtään joulumieltä, kun ei ole lunta ja aina vaan sataa vettä. Ei ole jouluavajaisia, ei kauneimpia joululauluja kirkossa, ei hengailua kaupoissa. 

Vaan kuinkas kävikään? Tänä aamuna kun heräsin, Tampereella satoi lunta! Ja koska sade jatkuu yhä, lumi ei sula tänään. Joulumieli ja joulun odotus heräsivät heti.

Tänä vuonna monessa kodissa on aiempaa raskaampi joulu. Kuluva vuosi on tuonut tullessaan lomautuksia, irtisanomisia, pienyrittäjille konkursseja. Olen omassa tuttavapiirissäni nähnyt useampia tapauksia, jossa rahat ovat loppu ja tulevaisuus epävarma. Olenkin tuntenut olevani siinä mielessä etuoikeutettu, että minulla on suhteellisen varma työpaikka: toistaiseksi kirjasto on lakisääteinen palvelu, ja jokaisessa kunnassa täytyy olla kirjasto ja siellä riittävästi henkilökuntaa toteuttamaan kirjastolakia. Meilläkin oli lomautuksia tulossa kevään sulkuaikana, mutta ne eivät ehtineet alkaa ennen kuin kirjastot taas aukesivat.

Aiempina vuosina olen hakenut Hopen asiakkaiden lahjatoivelappuja, ja niin teen tänäkin vuonna. Rohkaisen samaan kaikkia, joilla siihen suinkin on mahdollisuus. Tämä vuosi on osoittanut, että koskaan ei voi tietää, milloin on itse avuntarvitsijana. Hopen kautta vähävaraisten perheiden lapset saavat kenties sen ainoan joululahjan. Otin lappuja Ratinan kauppakeskuksesta, ja niitä kun lueskelin niin lapset ja nuoret eivät suinkaan pyydä kuuta taivaalta. Elokuvaliput sekä lahjakortit vaatekauppoihin ja ravintoloihin ovat aina kysyttyjä, sen lisäksi nyt ja aikaisemmin on toivottu esimerkiksi uimavaippaa, Muumi-palapeliä, erilaisia legoja, yksisarvishupparia, lahjakorttia korukauppaan... Viime vuonna näin todella raakaa some-keskustelua, jossa syytettiin lasten toivovan satojen, jopa tuhansien eurojen arvoisia lahjoja. Omalta osaltani voin sanoa, että en ole koskaan nähnyt superkallista toivetta. Lähes kaikki toiveet ovat olleet hintaluokaltaan muutamasta eurosta pariin kymppiin. Jos huomaa itselleen liian arvokkaan lahjatoiveen, sen voi ohittaa ja katsoa muita vaihtoehtoja, niitä kyllä löytyy.

Rajoituksista ja epävarmuudesta huolimatta lämmintä joulumieltä kaikille!

 

Kirjabloggaajien joulukalenteri 2019: 4. luukku

Joulukuun neljäs päivä! Eilinen luukku aukesi Elämä on ihanaa - blogissa, ja tänään on minun vuoroni.

En meinannut millään keksiä, mistä aiheesta postaan, mutta lopulta siihen ei tarvittu kuin yksi kuva niin idea kehittyi ja tekstikin syntyi aika vaivattomasti. Näin toissapäivänä Facebookissa Lastenkirjainstituutin postauksen, jossa kerrottiin Lukemon joulu-lukuhaasteesta. Haaste on lapsille mikäs muu kuin lukubingo :) Ihana idea ja hieno bingolappu!

Valmista bingoriviä ei voi vinkata vahingossakaan, sillä se vaatii myös hauskaa tekemistä, ei pelkkää lukemista. Pari vinkkiä haluan antaa, jouluisista kirjoista tietenkin. 

Keskelle kohtaan "poro" sopii vaikkapa Anneli Kannon Radio Korvatunturi. Omasta postauksestani poimittua: "Yksinäinen poro kiertelee verstaissa ja löytää tiensä studioon. Jos ihan vähän kokeilisi kuulokkeita ja nappuloita..." Siitäpä tulee melkoinen joulushow! Kohellusta ja kommelluksia riittää, mutta alla on vakavampi sävy joka muistuttaa, että riitelyyn tarvitaan kaksi osapuolta. 

Oikealla yläviistossa on "jouluseikkailu", johon yksi kiva vaihtoehto on Siilin jouluseikkailu. Tiedättehän Siili-kuvakirjasarjan, jossa pikkusiilin ihanaa punaista hattua voi silittää. Kirjassa pikkusiili ystävineen lähtee auttamaan oravaa, mutta lumivyöry aiheuttaa mutkia matkaan. Kaveruksilla on pelko eksymisestä ja siitä, että joulu ehtii mennä ohi. Pikkusiili on onneksi nokkela ja keksii ratkaisun tähänkin pulmaan. 

Myös nuorille on oma bingonsa,  ja siihenkin haluan antaa pari vinkkiä, joista voi lähteä täyttämään ruudukkoa.

"Erilainen joulu" on esimerkiksi Charles Dickensin klassikkokirjassa Saiturin joulu. Kiukkuinen hapannaama Ebenezer Scrooge vihaa joulua, mutta tästä joulusta tulee erilainen. Scrooge kohtaa kolme henkimaailman olentoa, jotka näyttävät hänelle miten karmea tulevaisuus hänellä on edessään, mikäli hän ei muutu.

Toinen klassikko on Raymond Briggsin kuvakirja Lumiukko. Melkein kaikki ovat tainneet nähdä tv-version, mutta harvempi on lukenut kirjaa. Kannattaisi, sillä tähän ikimuistoiseen "joulureissu"un ei kyllästy koskaan.

Aikuisille haasteessa ei ole täytettävää bingolappua, mutta en näe mitään syytä miksei aikuinen voisi täyttää lasten tai nuorten lappua. Monia kohtia täyttynee helposti, kuten "kirjoita/piirrä joulukortti" tai "lue villasukat jalassa". Itseäni houkuttaisi täyttää molemmista yksi rivi...

Kuvat ovat Kasselin joulumarkkinoilta parin vuoden takaa. Aloituskuvana on sattuvasti joulukalenteri, johon ihastuin kovasti. Lapsille suunnattu sekin, luukkujen takaa paljastui erilaisia satuhahmoja. Toisessa kuvassa on maailman suurin satupyramidi, eri kerroksissa pyörii kohtauksia klassikkosaduista.

Tästä matka jatkuu kohti viidettä päivää, silloin luukku aukeaa Bibbidi Bobbidi Book - blogissa. Iloista ja rentoa joulunaikaa!

Kirjabloggaajien joulukalenteri, luukku 18: Henkäys ikuisuudesta

Kirjabloggaajien joulukalenteri alkaa olla jo perinne, itse olen mukana muistaakseni kolmatta kertaa. Eilinen luukku avattiin Tonttujoukon huomioita - blogissa, huomenna vuorossa on Ja kaikkea muuta. 

Naurahdin hiukan, kun luin eilistä luukkua. Tiina kirjoittaa: "Onko mahdollista laittaa joululaulut soimaan ja sammuttaa telkkari ja valot, ihan olla ja rentoutua kesken kaiken suorittamisen, vaikka onkin vasta kolmas adventti?" Osuu aika hyvin kohdalleen, koska tänään minä kirjoitan joululauluista :) 

Oma joulunaikani alkaa marras-joulukuun vaihteessa. Laitan soimaan Tarja Turusen joululevyn Henkäys ikuisuudesta. Istun tai makaan hämärässä. Joskus kädessä on lasi punaviiniä, joskus ei. Mietin elämää, summaan kulunutta vuotta. Palaan levyn pariin useita kertoja ennen joulua, joka ikinen vuosi. 

Levyllä on 14 kappaletta. Jokainen niistä herättää ajatuksia, usein hyvinkin samanlaisia, vuodesta toiseen.

• Kuin henkäys ikuisuutta. Enää tämä ei ole uusi laulu, mutta ilmestyessään vuonna 2006 oli. Tykkään siitä, että perinteisten laulujen rinnalle uskalletaan ja osataan tehdä uusia. Ei ole helppoa rikkoa vanhojen kaikille tuttujen joululaulujen rintamaa. 

• You Would Have Loved This. Tämä laittaa joka kerta miettimään heitä, jotka eivät enää ole keskuudessamme. Tänä vuonna en ole menettänyt ketään sukulaista, sen sijaan kirjabloggaajakollegoita lähti kolme. Tätä kuunnellessa mieleen tulee joka kerta joku, jonka haluaisin olevan vielä läsnä. Mietin tuota henkilöä, että mitä joulu hänelle merkitsi ja missä hän sitä vietti.

• Happy New Year. Vuosi on vaihtumassa. Aika koota yhteen tämän vuoden tapahtumat. Mikä oli iloista, mikä surullista? Missä onnistuin, mikä meni vikaan? Samalla mietin uudenvuodenlupauksia, tai pitäisikö sanoa tavoitteita. Mitä haluan tulevalta vuodelta? Mihin voin itse vaikuttaa? 

• En etsi valtaa, loistoa. Kulutusjuhlan keskellä on hyvä pysähtyä miettimään, tulisiko joulu vähän vähemmälläkin shoppailulla ja suorittamisella. On ihanaa antaa lahjoja läheisille, mutta onko lahjan oltava kymmeniä tai satoja euroja maksava tavara, pahimmillaan lähes kertakäyttöinen? Eikö olisi fiksumpaa antaa aikaa, yhdessäoloa, yhteistä tekemistä? 

• Happy Christmas (War Is Over). Oman sohvan nurkassa mieli lähtee maailmalle. Meillä on rauha, mutta monessa muussa maassa ei ole. Eikä siitä ole hirveän kauaa, kun meillä viimeksi vietettiin sotajoulua. Ajatus on kirkas; voi kunpa tulevana vuonna maailma olisi vakaampi ja sotia vähemmän. Jokainen ihminen ansaitsee turvallisen elämän, juhli hän joulua tai ei.

• Varpunen jouluaamuna. Klassikko, joka ikävä kyllä alkaa olla puhkisoitettu. Tuntuu, että jokaikisen on tehtävä tästä oma tulkintansa. Klassikko myös aiheensa puolesta. Suomalaiset joululaulut ovat hirvittävän synkkiä, kuolema tai sen uhka on läsnä suurimmassa osassa. Olisiko niin, että näitä synkkiä lauluja tarvitaan, jotta jouluna osattaisiin iloita yhdessäolosta? Mutta syytä on pitää mielessä se, että meillä on monia, jotka viettävät joulunsa yksin. 

• Ave Maria. Tarja tehnyt levynkin jossa laulaa pelkästään Ave Marioita. Tähän joululevylle on valikoitunut ehkä se tunnetuin, Schubertin versio. Tätä kuunnellessa tulee aina mieleen, kuinka kaunis on klassisen laulajan koulutettu ääni. 

• The Eyes of a Child. Tänä vuonna sukumme kasvoi kahdella uudella pienokaisella. Molemmilla on ensimmäinen joulu, josta he eivät myöhemmin muista mitään. Toivottavasti kuvat säilyvät, ja ehkä joku ensimmäisistä joululahjoistakin. Syntymä, uuden alku on ihana asia. Ajatukset ovat tänä vuonna näissä perheissä, pikkutontuissa :) Siinä, millä uteliaisuudella he ottavat vastaan uusia asioita. Kuten laulu sanoo: "In the eyes of a child there is joy, there is laughter, there is hope, there is trust, a chance to shape the future."

• Mökit nukkuu lumiset. Kun ensimmäisen kerran kuuntelin levyn, huomasin että tässä on itselleni tuikituntematon joululaulu. Pitäisikö olla häpeissään, sanat kun ovat Eino Leinon... Hyvin nopeasti tästä tuli yksi lempilauluistani. Tämä, Jo joutuu ilta sekä Carolan esittämä Himlen i min famn ovat ne, joista minun jouluni syntyy. 

• Jo joutuu ilta. Sibeliuksen ehkä tuntemattomin joululaulusävellys. Vain kerran olen tämän kuullut laulettavan kauneimmissa joululauluissa, ja silloin oli kuoro esilaulajana koska oli oletus että kansa ei tätä tunne. Äärettömän kaunis sekä musiikin että sanojen puolesta, lämminhenkinen ja lohdullinen.

• Marian poika. Jännä laulu. Nimi ei kilisytä mitään kelloja, mutta sanat ovat tutut. "Sai kuulla pieni Beetlehem ilon suuren sanoman" sytyttää lampun: ai tämä. Jostain syystä tämä on silti se laulu, jota en välttämättä muistaisi jos pitäisi ulkomuistista kertoa mitä kaikkea levyllä on. 

• Magnificat: Quia Respexit. Bach. Tarviiko lisätä mitään? Minulle Bach on yksi suurimmista, osittain johtuen siitä mitä hänen musiikilleen on tehty. Tarjan esittämä Magnificat: Quia Respexit on huikea. David Garrett viuluineen soittamassa Toccataa ja Fuugaa on toinen Bach-ylistys. Magnificat on loistava osoitus siitä, että laulusta voi nauttia valtavsti, vaikka ei ymmärtäisi yhtään sanaa. Ei liene varsinainen joululaulu, mutta sopii erinomaisesti tunnelmaan, rauhoittumiseen, hiljentymiseen.

• Walking in the Air. Klassikko tämäkin. Pärjäisin joulun ilmankin, koska sen kuulee joka tapauksessa jouluaattona Lumiukko-animaatiossa. Onhan tässä se hauska piirre, että pystyykö kuuntelemaan ilman että päässä pyörii Lumiukon tapahtumat? 

• Jouluyö, juhlayö. Ehkä yksi "kuluneimmista" ja soitetuimmista joululauluista, mutta jostain syytä en kyllästy tähän(kään) koskaan. En tiedä miksi. Ehkä se on sitä joulun taikaa. 

Mitä sinun joulussasi on sellaista, mistä et luovu? Mistä joulusi alkaa? 

Kirjabloggaajien joulukalenteri, 8. luukku

Lohja. Sibeliukset viettivät siellä joitakin kesiään, lisäksi Ainon veli Arvid Järnefelt asui Lohjan Virkkalassa.

Kirjabloggaajien jo perinteeksi muodostunut joulukalenteri on edennyt kahdeksanteen luukkuun. Eilinen luukku avautui Kirjakaapin kummitus - blogissa, ja huomenna vuorossa on Mustikkakummun Anna. Lista kaikista osallistujista löytyy Hyönteisdokumentti-blogista. 

8.12. Päivälleen 150 vuotta sitten Hämeenlinnassa syntyi poikavauva, josta oli tuleva maailmankuulu säveltäjämestari Jean Sibelius. Monien mutkien kautta lopullinen koti löytyi Järvenpäästä. Mutta miten Sibeliusten perheessä vietettiin joulua?

Kysymykseen ei ole helppoa vastausta. Kirjassa Ainola. Sibeliusten koti Järvenpäässä (SKS 2015) kerrotaan:

Joulu oli suuri tapahtuma, josta lapsilla on säilynyt lämpimät muistot. Kerran mentiin jopa kirkkoon omalla hevosella kulkusten kilistessä. Aattona ei käyty vieraissa, mutta joulupäivänä Järnefeltit saapuivat Sibeliuksille, jotka puolestaan olivat tapaninpäivänä vieraina Suvirannassa. Uudenvuoden aattona perhe kokoontui ruokasalin kauniin takan äärelle valamaan tinaa. Jokainen sai vuorollaan nostaa vesisangon pohjalta oman uudenvuoden tinansa, jonka antamia tulevaisuudenvihjeitä sen jälkeen yhdessä arvailtiin.

(...)

Joulujuhlissa sen sijaan oli monesti myös ohjelmaa kuten kuorolaulua ja näytelmiä. Suurimmat joulukutsut järjestettiin Aholassa, ja niihin kutsuttiin taiteilijaperheiden lisäksi myös muita paikkakuntalaisia. Kerrotaan, että näissä tilaisuuksissa kuultiin ainakin Sibeliuksen On hanget korkeat nietokset ensimmäistä kertaa, ja Venny Soldan-Brofeldtin mukaan eräiden kutsujen lämmin tunnelma innosti Sibeliuksen improvisoimaan pianolla. Hän sanoi: "Soitan nyt sen, minkä soittaisin,kun olen kuollut ja Jumala kutsuu minut istuimensa eteen." 

Kuulostaa tunnelmalliselta ja idylliseltä. Mutta mitä tuumii Sibelius? Vastasuomennetussa teoksessa Jean Sibelius. Päiväkirja 1909-1944 (Svenska Litteratursällskapet i Finland 2015, suomentaneet Juha Saikkonen ja Arja Gothoni) Sibelius kirjoittaa päiväkirjaansa merkintöjä vain muutamana jouluna, lyhyesti, mielessä monet muutkin asiat. Hän kirjoittaa:

Joulu! Hirvi ylitti rinteemme kolme kertaa!! (24.12.1910.)

Joulu - ! Aino huonona. Pärjääminen käy yhä vaikeammaksi. - Yritän työskennellä. Afäärit alkoivat! "Palkinnosta" jäljellä noin 400 mk. Maksamatta 8 lääkärille etc. Surkeutta minne ikinä katsookin. (25.12.1910.)

Favén antanut kuulua itsestään. - Ilkeä lausunto Tonkünstler-Zeitungissa minua koskevasta reklaamista. - Hakenut joulukuusen järnefeltien kanssa, niin kuin ennen vanhaan ja oli kovasti stämninkiä erittäinkin kun aurinko pilkahti esiin pari kertaa. Aurinko! Kyllä - ! (23.12.1912.)

Jouluaatto mahtavine muistoineen! Arvi oli meidän luonamme ja kaikki oli tunnelmallista. (24.12.1912.)

Joulupäivä. Ollut kävelyllä. Pian syömme päivällistä "en famille". Ei mitään ulkomailta. Olen suorastaan loukkaantunut B et H:n käytöksestä. - Saanut lupauksen flyygelistä kevääseen mennessä. Pelle Westerlund, tuo hyvä henki, on sen takana. - Työ - kuten aina kun minulla on meneillään jotain dramaattista - seisahtunut. (25.12.1912.)

Kylässä Eero J:n luona. - Aino ensi kertaa vuosikausiin siellä. Syötiin ja seurusteltiin. C. G. Svan kiinnostava ukko. (26.12.1912.)

Päivä ihana. Etelämaalainen talvi. Silti sangen pimeää. Mutta - alkaa valjeta - il va faire -. Muokannut 69 b:tä. - Käynyt Ainon kanssa vakavan keskustelun. Tuo suurenmoinen nainen! - Kustantamoilta ei mitään. Yhtään lahjaa en saanut. (27.12.1912.)

Tyypillinen joulusää. Pimeää, täynnä runoutta. Kaikki odotuksen vallassa. - Se uusi on jo paljon lähempänä. Vielä paljon työtä kuitenkin. - Kirjoittanut Hansenille koskien etc. (24.12.1915.) 

Ajatuksissa "Sonaatti I viululle Pianon säest." opukseksi 78 [op. 80]. Kenties! Idea elänyt minussa jo pitkään, aina kahdeksankymmentäluvulta asti, jolloin kirjoitin kaksi sellaista teosta. - Tänään aamulla joulukirkkoon voimakkaan tunnelman vallitessa. Minun esi-isieni usko! - Tänään sukupäivällinen. - Huomenna sama Järnefelteillä. - Sitten taasen työtä. - Näyttää siltä että sota jatkuisi monta vuotta. Miten minä siinä tapauksessa selviän? (25.12.1915.)

Moni asia suututtaa minua. Minun "kohteliaisuuteni" ihmisiä kohtaan etc. - Eilen onnistunut perhejuhla. Järnefeltien luona miellyttävää yhdessäoloa tänä iltana. (26.12.1915.)

Joululaulussa sanotaan "arkihuolesi kaikki heitä", mutta Sibeliukselle se oli vaikeaa. Kuka tietää, ehkä hän sai pidettyä ne piilossa perheeltään ja ystäviltään joulunpyhien ajan, mutta päiväkirjaansa hän ei huijannut. Hän totesi itsekin sen olevan kaatopaikka, jonne voi purskauttaa kaikki mieltä painavat asiat. Niitä oli, mutta niin oli iloisiakin. Inspiraatio ja luomistarve eivät piitanneet pyhistä vaan vaativat säveltäjän huomiota.

Toivon, että kaikki te tämän luukun avanneet saatte viettää rauhallista ja huoletonta joulunaikaa yhdessä läheistenne kanssa. 

Ainola toukokuussa 2015.