Kirjabloggaajien joulukalenteri, 8. luukku

Lohja. Sibeliukset viettivät siellä joitakin kesiään, lisäksi Ainon veli Arvid Järnefelt asui Lohjan Virkkalassa.

Kirjabloggaajien jo perinteeksi muodostunut joulukalenteri on edennyt kahdeksanteen luukkuun. Eilinen luukku avautui Kirjakaapin kummitus - blogissa, ja huomenna vuorossa on Mustikkakummun Anna. Lista kaikista osallistujista löytyy Hyönteisdokumentti-blogista. 

8.12. Päivälleen 150 vuotta sitten Hämeenlinnassa syntyi poikavauva, josta oli tuleva maailmankuulu säveltäjämestari Jean Sibelius. Monien mutkien kautta lopullinen koti löytyi Järvenpäästä. Mutta miten Sibeliusten perheessä vietettiin joulua?

Kysymykseen ei ole helppoa vastausta. Kirjassa Ainola. Sibeliusten koti Järvenpäässä (SKS 2015) kerrotaan:

Joulu oli suuri tapahtuma, josta lapsilla on säilynyt lämpimät muistot. Kerran mentiin jopa kirkkoon omalla hevosella kulkusten kilistessä. Aattona ei käyty vieraissa, mutta joulupäivänä Järnefeltit saapuivat Sibeliuksille, jotka puolestaan olivat tapaninpäivänä vieraina Suvirannassa. Uudenvuoden aattona perhe kokoontui ruokasalin kauniin takan äärelle valamaan tinaa. Jokainen sai vuorollaan nostaa vesisangon pohjalta oman uudenvuoden tinansa, jonka antamia tulevaisuudenvihjeitä sen jälkeen yhdessä arvailtiin.

(...)

Joulujuhlissa sen sijaan oli monesti myös ohjelmaa kuten kuorolaulua ja näytelmiä. Suurimmat joulukutsut järjestettiin Aholassa, ja niihin kutsuttiin taiteilijaperheiden lisäksi myös muita paikkakuntalaisia. Kerrotaan, että näissä tilaisuuksissa kuultiin ainakin Sibeliuksen On hanget korkeat nietokset ensimmäistä kertaa, ja Venny Soldan-Brofeldtin mukaan eräiden kutsujen lämmin tunnelma innosti Sibeliuksen improvisoimaan pianolla. Hän sanoi: "Soitan nyt sen, minkä soittaisin,kun olen kuollut ja Jumala kutsuu minut istuimensa eteen." 

Kuulostaa tunnelmalliselta ja idylliseltä. Mutta mitä tuumii Sibelius? Vastasuomennetussa teoksessa Jean Sibelius. Päiväkirja 1909-1944 (Svenska Litteratursällskapet i Finland 2015, suomentaneet Juha Saikkonen ja Arja Gothoni) Sibelius kirjoittaa päiväkirjaansa merkintöjä vain muutamana jouluna, lyhyesti, mielessä monet muutkin asiat. Hän kirjoittaa:

Joulu! Hirvi ylitti rinteemme kolme kertaa!! (24.12.1910.)

Joulu - ! Aino huonona. Pärjääminen käy yhä vaikeammaksi. - Yritän työskennellä. Afäärit alkoivat! "Palkinnosta" jäljellä noin 400 mk. Maksamatta 8 lääkärille etc. Surkeutta minne ikinä katsookin. (25.12.1910.)

Favén antanut kuulua itsestään. - Ilkeä lausunto Tonkünstler-Zeitungissa minua koskevasta reklaamista. - Hakenut joulukuusen järnefeltien kanssa, niin kuin ennen vanhaan ja oli kovasti stämninkiä erittäinkin kun aurinko pilkahti esiin pari kertaa. Aurinko! Kyllä - ! (23.12.1912.)

Jouluaatto mahtavine muistoineen! Arvi oli meidän luonamme ja kaikki oli tunnelmallista. (24.12.1912.)

Joulupäivä. Ollut kävelyllä. Pian syömme päivällistä "en famille". Ei mitään ulkomailta. Olen suorastaan loukkaantunut B et H:n käytöksestä. - Saanut lupauksen flyygelistä kevääseen mennessä. Pelle Westerlund, tuo hyvä henki, on sen takana. - Työ - kuten aina kun minulla on meneillään jotain dramaattista - seisahtunut. (25.12.1912.)

Kylässä Eero J:n luona. - Aino ensi kertaa vuosikausiin siellä. Syötiin ja seurusteltiin. C. G. Svan kiinnostava ukko. (26.12.1912.)

Päivä ihana. Etelämaalainen talvi. Silti sangen pimeää. Mutta - alkaa valjeta - il va faire -. Muokannut 69 b:tä. - Käynyt Ainon kanssa vakavan keskustelun. Tuo suurenmoinen nainen! - Kustantamoilta ei mitään. Yhtään lahjaa en saanut. (27.12.1912.)

Tyypillinen joulusää. Pimeää, täynnä runoutta. Kaikki odotuksen vallassa. - Se uusi on jo paljon lähempänä. Vielä paljon työtä kuitenkin. - Kirjoittanut Hansenille koskien etc. (24.12.1915.) 

Ajatuksissa "Sonaatti I viululle Pianon säest." opukseksi 78 [op. 80]. Kenties! Idea elänyt minussa jo pitkään, aina kahdeksankymmentäluvulta asti, jolloin kirjoitin kaksi sellaista teosta. - Tänään aamulla joulukirkkoon voimakkaan tunnelman vallitessa. Minun esi-isieni usko! - Tänään sukupäivällinen. - Huomenna sama Järnefelteillä. - Sitten taasen työtä. - Näyttää siltä että sota jatkuisi monta vuotta. Miten minä siinä tapauksessa selviän? (25.12.1915.)

Moni asia suututtaa minua. Minun "kohteliaisuuteni" ihmisiä kohtaan etc. - Eilen onnistunut perhejuhla. Järnefeltien luona miellyttävää yhdessäoloa tänä iltana. (26.12.1915.)

Joululaulussa sanotaan "arkihuolesi kaikki heitä", mutta Sibeliukselle se oli vaikeaa. Kuka tietää, ehkä hän sai pidettyä ne piilossa perheeltään ja ystäviltään joulunpyhien ajan, mutta päiväkirjaansa hän ei huijannut. Hän totesi itsekin sen olevan kaatopaikka, jonne voi purskauttaa kaikki mieltä painavat asiat. Niitä oli, mutta niin oli iloisiakin. Inspiraatio ja luomistarve eivät piitanneet pyhistä vaan vaativat säveltäjän huomiota.

Toivon, että kaikki te tämän luukun avanneet saatte viettää rauhallista ja huoletonta joulunaikaa yhdessä läheistenne kanssa. 

Ainola toukokuussa 2015.

Jenni Kirves: Aino Sibelius. Ihmeellinen olento

Jenni Kirves: Aino Sibelius. Ihmeellinen olento
Johnny Kniga 2015
288 s.

Sibelius-juhlavuosi jatkuu, ja ilokseni huomasin että myös rouva Sibelius on saanut huomionosoituksen, kirjan. Harmi vaan, että kirjassa on tyydytty kokoamaan yhteen aiemmin julkaistua. Koska olen lukenut paljon sekä Sibeliuksen lähipiiristä että Järnefeltin perheestä, ei kirja tarjonnut minulle mitään uutta. Näin ollen se oli pieni pettymys.

Odotin, että kirja olisi tuonut esiin uusia puolia Aino Sibeliuksesta. Painettujen lähteiden lisäksi Kirves on hyödyntänyt Sibeliusten tyttärentyttären Marjatta Kirveen haastattelua. Kuitenkin minulle jäi "oppikirjamainen" tuntu; Ainon sanotaan olleen jonkinlainen tai tehneen jotain, sitten sanottu vahvistetaan viitteellä. Mukana on todella paljon pätkiä kirjeistä, kirjesitaatit ovat melko pitkiä, ne vievät useimmiten noin puolet sivusta. Vajaan kolmensadan sivun aikana on liki 700 viitettä, se on mielestäni hurjan paljon. Ikävä kyllä jää olo, että kirjailijalla itsellään ei ole sanottavaa, ei mitään lisättävää, ei tulkintoja. Kirjassa vain toistetaan asioita, joista joku muu on aiemmin kirjoittanut.

Minulle jäi myös sellainen fiilis, että Aino Sibeliuksesta kertovassa kirjassa Aino Sibelius on sivuhenkilö. Kovin usein häntä kuvataan miehensä kautta:

Janne oppi kirjeiden kautta tuntemaan tulevan vaimonsa luonteen. Itselleenkin ihmeeksi hän oli Ainon tavattuaan omien sanojensa mukaan muuttunut immuuniksi toisille naisille.

(...)

Janne tiedosti varhain morsiamensa erityislaadun, Aino oli suorastaan taivaallinen ilmestys muihin naisiis verrattuna. Aino edusti hänelle naiseuden äärimmäistä puhtautta, jota hän vaati rakastetultaan.

(...)

Jannelle Ainon rakkaus oli muodostunut suoranaiseksi elinehdoksi. Tuntuu, että ilman Ainoa ja hänen hyväksyntäänsä Jannea ei olisi ollut olemassakaan. 

(...)

Janne iloitsi siitä, että Aino halusi olla mukana miehensä luomistyössä ja tukea häntä silloinkin kun säveltäminen ei sujunut toivotulla tavalla. 

Ehkä enemmällä sivumäärällä olisi saatu Ainosta monipuolisempi kuva. Nyt hänen lapsuutensa ohitetaan tyystin eikä nuoruusajastakaan ole juuri muuta kuin rakastuminen ja kihlautuminen. Aikuisuutta määrittää poissaolevan miehen kaipuu, stressi raha-asioista ja terveysongelmat. Kirja nojautuu liikaa kirjeisiin; tuntuu kuin Aino olisi vain istunut kotona odottamassa miehen paluuta maailmalta. Mitään emme saa tietää ajasta, jonka Sibeliuksen viettivät yhdessä. Janne on poissa ja kirjeet sinkoilevat, sitten hän tulee kotiin, hups vaan Aino on taas raskaana ja Janne maailmalla. Todellakin tällainen kuva tulee, että mies piipahti kotona ja lähti taas, aivan kuin he olisivat olleet koko avioliittonsa ajan erillään satunnaisia lyhyitä ajanjaksoja lukuunottamatta.

Olisin halunnut pitää tästä kirjasta. Joitakin mielenkiintoisia yksityiskohtia siinä on, muun muassa sellainen että Jeanin viftausreissu saattoi tarkoittaa viiden päivän känniputkea. Silti, Ainon rooli kirjassa jäi minun mielestäni aivan liian ohueksi ja yksipuoliseksi. 

Kirjan ovat lukeneet myös Marjatta Mentula ja Mai Laakso, he ovat tykästyneet siihen huomattavasti minua enemmän.  

Sibelius ja taiteen maailma

Sibelius ja taiteen maailma
Suomen Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo 2014
279 s.

Ateneumissa on parhaillaan esillä Sibelius ja taiteen maailma - näyttely, johon liittyen on julkaistu samanniminen kirja. Sibeliuksen syntymästä tulee joulukuussa kuluneeksi 150 vuotta, joten koko vuosi on täynnä Sibelius-aiheista ohjelmaa, myös kirjoja ilmestyy useita.

Pelkkä juhlavuosi ei ollut syy kirjan lukemiseen. Olen jo pitkään ollut kiinnostunut Suomen ns. kultakauden kulttuuripersoonista, siis heistä jotka vaikuttivat taidemaailmassa 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alkupuoliskolla. Sibelius, Järnefeltit, Halonen, Aho & Soldan-Brofeldt, Gallen-Kallela, Edelfelt, Kajanus...

Sibelius ja taiteen maailma tarjoaa monia näkökulmia sekä Sibeliukseen henkilönä, hänen sävellyksiinsä että kulttuuriseen ilmapiiriin. Kirja koostuu artikkeleista, joissa ovat esillä muun muassa Ainolan taideteokset, Ainolan puutarha, Sibeliukselle läheiset ihmiset ja Finlandia. Mukana on runsaasti kuvia lähipiirin tekemiä taideteoksista, lisäksi on kuvia esimerkiksi lehtiartikkeleista ja kirjeistä. 

Sibeliuksesta on kirjoitettu kymmeniä kirjoja sekä Suomessa että ulkomailla. Silti tässä oli mukana monia uusia asioita, joitain yllätyksiäkin - yllätyksiä ainakin minulle. 

Ensimmäinen sanoitus tehtiin ilmeisesti vuonna 1919 amerikansuomalaisten kuoroharrastajien tarpeisiin. Sibelius itse muokkasi tenori Wäinö Solan vuonna 1937 kirjoittamaan tekstiin Finlandia-hymnin ensimmäisen mieskuorosovituksen, joka kantaesitettiin vapaamuurarien tiloissa Helsingissä 21.4.1938. Nykyisin käytetty versio, opus 26 n:o 7, sai alkunsa, kun Laulu-Miehet - kuoron johtaja Martti Turunen pyysi runoilija V. A. Koskenniemeltä sanoitusta sävellykseen.

 Adolf Hitler myönsi säveltäjälle Goethe-mitalin [...].

Lapsuuden ystävä Walter von Konowin mukaan Sibelius oli erittäin viehtynyt "metsän pimentoihin" ja hän leikki "vaanimalla satuolentoja". "Joskus tuntui aika kammottavalta kulkea hänen vierellään läpi hämärän metsän."

Vuonna 1922 Wettenhovi-Aspa ja Sibelius olivat yhdessä mukana perustamassa Suomeen vapaamuurariloosia.

Lukiessa mietin, että olisi ollut kiinnostavaa lukea asioista syvällisemmin, nyt monet artikkelit ovat lyhyitä. Täytyy kuitenkin muistaa, että kyseessä on näyttelyyn liittyvä julkaisu, ei varsinainen tietokirja. Jokaissa artikkelissa on viitteitä ja lähdeluettelo, minä ainakin löysin useampia kiinnostavan oloisia kirjoja. Joten voipi olla, että Sibelius-aiheisia postauksia ilmestyy tänä vuonna useampia :)

Jos jotakuta sattuu kiinnostamaan, niin listaan tähän ylläolevan kuvan kirjat, ne on poimittu omasta hyllystä. Pystyssä vasemmalta oikealle ovat:

• Ilvas, Juha (toim.): Pekka Halonen sanoin ja kuvin . Otava, 3. painos 2004
• Kämäräinen, Eija: Akseli Gallen-Kallela. Katsoin outoja unia. WSOY, 3. painos 2005
• Kämäräinen, Eija: Albert Edelfelt. Kultainen häkki. WSOY, 4. painos 2005
• Rakkaus Keski-Suomeen. Aivi Gallen-Kallela-Sirén ja Hannu Tarmio kertovat Akseli Gallen-Kallelan ja Einari Vuorelan luovuuden lähteistä. Jonnaco 2007
• Gallen-Kallela-Sirén, Janne: Minä palaan jalanjäljilleni. Akseli Gallen-Kallelan elämä ja taide. Otava 2002
• Savolainen, Pentti: Rakkautta Pariisin taivaan alla. Aino Acktén ja Albert Edelfeltin tarina. Ajatus Kirjat 2004

Vaakatasossa alhaalta ylöspäin ovat:

• Lampila, Hannu-Ilari: Sibelius. Gummerus, 4. painos 2005
• Lindqvist, Leena & Ojanen, Norman: Taiteilijakoteja. Otava 2006
• Ainola. Jean ja Aino Sibeliuksen koti. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2. korjattu painos 2004
• Tawaststjerna, Erik (toim.): Sibelius. Otava 2003
• Talas, SuviSirkku (toim.): Sydämen aamu. Aino Järnefeltin ja Jean Sibeliuksen kihlausajan kirjeitä. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2001