Suomentanut Virpi Kuusela
Lukija Panu Vauhkonen
Saga Egmont 2020
George Mallory (1886-1924) oli englantilainen vuorikiipeilijä, joka oli mukana ensimmäisissä brittiyrityksissä valloittaa Mount Everest. Jeffrey Archerin romaani pohjautuu siis todelliseen henkilöön ja tositapahtumiin, mutta on kuitenkin fiktiota.
Mallory tuntui olevan jo lapsena hurjapää, joka ei pelännyt oikeastaan mitään. Hän oli lisäksi melkoinen huithapeli, jolla aina oli jotain hukassa tai unohtunut, tai jolle nyt vaan sattui käymään niin että aina jotain meni pieleen. Hän oli kuitenkin myös neuvokas ja sai asiat järjestymään parhain päin.
Asiaansopivasti Mallory sai opiskelupaikan Cambridgesta kiipeilytaitojensa ansiosta; hän myöhästyi haastattelusta, ja koska ei päässyt ovesta sisään niin kiipesi muurin yli. Ja pyynnöstä takaisin toiselle puolelle. Tämä oli niin vaikuttava suoritus, että opiskelupaikka irtosi sillä. Ehtipä hän kiivetä myös torneihin niin Pariisissa kuin Venetsiassa, aiheuttaen kohun etenkin jälkimmäisessä.
Mallory avioitui Ruthin kanssa, ja sai kolme lasta. Lasten syntymät osuivat ensimmäisen maailmansodan vuosiin ja vähän sen jälkeen. Sota-aikana Mallory koki huonoa omaatuntoa; opettajana hänet oli vapautettu armeijasta, ja hänestä tuntui kauhealta kun ystävä toisensa jälkeen lähti taisteluun, ja moni jäi palaamatta. Lopulta hän värväytyi lähes väkisin. Sodan jälkeen työt jatkuivat, mutta kiipeily pysyi kuvioissa. Koska Mallory oli testeissä osoittautunut parhaaksi kiipeilijäksi, hänet haluttiin mukaan retkikuntaan, joka tavoitteli Mount Everestin valloitusta. Ensimmäiset kaksi yritystä epäonnistuivat, ja Mallory oli sitä mieltä että tämä oli tässä. Kolmen pienen lapsen isänä, omistautuneena aviomiehenä ja työhönsä tyytyväisenä opettajana hän koki, että maailman korkein vuori oli nyt nähty eikä hänestä olisi sen huipulle kiipeäjäksi. Ruth oli aluksi tyytyväinen päätökseen, mutta ymmärsi sitten, että kiipeilijän luonto ei lähde pois toivomalla. Viimeinen niitti oli keskustelu tuttavan kanssa. Tämä oli menettänyt miehensä kiipeilyonnettomuudessa, mutta sanoi että jos saisi palata menneeseen, hän yhä uudelleen kannustaisi miestään lähtemään. Ruth olikin siis mukana ihmisjoukossa, joka pyrki vakuuttamaan Malloryn vielä yhden retken välttämättömyydestä.
Lopulta Mallory suostui, mutta päätös koitui hänen kohtalokseen. Mount Everest oli aiemmin osoittanut oikullisuutensa sään nopean muuttumisen ja yllättävien lumivyöryjen kautta, mutta tällä kertaa Mallory ja hänen loppumetrien kiipeilykumppaninsa Andrew Irvine uskoivat pääsevänsä perille. Jokin meni kuitenkin pieleen, ja miehet katosivat vuorelle. Malloryn ruumis löytyi vasta 1990-luvulla, Irvineä ei ole löydetty vieläkään. Tarinan lopussa Archer kertoo Malloryn lapsista ja lapsenlapsista, missä he elävät ja mitä ovat tehneet. Ja kuinka sattuukaan, yksi hänen lapsenlapsistaan on selviytynyt Everestin huipulle.
En tiennyt ennalta Mallorysta mitään, mutta kun kuuntelun jälkeen katsoin Wikipediaa niin totesin että Archer on kuvannut hänen elämänsä hyvin kattavasti. Pidän siitä, kuinka hyvin tarina on tasapainossa, se ei ole pelkkää kiipeilyä vaan siinä on koko elinkaari. Opiskeluaika sekä Ruthin kosiskelu saavat tilaa. Pidän myös siitä, että tarina etenee välillä myös Ruthin näkökulmasta sekä hänen saamiensa kirjeiden välityksellä.
Vuorikiipeilykohtaukset sekä niihin liittyvät asiat ovat kaikkinensa vaikuttavia. Fyysiset testit, kokoukset joissa pohditaan retkille osallistujia, paleltumat sekä itse kiipeilytapahtuma eli eteneminen metri metriltä saavat lukijan tuntemaan, kuin olisi itse mukana. Satuin kuuntelemaan kirjaa juuri kun Suomessa oli talven ehkä pisin pakkasjakso, ja vaikka hirmupakkasia ei ollutkaan niin ehkä oli vielä helpompi eläytyä retkikuntien tunnelmiin kuin mitä olisi ollut kesähelteellä.
Oikein viihdyttävä kuuntelukokemus siis! Harmi vain että Mallory oli todellinen henkilö ja kuoli, olisi ollut kiva saada hänet kotiin ensimmäisenä Everestin huipulle kiivenneenä brittinä. Sitä muuten ilmeisesti yhä arvuutellaan, että pääsikö hän huipulle asti eli menehtyikö hän meno- vai paluumatkalla.
Helmet-lukuhaasteeseen laitan tämän kohtaan 3, "historiallinen romaani".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti