sunnuntai 11. joulukuuta 2022

Toni Morrison: Toiseuden synty. Rodusta, rajoista ja kirjallisuudesta

 

Toni Morrison: Toiseuden synty. Rodusta, rajoista ja kirjallisuudesta

Englanninkielinen alkuteos The Origin of Others (2017)

Suomentaneet Koko Hubara ja Astrid Swan

Tammi 2020

120 s.



Raskaat aiheet lukemistossani jatkuvat, nyt puheenvuoron saa Toni Morrison. Kuten Susan Abulhawa, hän on minulle tuttu nimenä mutta yhtään kirjaa en ole lukenut. Toiseuden synty perustuu hänen pitämiinsä luentoihin. Kuudessa esseessä hän pohtii muun muassa toiseutta, vähemmistöjä ja rakenteellista syrjintää. Pääasiassa hän käyttää esimerkkejä kirjallisuudesta, niin muiden kuin teoksista kuin omistaan, mutta jonkin verran myös omassa elämässä kohtaamistaan tilanteista. 

Nuorena saatu oppi siitä, mistä aineksista Toiseus ja siitä johtuva huonommuus syntyvät, eivät tehneet minuun suurta vaikutusta. Luultavasti minua suojasi poikkeuksellinen röyhkeyteni ja kokonaisvaltainen itsekeskeisyys. "Tahriintuneisuus" kuulosti ensin eksoottiselta, joltakin houkuttavalta. Mutta äidin vastustuksesta ilmeni, että sana tarkoitti meidän olevan huonompia, jollei kokonaan Toisia.

On vaikea löytää sellaisia kultturisten, rodullisten ja ruumiillisten eroavaisuuksien kuvauksia, jotka ottavat toiseuden huomioon ilman että samalla luovat arvojärjestyksiä. Suurin osa kirjoitetuista ja kaunokirjallisista rodun kuvauksista asettuu johdattelun, monivivahteisen selityksen ja pseudotieteellisen todistelun kategorioihin. Valta-aseman säilyttämiseksi niitä selitetään ja perustellaan, miksi ne ovat oikeassa. Luonnossa esiintyy selviytymisstrategioita: harhauttaminen tai uhrautuminen pesän suojelemiseksi sekä laumana metsästäminen / ruoan jahtaaminen. 

Onhan tämä pysäyttävä katsaus siihen, kuinka suvaitsemattomuus ja me vastaan muut -asenne ovat yhä valloillaan. Kirjallisuus on siistiytynyt, mutta (amerikkalainen) yhteiskunta ei. 

Kuinkahan paljon tästä kirjasta olisi irronnut lisää, jos olisin lukenut Morrisonin kirjoja sekä hänen käsittelemiään kirjoja - esimerkiksi Tuomo sedän tuvan tai Kirjavan sataman - kun se jo niitä lukemattakin iskee palleaan? 

Tykkäsin siitä, että kirjan lopuksi suomentajat kertovat lyhyesti käännösprosessista ja siitä, miten ovat päätyneet kääntämään tietyt englanninkieliset sanat tietyiksi suomenkielisiksi sanoiksi, ja missä kohtaa suomennos hiukan poikkeaa englanninkielisestä termistä. Tätä oli mielenkiintoista lukea. 

Kirja on luettu muun muassa blogeissa Luettua elämää, Mitä luimme kerran ja Ankin kirjablogi

Ankilta bongasin tämän Helmet-lukuhaasteen kohtaan 27, "kirjaa on suositellut toinen lukuhaasteeseen osallistuva".


2 kommenttia:

  1. Kiitos linkityksestä!
    Tämä kirja todella oli herättelevä ja viisas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viisas, todellakin. Sai kyllä ajattelemaan asioita.

      Poista