Lars Sund: Onnellinen pieni saari

Lars Sund: Onnellinen pieni saari
Ruotsinkielinen alkuperäisteos En lycklig liten ö (2007)
Käsikirjoituksesta suomentanut Katriina Savolainen
WSOY 2007
285 s.

Onnellinen pieni saari on hämmentävä teos. Aluksi se tuntuu hyvinkin selkeältä mutta mitä pitemmälle se etenee, sen omituisempia - jopa hivenen makaabereita -  piirteitä tarina saa.

Pieni saari on Fagerö lounaissaaristossa. Saarelaiset ovat tuttuja keskenään ja hyvin sisäänpäinlämpiäviä. Ulkopuoliset ovat ulkopuolisia, riippumatta siitä kauanko he ovat saarella asuneet. Ja vaikka Fagerölle olisi muutettu naapurisaaresta, tulokasta pidetään mantereelta tulleena.

Saaren arki kokee mullistuksia, kun rantaan ajautuu tunnistamaton ruumis. Ensin yksi, sitten toinen, sitten muutama lisää, ja vielä ja vielä lisää. Lopulta ruumiita on lähes sata. Saarelaiset ovat kertakaikkisen tyrmistyneitä. Keitä ovat nuo vainajat, ilman henkilöllisyyspapereita, ilman selkeää kuolinsyytä, ilman kaipaavia omaisia? Ja millä oikeudella he tulevat täyttämään Fagerön hautausmaan, saarelaisten kustannuksella?

Muutamissa luvuissa tutustutaan tarkemmin joihinkin saarelaisiin. Henkilön merkittävyys ei riipu taloudellisesta tai sosiaalisesta asemasta, vaan siitä, kenen taustalla on kummallinen tai traaginen tarina tai kuka käyttäytyy omituisesti.

Viimeksi Janne yritti lähteä merelle yli kolmekymmentä vuotta sitten, tarkoitus oli käydä vain lyhyellä souturetkellä, hän halusi kokeilla miltä se tuntuu. Vene ei ollut päässyt laiturin päästä kuin kaksi metriä, kun hänet piti soutaa takaisin koska häneltä oli mennä henki. Sen jälkeen hän oli vuodepotilaana viikon ennen kuin pääsi jotenkin tolpilleen. Sen koommin hän ei ole käynyt lähelläkään venettä. 

Kirja on tasaisen vahva sekä ihmisten että luonnon kuvaamisessa. Pieneen saareen mahtuu yllättävän persoonallista väkeä, joiden touhuille ei voi kuin nauraa. Toisaalta siinä on myös surua, joka on kerrottu riipaisevasti. Taustalla vaikuttavat koko ajan meren läheisyys ja saaren ajoittain karut olot.

[...]Ulkosaaristossa esiintyy nimittäin neljän tavanomaisen lisäksi kolme muutakin. Myöhäissyksyn kelirikko - silloin kun meri ei ole sula eikä kanna - on oma vuodenaikansa; samoin kevättalven kelirikko. Ja "Kevään" ja "Kesän" väliin Vivaldi olisi voinut sujauttaa kolmannen ylimääräisen numeron tästä "Vuodenaikojen" saaristolaisversiosta.

Muutaman viikon ajan toukokuun ja kesäkuun taitekohdassa täällä ulkosaaristossa vallitsee nimittäin erikoinen klimatologinen tila jota ei voi kutsua sen enempää myöhäiskevääksi kuin alkukesäksikään: tuntuu kuin luonto pitäisi pientä taukoa kevään heräämisen ja rajun kasvun jälkeen, se ikään kuin virittäytyy, vetää henkeä ja kerää voimia ennen kuin puhkeaa täyteen kukkaan. Koivut odottavat nukkaisille hiirenkorville avautuneine lehtineen, tuomien umput ovat valmiina raottumaan; naarashaahkat lepäävät untuvilla vuoratuissa pesissään ja tyytyvät muninnan jälkeen pitämään munat lämpiminä; kärpäset vartovat aikaansa lantakasojen mukavassa lämmössä eivätkä pidä kiirettä lentää ulos kiusaamaan ihmisiä ja elikoita. Elämä saaristossa on kovaa, liikkumavara on pieni. Sen vuoksi täällä tarvitaan seitsemäs vuodenaika  jolloin luonto ehtii toipua ja kerätä voimia ennen kasvukauden alkua. 

Mielestäni Onnellinen pieni saari on hieno kertomus saaristolaiselämästä. Se ei kuitenkaan ole tavanomainen tarina arkisista asioista, vaan mysteerin ja erikoisten henkilöiden ansiosta hyvin persoonallinen, unohtamatta nasevaa huumoria.    

Mal Peet: Maalivahti

Mal Peet: Maalivahti
Englanninkielinen alkuperäisteos Keeper
Suomentanut Ari Jaatinen
Kustannusosakeyhtiö Nemo 2012
219 s.

Huh. Jos joku kirja on minut yllättänyt totaalisesti, niin Maalivahti. Tarina on uskomattoman hyvä, mystisyydessään kaikki ennakko-oletukset kumoava.

"Ja taisit löytääkin, siis sen, mitä etsit?"

Oli jo hämärämpää, ja kaupunki Faustinon toimiston alapuolella esitti neonvalojen ja liikenteen notkeaa tanssia. Jalkapalloilija meni ikkunaan ja katsoi alas. Hän levitti isot kouransa lasia vasten. "En", hän vastasi, "se löysi minut".

El Gato - Kissa - on voittanut joukkueensa kanssa jalkapallon maailmanmestaruuden. Hän on tullut palkintopokaalin kanssa urheilutoimittaja Paul Faustinon haastateltavaksi. Faustino odottaa saavansa nauhurille ihan tavallisen haastattelun, mutta voi kuinka väärässä hän onkaan. Taustatiedoksi hän kysäisee Gaton lapsuudesta ja saa kuulla jotain todella hämmästyttävää.

Lapsena Gato on laiha ja pitkäraajainen, eikä hän ole hyvä jalkapallossa. Pienen kylän pojilla ei ole muuta tekemistä, joten jalkapallon lopetettuaan Gato lähtee päivittäisille retkille ympäröivään sademetsään. Hyvin pian hänelle alkaa tapahtua kummia. Sademetsässä on aukio, jalkapallokenttä. Kentän toisessa päässä on maali. Gaton ihmetellessä tätä kentälle tulee mystinen hahmo. Gato tietysti säikähtää ja pakenee kotiin. Hän kuitenkin palaa aukiolle ja antautuu puheisiin hahmon kanssa. Tämä olento on Maalivahti, hahmo joka tulee opettamaan Gatolle jalkapallosta ja maalivahtina olemisesta kaiken mitä tietää.

'Olen', sanoin. 'Minä olen maalivahti.' Vaikka yllätyinkin perinpohjaisesti, kun kuulin sanojen tulevan huuliltani, todellakin, viimeinkin, uskoin niin. Helpotus valtasi minut. Helpotus, jollaista tuntee, kun antaa periksi jollekin vastustamattomalle voimalle. Kun tietää, ettei olisi voinut tehdä toisenlaista valintaa.

Taivas vaikeroi. Katsoin ylös, ja silmäni osuivat maalin yläriman ja toisen tolpan väliin kudottuun hämähäkinverkkoon. Se ei ollut ollut siinä aiemmin. Myrskyn esiin taikoma kärpänen rimpuili verkon tahmaisissa siimoissa, ja hämähäkki lähestyi sitä nopeasti. Sen raidalliset jalat jakautuivat ruskeisiin ja punaisiin nauhoihin. Mietin, olinko hämähäkki vai kärpänen. En sanonut ajatustani ääneen, joten järkytyin kun Maalivahti sanoi, 'Olet hämähäkki. Maali ei ole sinulle haavoittuva paikka, joka tarvitsee suojelustasi. Se on ansa, jonka avulla saalistat.'

Kaksi vuotta Gato käy sademetsässä. Sitten hän täyttää viisitoista vuotta ja joutuu lähtemään töihin. Hän pääsee sattumalta pelaamaan työporukan välisessä jalkapallo-ottelussa, ja yllättää taidoillaan kaikki. Myöhemmin hänen pomonsa järjestää katsomoon väkeä oikeasta jalkapalloseurasta, ja Gaton tie menestykseen alkaa. Suosittuna ja maineikkaana pelaajana hän ei kuitenkaan unohda sademetsää ja sen kenttää, ja suurena voittajana hän palaa vielä kerran Maalivahdin luo.

Ennakkoon kuvittelin kirjan sisältävän paljon jalkapalloa ja vähän muuta. Siinä on toki jalkapalloaiheista terminologiaa ja käytännön harjoittelua, mutta paljon muutakin. Maalivahti opettaa Gatolle henkistä voimaa ainakin yhtä paljon kuin tekniikkaa, hän opettaa tätä tulkitsemaan eleitä ja ohjaamaan vastustajia omalla liikekielellään. Siitä tulee kirjaan monia hienoja kuvauksia.

Maalivahti on voimakas kirja. Se on jännitteinen ja latautunut, siinä kohtaavat villi sademetsä, armottomat koneet, kova fyysinen työ ja ihmisten palava rakkaus jalkapalloon. Toisaalta siinä kohtaavat myös mystinen Maalivahti ja ainoastaan faktatietoon uskova toimittaja Faustino. Kaiken keskellä on El Gato, hämähäkki joka kasvoi hintelästä pojasta vahvaksi mieheksi, ulkopuolisesta koko maailman ihailemaksi tähdeksi, epävarmasta itsevarmaksi. El Gato, joka muistaa Maalivahdin koko ajan, muistaa mitä tämä on tehnyt hänen hyväkseen ja odottaa, milloin voi maksaa takaisin.

Vaikka Maalivahti on luokiteltu nuortenkirjaksi, se sopii aikuisillekin. Tarina on kertakaikkisen hieno ja henkilöhahmot erittäin onnistuneita. Kirjassa tapahtuu suuria asioita, mutta monet pienet yksityiskohdat tuovat siihen tasapainoa .Täytyy antaa kiitosta myös suomentajalle kirjan kielestä. Se on samaan aikaan vahvaa ja herkkää, eläväistä ja hienovireistä.