Tanskankielinen alkuperäisteos Pigerne fra Englandsbåden (2015)
Suomentanut Kari Koski
Aula 2016
380 s.
Pienten kustantamoiden kirjat saattavat mennä helposti ohi, onneksi kirjastoihin vielä tulee painettuja katalogeja mistä voi bongailla kiinnostavia kirjoja. Yksi tällainen on Lone Theilsin uutuusdekkari Kohtalokas merimatka, Nora Sand -sarjan avausosa.
Tanskalainen Nora työskentelee Lontoossa kirjeenvaihtajana. Yhden työkeikan jälkeen hän päätyy kuvaajan kanssa pieneen Brinen kylään. Siellä hän sattuu huomaamaan pikkuisen antiikkikaupan, josta mukaan tarttuu matkalaukku. Kotona hän löytää laukusta valokuvia, jotka johdattavat hänet selvittämättömäksi jääneen katoamistapauksen jäljille. Keitä kuvan lapset ovat ja mitä heille on tapahtunut? Miksi heistä on valokuva juuri tässä laukussa? Mikä yhteys kylällä on Tanskaan?
Ihmiselämästä ei näkynyt merkkiäkään. Ei autoa, ei polkupyöriä. Jos joku oli tullut tänne, hän oli jalan. Nora kääntyi ja käveli varovasti lähemmäksi taloa. Hän asteli hitaasti ikkunan luo. Oliko hän nähnyt jonkun kasvot? Piilossa tummien ikkunoiden takana?
Kun hän tuli lähemmäksi, hän huomasi seisovansa keittiön ikkunan ääressä. Hän pisti päänsä aivan kiinni ikkunaruutuun ja varjosti silmiä kädellään. Keittiön pesuallas oli peitetty läpinäkyvällä muovilla, ja keittiön pöydällä oli muovipurkissa jotain mikä näytti kuivuneelta maalilta. Sen vieressä oli kahvikuppi, josta pisti esiin teelusikka, ja kupin kohdalla näkyi iso ruosteenvärinen tahra, joka muistutti kämmenenjälkeä. Samanlainen näkyi pesualtaan luona seinälaatoilla, jotka olivat olleet alun perin valkoiset. Oliko se verta? Nora siristi silmiään ja yritti nähdä peremmälle huoneeseen. Hän koetti pyyhkiä toisella kädellään suolakerrosta mutta onnistui vain sotkemaan ikkunan entistä pahemmin.
Hän säpsähti kun kuuli oven jysähtävän kiinni keskellä hiljaisuutta. Mistä se kuului? Hän yritti juosta talon toiselle puolelle mutta kompastui korkeaan heinikkoon. Kun hän pääsi taas jaloilleen, auton moottorin ääni rikkoi hiljaisuuden. Hän kiirehti takaisin etupihalle. Autotallin ovi oli auki. ja hän ehti juuri ja juuri nähdä mustan maasturin, joka kääntyi jyrkästä mutkasta. Hän hapuili vapisevin käsin auton avaimet taskustaan ja istahti autoon. Mutta kun hän pääsi päätielle, tasaisessa maastossa ei näkynyt missään mustaa autoa. Se oli kadonnut kuin maan nielemänä.
Theilsillä on toimittajatausta, mikä varmasti osaltaan selittää tarinan sujuvuuden ja koukuttavuuden. Mielestäni tarina on ennen muuta tasapainoinen. Noran menneisyys nousee esiin mutta hän ei vello menneissä murheissa. Tapahtuvat etenevät välillä vauhdikkaasti mutta mukana on suvantovaiheita jolloin sekä Nora että lukija saavat pohdiskella asioita. Välillä olin kyllä hetken hukassa, että onkos Nora nyt Englannissa vai Tanskassa, sen verran useasti hän vaihtoi maata.
Pidän tällaisesta, missä tapahtumaketjun aukkoja tilkitään vähä vähältä, pala kerrallaan. En erityisemmin välitä sellaisesta, että kolme neljäsosaa tarinasta on paikallaanpolkevaa ja lopussa paljastuksia tulee hirmuinen vyöry joka miltei hukuttaa lukijan. Pidän myös tämänkaltaisista dekkareista, joissa raakuuksilla ei mässäillä vaan jännitys on psykologista ja vähän kerrassaan tihenevää. Ja loppu - se oli ainakin minulle yllätys.
Kirjan on lukenut myös Krista.
Kohtalokas merimatka sopii Helmet-lukuhaasteen kohtaan "kirjan kannesta voi tehdä kirjanaaman".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti