torstai 17. joulukuuta 2020

Haruki Murakami: Miehiä ilman naisia

 

Kirja mustalla sohvalla, kuvan alareunassa näkyy kissakuvioinen kangas
Haruki Murakami: Miehiä ilman naisia

Japaninkielinen alkuteos Onna no inai otokotachi (2014)

Suomentanut Juha Mylläri

Tammi 2016

276 s.



On kuulkaas tapahtunut sellainen kummallinen juttu, että olen lukenut ensimmäisen Murakamini. Ensimmäisen! Olen jokseenkin hämmentynyt, että miten näin on päässyt käymään, miten kummassa olen onnistunut jättämään lukematta hänen teoksensa. No, parempi myöhään kuin ei ollenkaan.

Murakamin novellit ovat, kokoelman nimen mukaisesti, kertomuksia miehistä ilman naisia. Ei kokonaan; heillä on ollut naisia, on ehkä tälläkin hetkellä, mutta ei mitään pysyvää. Osa kertoo omaa tarinaansa, osa tuttavansa, osa puolitutun, osa satunnaisen tuttavan. Yhteistä novelleille on yllätyksellisyys. Joissain se alkaa heti, kuten novellissa Rakastunut Samsa, jossa päähenkilö herää aamulla autiossa huoneessa eikä tajua mistään mitään. Hän ei tiedä miten vaatteet puetaan, osaa tuskin kävelläkään. Joissain yllätys tulee jonkun matkan päässä tai vasta lopussa. Tarina saattaa tuntua tavalliselta, kunnes siinä tulee jokin juttu joka vie tarinaa vinksalleen. Esimerkiksi novellissa Yesterday Kitaru ehdottaa kaverilleen, että tämän pitäisi alkaa seurustella hänen tyttöystävänsä kanssa. Idea herättää - tietenkin - kummastusta, mutta niin vain Tanimura päätyy treffeille Erikan kanssa. 

Miesten suhteet naisiin ovat monenkirjavia. Joku on leski, joku on se jonka kanssa petetään aviomiestä,  joku on tullut vaimonsa pettämäksi, joku pyörittää montaa naista kerralla... On suhde ollut pitkä tai lyhyt, on niitä ollut yksi tai monta, tai olkoon kyseessä ensikohtaaminen naisen kanssa, miesten ajatuksista välittyy arvostus. Naiset ovat kummallisia mutta ihmeellisiä, heidän vuokseen voi kärsiä oikeastaan mitä vaan. Novellien miehet ovat kokeneet rakkauden julmatkin puolet, ja rakkauden jälkeen koittavan syvän yksinäisyyden, mutta silti rakkautta ja naisia muistellaan yllättävänkin lämpimästi. 

"Pyydän anteeksi. Vien liikaa aikaanne. Yritän puhua lyhyemmin. Yksinkertaistaen voisi sanoa, että tohtori oli joutunut syömishäiriön kaltaiseen tilaan. Hän ei syönyt juuri mitään eikä juonut muuta kuin vettä. Tarkalleen ottaen ei ollut kyse anoreksiasta. Kuten tiedätte, siihen sairastuvat lähinnä nuoret naiset. He alkavat rajoittaa energiansaantiaan laihtuakseen ja näyttääkseen kauniilta, mutta ajan mittaan painonpudotuksesta itsestään tulee heille tavoite ja he lakkaavat syömästä juuri lainkaan. Tavallaan heidän ihanteensa on painon pudottaminen nollaan. Keski-ikäisen miehen on vaikea kuvitella kärsivän sellaisesta sairaudesta. Tohtorin tapauksessa oli kuitenkin kai kyse juuri samanlaisesta ilmiöstä. Tietenkään hän ei halunnut laihtua ulkonäkösyistä. Hänen syömättömyytensä syy oli se - tai ainakin niin minä luulen - ettei ruoka enää kirjaimellisesti mennyt alas."

"Eli hän riutui rakkaudesta", minä sanoin.

Monesti ajattelin, että no joo, tämä on ihan ok novelli. Kohta moisten ajatusten jälkeen tuli joku jippo, joku lausahdus tai tapahtuma joka veti tarinan vähän vinksalleen tai pyöräytti kokonaan ympäri. Aina tuli jotain, joka herätti riemastuksen; olihan tähänkin joku koira haudattuna! Olen ennenkin kirjoittanut innostuvani herkästi tällaisesta, missä tavallinen vinksahtaa sillä tavalla, että tarinakulku pysyy periaatteessa mahdollisena. 

Helmet-lukuhaasteeseen laitan tämän kohtaan 29, "Japaniin liittyvä kirja tai sarjakuva". Se sopisi myös esimerkiksi kohtiin 25, "kirjassa ollaan saarella" tai 43, "kustantamon kirjasarjassa julkaistu kirja". Minun tapauksessani mahdollinen olisi myös 32, "kirja on alunperin julkaistu kielellä, jota et osaa".

Kokoelman ovat lukeneet myös esimerkiksi Kaisa Reetta T, essielina ja Mila.

4 kommenttia:

  1. Hyvä vinkki! Murakamilta olen lukenut vain Rajasta etelään, auringosta länteen. Sekin oli hyvä kirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla että on ollut hyvä kirja, nimi ainakin on hieno :)

      Poista
  2. Mukavaa, ettei ensikosketus Murakamiin tuottanut pettymystä!

    Kirjailijan mielikuvitus laukkaa villisti yhdistellen surutta kaihomieltä ja huumoria lukijaansa ristiriitaisissa tunnetiloissa hellästi riepotellen mutta hän on myös herkkä havainnoija ja ihmismielen tuntojen suruton piirtelijä. Murakamista on moneksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ymmärtänyt että Murakami saattaa mennä reippaastikin maagiseen realismiin ja fantasiaan, ehkä ihan hyvä että aloitin vähän "kesymmällä" kirjalla :) Mielenkiinnolla odotan muita lukukokemuksiani hänen teostensa parissa!

      Poista