sunnuntai 20. joulukuuta 2020

Yuval Noah Harari: Sapiens. Ihmisen lyhyt historia

 

Sapiens-kirja ja Sapiens-teatterilippu mustalla kangassohvalla
Yuval Noah Harari: Sapiens. Ihmisen lyhyt historia.

Englanninkielinen alkuteos Sapiens. A Brief History of Humankind (2011)

Suomentanut Jaana Iso-Markku

Pokkaripainos Bazar 2019

491 s.



Ihmisiä on ollut olemassa jo paljon ennen historiaa. Hyvin paljon nykyihmistä muistuttavia eläimiä ilmestyi maapallolle noin 2,5 miljoonaa vuotta sitten. Lukemattomien sukupolvien ajan ne eivät kuitenkaan erottuneet siitä valtavasta muiden eliöiden joukosta, jonka kanssa ne jakoivat elinympäristönsä.

Siinäpä sitä on ajattelemisen aihetta! Niin on kyllä kauttaaltaan koko kirjassa. Harari läväyttää pöytään ihmiskunnan historian niin biologian kuin kulttuurin näkökulmasta, korostaen sitä kuinka moni itsestään selvä asia on vain sovittu juttu, eikä sinänsä olemassa ollenkaan. Lukija on toisinaan aika pyörryksissä, kun ajattelee että raha, talous, yhteiskuntajärjestys ja muu on lopulta aika hauraalla perustalla. Monet historian tapahtumat ovat osin myös sattumaa, ja muutamalla pienellä erilaisella valinnalla nykyinen maailma saattaisi näyttää hyvinkin erilaiselta. 

Kirjan ensimmäinen osa kertoo kognitiivisesta vallankumouksesta, eli esimerkiksi siitä kuinka nykyihminen on syrjäyttänyt muut ihmislajit ja kuinka se on kehittänyt muihin lajeihin verrattuna ylivoimaisen kommunikaatiojärjestelmän. Toisessa osassa ihmislajin menestys kasvaa maanviljelyn kehittymisen myötä; vaeltaminen muuttuu tarpeettomaksi, kun on riittävästi ruokaa elättämään pysyvää asutusta. Kolmannessa osassa ihmiskunta yhdentyy; imperiumit ja uskonnot yhdistävät monia kansoja ja heimoja laajalla maantieteellisellä alueella. Neljännessä osassa tieteen murrokset pienentävät maailmaa yhä, ja tekniset harppaukset saavat nykyihmisen tuntemaan itsensä luomakunnan kuninkaaksi. 

Jos espanjalainen talonpoika olisi nukahtanut vuonna 1000 ja herännyt 500 vuotta myöhemmin meteliin, jota Kolumbuksen merimiehet pitivät noustessaan Niñaan, Pintaan ja Santa Mariaan, maailma olisi hänestä näyttänyt varsin tutulta. Monista tekniikassa, tavoissa ja poliittisissa rajoissa tapahtuneista muutoksista huolimatta tämä keskiaikainen unikeko olisi tuntenut olonsa kotoisaksi. Mutta jos joku Kolumbuksen merimiehistä olisi vaipunut samanlaiseen uneen ja herännyt 2000-luvulla iPhonen soittoääneen, hän olisi löytänyt itsensä käsittämättömän vieraasta maailmasta. Mies olisi hyvin saattanut kysyä itseltään: "Olenko minä taivaassa - vai ehkä helvetissä?"

Harari kirjoittaa mukaansatempaavasti, joten isoista ja toisinaan monimutkaisista asioista huolimatta kirja säilyy kiinnostavana koko ajan. Monessa kohtaa jäin tuijottamaan seinää ja miettimään juuri lukemaani. Kuinka helposti ihminen arvottaa asioita, joista ei oikeastaan tiedä mitään, ja kuinka helposti ihminen tuomitsee oman kulttuurinsa ja omien tapojensa ulkopuoliset asiat. Maailmassa on paljon tutkimatonta, mutta ihminen kuvittelee tietävänsä ja tutkineensa kaiken. 

Helmet-lukuhaasteeseen laitan tämän kohtaan 12, "kirjasta on tehty näytelmä tai ooppera". Kävin katsomassa näytelmän viime vuonna; silloin en ollut ehtinyt lukea kuin ensimmäisen osan, mutta jo sen perusteella hämmästelin taidokasta toteutusta. Nyt koko kirjan luettuani olen samaa mieltä; valtavasta tekstimassasta on poimittu olennaiset, nykyihmisen kannalta käänteentekevät asiat. Koin esitystä katsoessani, että ainakin ensimmäisestä osasta näytelmään oli tuotu kaikki se, mitä itse merkkasin huutomerkillä. Jos Sapiens joskus palaa näyttämölle, menen katsomaan sen uudelleen. 

Sapiensia on luettu paljon, siitä ovat kirjoittaneet esimerkiksi Antti HautamäkiSateenkaarimaalari, Sanojen keskellä ja Iltaluvut.

2 kommenttia:

  1. Tämä pitää kyllä ehdottomasti lukea joskus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa! Ja kannattaa varata aikaa, on painavaa asiaa niin on raskas yhdeltä istumalta luettavaksi :) En ole lukenut Hararilta muuta, mutta täytyy laittaa lukulistalle kun suomennettuna on kaiket useampikin.

      Poista