Elly Griffiths: Now You See Them

 

Elly Griffiths: Now You See Them

Querqus 2019       

354 s. 

Muutama vuosi sitten kirjoitin Stephens & Mephisto -sarjan avausosasta The Zig Zag Girl, ja nyt olen edennyt jo sarjan viidenteen osaan. Avausosa sijoittui vuoteen 1950 ja neljäs vuoteen 1953, eli ne olivat ajallisesti tiiviitä. Päähenkilöt poliisi Edgar Stephens ja taikuri Max Mephisto tapasivat usein, eikä maailma ollut ehtinyt välissä muuttua paljoakaan.  Nyt ollaan vuodessa 1964, ja moni asia on toisin.

Max on muuttanut tyttärensä Rubyn kanssa Amerikkaan ja he ovat esillä enemmän televisiossa kuin lavalla. Nyt yli viisikymppinen Max kipuilee lapsuusmuistojensa kanssa, eikä oikein tiedä missä hänen kotinsa on. Edgar on edennyt urallaan komisarioksi ja on kolmen lapsen isä. Miesten tiet kohtaavat yli 10 vuoden tauon jälkeen heidän yhteisen tuttunsa hautajaisissa. Max ei kuitenkaan palaa Amerikkaan, vaan jää Englantiin mahdollisen elokuvaroolin takia. Kun Edgar alkaa  tutkia kadonneen teinitytön tapausta, ei kestä kauaa ennen kuin kadonneita on lisää. Pian tapaus tulee Maxin ja Edgarin lähelle. Tapausta tutkitaan poliisissa mutta myös sen ulkopuolella. Toimittaja Sam sekä entinen poliisi Emma lyövät viisaat päänsä yhteen, ja keksivätkin paljon sellaista mikä poliiseilta jää huomaamatta. Vaan ehtivätkö eri tahot hätiin ennen kuin on liian myöhäistä?

Emma thought of Rhoedean: of the chapel with the naval flags hanging from the rafters, of playing hide-and-seek in the rough ground they called Spiders, of the 'bunny runs' between the houses. For the second time that evening she felt near to tears. It didn't help to hear Mag Connolly described as bright either.
'Did they look in the tunnel?' she asked.
Edgar looked up. 'What tunnel?'
'There's a secret tunnel inside the school leading down to the beach.'
'A secret tunnel?'
'Well, not exactly secret but it's only opened once or twice a year. We used to be made to scrub the steps as a punishment.'
'That sounds positively Dickensian,'
Emma waved this away, annoyed at the teasing note in Edgar's voice. 'Maybe Rhonda got away that way. She could have gone through the tunnel and into Brighton on the undercliff walk. Ed!' Emma grasped his arm, all tears forgotten. 'Let's go there now! You could get the keys from the caretaker. I know the way. We could be there in ten minutes.'
Edgar smiled. 'How could we leave the children? I'll tell Bob to send a couple of PCs in the morning.'
Upstairs, Jonathan started to cry again.

Luin neljännen ja viidennen osan peräkkäin, joten muistin hyvin nelosessa tavatut Samin ja Bobin ja pidin siitä, että he saavat tässä enemmän roolia. 

Tarina on hyvä, mutta koin sen jossain määrin irrallisena sarjan osana. Ehkä suurin syy on se, että neljä ensimmäistä osaa tapahtuvat niin lähekkäin ja liittyvät niin tiukasti sirkukseen, teatterin lavaan ja esiintymiseen liveyleisölle. Nyt taikatemput ja teatterit ovat poissa, tilalle on tullut populaarikulttuuri tv-tähtineen ja kirkuvine faneineen. Toki viides osa sijoittuu vuosikymmentä aiempia myöhemmäksi, mutta koin kuilun liian isoksi. Olisin kaivannut yhtä väliosaa, 60-luvun taitteeseen sijoittuvaksi. Tämän osan Beatles tulee liian yllättäen vastaan. 

Tarinan yhteiskunnallinen osuus on naisen aseman pohdinta. Sam on hyvä toimittaja, mutta kokee pettymyksiä ja alentavaa kohtelua aina, kun hänet mieheksi olettavat saavat tietää hänen olevan nainen. Päätoimittaja näkisi hänet mieluummin kahvinkeittäjänä kuin kirjoittajana. Emma puolestaan on saanut hyvästellä ammattinsa mentyään naimisiin, ja on "tuomittu" jäämään kotiin. Hän ei halua palkata lastenhoitajaa ja jättää lapsia tämän huomaan, mutta silti turhautuu kun häntä ei enää nähdä muuna kuin vaimona ja äitinä. Ihan kuin hänen älynsä olisi lakannut olemasta vain siksi, että hänellä on perhe. Emma ja Sam käyvätkin omaa taistoaan muistuttaakseen taidoistaan ja tuodakseen esiin sen, että he eivät ole pelkkiä koristeita vaan heistä voi olla hyötyö myös esimerkiksi rikosten selvittämisessä. Koin lukijanakin välillä suurta turhautumista siitä, että naisten kykyjä on väheksytty ja suorastaan heitetty hukkaan. Moni asia on edennyt sitten 1960-luvun, mutta yhä vieläkin on luutuneita asenteita tietyissä asioissa. 

Mielenkiinnolla odotan, jatkuuko sarja vielä. Loppu antaisi sille mahdollisuuden mutta toisaalta, kuinka paljon Stephensistä ja Mephistosta saa enää irti? Ovatko he jo ajautuneet liian kauas toisistaan ja yhteisestä historiastaan toisessa maailmansodassa? 

Helmet-lukuhaasteeseen laitan tämän kohtaan 8, "kirja, jossa maailma on muutoksessa". Se sopisi myös esimerkiksi kohtiin 14, "kirja on osa kirjasarjaa" ja 27, "kirjan henkilön työ on tärkeä tarinassa".