lauantai 1. huhtikuuta 2023

Richard Coles: Murha ennen iltahartautta

 

Richard Coles: Murha ennen iltahartautta

Englanninkielinen alkuteos Murder before Evensong – A Canon Clement Mystery by Richard Coles (2022)

Suomentaneet Riina Vuokko ja Robi Vuokko

Minerva 2023

333 s.


 

Pienen Champtonin kylän rauha rikkoutuu, kun kirkosta löytyy ruumis. Kirkkoherra Daniel Clement löytää ruumiin ja päätyy avustamaan poliisia tutkinnassa. Kyläläisten kesken on kyllä ollut kinastelua, mutta eivät kai kirkon mahdollisiin muutostöihin liittyvät erimielisyydet voi johtaa murhaan?

Tapaus ei tunnu saavan lisävaloa ollenkaan, ja pian löytyy toinenkin ruumis. Juorut kulkevat vilkkaina, mutta kenelläkään ei tunnu olevan varmaa tietoa mistään. Moni on varma, että murhaaja kulkee kyläläisten keskuudessa, mutta asia ei herätä pelkoa eikä juuri vaikuta arkeen.

”Suothan anteeksi, Margaret, minusta ei juuri nyt oikein ole seurustelemaan.”
Koirat syöksyivät hänen ohitseen eteiseen ja Daniel kääntyi seuratakseen niiden perässä.
”Pastori. Mitä me teemme?”
”Minkä suhteen?”
”Kirkon. Perutte varmaan palvelukset tältä päivältä?”
”En. Pidämme iltapalveluksen kuudelta kartanon kappelissa. Voisit ehkä levittää sanaa?” hän ehdotti, vaikka tiesi Margaretin tekevän niin pyytämättäkin.
”Aivan, tietenkin. Entä avoimien ovien päivä?”
”Bernard ajatteli, ettei olisi sopivaa päästää taloon vieraita tänään, joten se on peruttu. Toivottavasti väki ei pety pahasti.”
”He ymmärtävät varmasti. Ja oletan, että poliisit tahtovat puhua kanssamme.”
”Uskoisin niin.”
”Olemme saattaneet nähdä jotain. Ehkä näimme murhaajan!”
”Tässä vaiheessa ei vielä tiedetä paljoakaan.”
”Se veren määrä! Kammottavaa! Joko hautajaisjärjestelyt ovat käynnissä?”
”En osaa sanoa. Ehkä on parasta, että pidämme omaiset toistaiseksi vain rukouksissamme.”

Tässä on sama ongelma kuin monessa muussa pehmodekkarissa, ensin on satoja sivuja hidasta tempoa, jossa ruumiita löytyy mutta mitään ei selviä, sitten kaikki ratkeaa hirmuisella nopeudella viimeisen muutaman kymmenen sivun aikana. Koin, että tässä lukijan on hyvin vaikea ratkaista syyllistä itse, sen verran vähän ja epämääräisiä vihjeitä annetaan.

Champtonin kylä on viehättävä ja siellä asuu kiinnostavia ihmisiä. Kylän dynamiikka on erilainen kuin perusdekkarissa, tässä kirkkoherra on keskeinen hahmo mutta yhtä merkittävä on Champton Housen isäntä, paikkakunnan merkkihenkilö Bernard de Floures. Tämän suku on ollut kylässä vaikutusvaltainen jo vuosisatoja. Silti suvun jäsenten ja muiden kyläläisten välillä on mukavan vähän kitkaa. Muuten kaikenlaista nahinaa ja riittää. Siitä seuraa toisinaan huvittaviakin tilanteita, kun rouvilla sanan säilä heiluu ja omaa arvovaltaa yritetään ylläpitää. Pidän kovasti myös pappilan mäyräkoirista, jotka ovat hyvin eläväisiä hahmoja tyrmistymisineen ja riemastumisineen.  

En tiedä onko hahmoja liikaa, mutta tuntuu että heistä ei kerrota kovinkaan perusteellisesti eikä aina ole helppoa muistaa kuka on kuka. Hahmot ovat tässä ja nyt, ja vain harvalla heistä on historiaa. Itse mietin välillä, mikä olikaan Normanin ja Nathanin ero tai kuka on kaupassa työskentelevä Anne Dollinger. Ehkäpä sarjan seuraavissa osissa tutustumme kyläläisiin lisää. 

Pehmodekkareiden ystäville kelpo luettavaa. Vaikka moitinkin ylenmääräistä hidastempoisuutta, aion lukea tulevatkin osat. Riittääkö Champtonissa uhreja ja murhaajia? Ilmestyykö mukaan kyläläisiä, joita emme ole vielä kohdanneet? Millaisia salaisuuksia henkilöhahmoilta paljastuu? 

Helmet-lukuhaasteeseen täytän kohdan 42, "kirjan nimessä on ainakin kolme sanaa". 

Tämä on luettu myös blogissa Kirjakaapin kummitus.

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti