Englanninkielinen alkuteos Stop Them Dead (2023)
Suomentanut Robi Vuokko
Minerva 2024
424 s.
Haudoin kirjaa pitkään kotona, arastelin tarttua siihen. Olen tykännyt Roy Grace -sarjasta, mutta pelkäsin millaisia kamaluuksia julmat rikollisliigat tekevät laitonta koirakauppaa pyörittäessään. Onneksi koirien kurjia oloja ei kuvata paljoa, ja onneksi monen kohtalo on lopulta hyvä.
Nuorehko maanviljelijä murhataan, kun hän yrittää estää rikollisia varastamasta heidän koiranpentujaan. Pian käy ilmi, että ihmisiltä on varastettu koiria jopa kesken lenkityksen. Roy Grace kumppaneineen päätyy tutkimaan maailmaa, jossa rahanahneet ihmiset eivät piittaa sen enempää eläinten kuin ihmisten hyvinvoinnista.
Toisaalla Chris Fairfax on Katy-vaimoineen ostanut koiranpennun luotettavan oloiselta kasvattajalta - tosin pakettiautosta parkkipaikalla. Koira voi huonosti, ja kauhukseen Fairfaxit kuulevat eläinlääkäriltä sen papereiden olevan väärennetyt. Kun heidän tyttärensä Bluebell sairastuu vakavasti, he joutuvat kohtaamaan ostopäätöksensä seuraukset.
Tarinaa seurataan myös varkaus- ja salakuljetusbisneksessä pikkutekijänä olevan Gekon kautta. Hänen kauttaan nähdään se, miten helppo touhuun on mennä mukaan ja kuinka vaikea sieltä on päästä pois.
Kello oli puoli kuusi, ja Roy Grace istui toimistossaan tietokoneen ääressä katsomassa Cleon lähettämää kuvaa miehestä, joka oli ilmeisesti kidnapannut Humphreyn. Mies oli juossut tiehensä - oletettavasti siksi, että oli nähnyt poliisiauton - sen jälkeen, kun Cleo oli potkaissut häntä. Roy toivoi, että Cleo oli potkaissut miestä haaroväliin. Täysiä.
Mies ei selvästi ollut penaalin terävin kynä, koska oli sitonut Humphreyn puuhun vain parinsadan metrin päähän sovitusta tapaamispaikasta. Mutta jokin koko jupakassa vaivasi Royta. Oliko pelkkää sattumaa, että Humphrey oli kidnapattu keskellä koiriin kohdistuvaa rikosaaltoa?
Murhatutkimus tahtoo jäädä vähän sivurooliin, niin paljon käytetään aikaa koiravarkauksiin, epäilyttävien kasvattajien etsintään yms. Harmi. Tarina kuitenkin alkaa murhasta, niin olisin toivonut uhrin ja hänen perheensä olevan esillä enemmän. Nyt he melkein unohtuvat.
Jamesilla on taito kirjoittaa koukuttavasti, tässäkin sivut kääntyvät melkein itsekseen. Pidän kovasti siitä, että kliseet on vältetty ja poliisityö on oikeasti yhteistyötä eikä sooloilua. Grace ei työskentele vain parinsa Glenn Bransonin kanssa vaan mukana on monia muitakin poliiseja, jotka saavat äänensä kuuluviin ja ovat isossa roolissa, eivät vain kokoushuoneen täytettä.
Toivon tämän saavan lukijoita ja herättelevän huomaamaan, että lemmikkibisnes ei aina ole puhdasta. Koiran tai kissan hankkijan on hyvä tiedostaa, että halvalla ei välttämättä saa hyvää, mutta ongelmia sitäkin enemmän. Kirjassa uhka menee äärimmäisyyksiin, Bluebellin lisäksi peräti koko maa on vaarassa kun sata vuotta poissa ollut tauti on tekemässä paluun.
Vaikka tämä on jo 19. osa sarjassa, en ole vielä pitkästynyt. Pidän siitä, että Royn kadonneen vaimon Sandyn tarina on saatu päätökseen jo aiemmin eikä se jatku jatkumistaan osasta toiseen. Välillä meinasin kyllästyä siihen, mutta nyt Roylla on eri murheet ja kenties jotain uuttakin tulossa. Kiinnostavaa nähdä, kuinka pitkä sarjasta on tulossa. Onko se yhä tuore siksi, että James on välillä kirjoittanut muutakin, useiden kirjojen verran?
Helmet-lukuhaasteeseen täytän kohdan 17, "kirjan päähenkilöllä on lemmikkinä kissa tai koira".
Kuoleman koirat on luettu myös Kirsin Book Clubissa.
