Ruotsinkielinen alkuteos Vitön. Den fristående fortsättningen på Expeditionen (2025)
Suomentanut Antti Immonen
Like 2026
296 s.
Kesällä 1897 Salomon August Andréen kolmimiehinen retkikunta nousee kaasupallolla korkeuksiin tavoitteenaan päästä Pohjoisnavalle. Miehistä ei kuulla mitään eikä heistä löydy jälkeäkään vuosikausiin. Heidän jäännöksensä löytyivät vasta 33 vuotta myöhemmin Valkosaarelta.
Bea Uusmaa retkikunnan kohtalo ei jätä rauhaan. Vuosikausia hän on tutkinut raportteja, päiväkirjoja ja museoesineitä. Nyt on tullut aika laittaa kaikki peliin ja selvittää, mitä kohtalokkaalla matkalla tapahtui. Se ei kuitenkaan ole helppoa. Olemassa olevan aineiston tutkiminen aiempaa kehittyneemmällä tekniikalla on kallista eikä lopputulos ole aina selkeä. Uusma haluaisi tehdä arkeologista tutkimusta Valkosaarella, mutta se vaatii poikkeuslupia joiden saaminen ei ole varmaa. Ja vaikka kaikki menisi muuten putkeen, arktinen alue on sääolosuhteiltaan arvaamaton. Viisi kertaa hän on astunut Valkosaarelle turhaan, nyt on kuudennen ja toivottavasti ratkaisevan kerran vuoro.
Iltapäivällä päiväkirja siirretään laboratorion studioon, jossa kuvaamme sivut kahdellakymmenellä erilaisella suotimella, joita muuten käytetään vain tähtikaukoputkissa. Tutkimme myös päiväkirjaa valotaajuuksilla, joita ihmissilmä ei erota, infrapuna- ja ultraviolettivalolla. Käytämme pimeässä suojalaseja, koska nuo taajuudet ovat silmille haitallisia.
Aloitamme näkymättömällä infrapunavalolla. Valot syttyvät. Tarkennusta säädetään kohdilleen. Nyt otamme ensimmäisen kuvan: klik. Suljin avautuu. Valotusaika on 60 sekuntia kuvaa kohti. Kestää siis 60 sekuntia, ennen kuin teksti homeen alla irtoaa paperista ja siirtyy pois paperiarkista kamerakotelon digitaaliseen sensoriin. Teksti muuttuu lyijykynän viivoista valoaalloiksi. Valoaalloista pikseleiksi. Ja pikseleistä ykkösiksi ja nolliksi. Teksti on syvällä paperissa. 127 vuoden syvyydessä. Klik. Suljin sulkeutuu. Ensimmäinen kuva on nyt otettu. Vielä muutama tuhat jäljellä.
Runsaasti kuvitettu kirja on hurjan mielenkiitoinen ja todella jännittävä. Uusma keksii monia asioita, joita kukaan ei ole aiemmin tutkinut tai jos on niin sen verran kauan sitten ettei silloinen teknologia ole antanut vastauksia. Hän pääsee museoiden ja arkistojen kellareihin, erilaisiin laboratorioihin ja jopa lentokentän turvatarkastuslinjastolle. Pieni pala kerrallaan paljastuu asioita, joista osa täydentää ja osa rikkoo palapeliä.
Olisin kaivannut hiukan enemmän taustatietoja, ja joko enemmän nimiä tai sitten tiedon siitä, että asiantuntijat haluavat esiintyä nimettöminä. Sairaalan laboratoriossa "leikkaamme" kynttä, ketkä me? Keneen Uusman on pitänyt olla yhteydessä, että hän on saanut luvan viedä museoesineen lentokentälle tutkittavaksi? Mistä hän tiesi tai löysi ne neljä eri laboratoriota, joihin hän lähetti kangaspalan takista? Mistä hän vuokrasi aluksen omaa tutkimusmatkaansa varten? Mitä kaikki maksoi ja mistä rahat tulivat? Aluksen vuokraamisen yhteydessä mainitaan apurahat ja neuvottelut, mutta entä laboratoriotutkimukset? Tuskin mikään taho niitä huvikseen tekee, kun joku pyytää. Näistä olisi tullut sivuja paljon lisää, mutta minua se ei olisi haitannut. Tämän parissa olisin viihtynyt vaikka tuhat sivua.
Tykkään tosi paljon siitä, että Uusman oman retkikunnan matka Valkosaarelle on kirjoitettu lokikirjan muotoon. Siitä tulee tunne, että lukija on itse matkalla mukana, ja huomasin myös jännittäväni kovasti että miten rantautumisen kanssa käy.
Joihinkin kuviin on ympyröity tärkeä asia ja sivuun kirjoitettu, mikä se on. Tämä on ehdottoman hyvä ratkaisu. Tuskinpa olisin osannut havaita tai tunnistaa pientä materiaalipoikkeamaa kivikossa tai korkealta suoraan yläpuolelta kuvattua jääkarhua.
Paitsi yhden tutkimusretkikunnan kohtalon selvittäminen, kyseessä on myös kuvaus täydellisestä omistautumisesta tai ehkä jopa pakkomielteestä. Ehkä Uusmalla oli tänä aikana myös muuta elämää, mutta kirjan sivuilta se on piilotettu.
Helmet-lukuhaasteeseen täytän kohdan 14, "kirjassa on robotti, drooni tai vastaava laite".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti