WSOY 2026
440 s.
Hildur-sarjan kuudennessa osassa pääosassa on Hildurin ja Jakobin ohessa Dísa, nainen joka on esiintynyt aiemmin mutta pienessä roolissa. Häntä seuraava tarinalinja kertoo hänen ajastaan turvakodin vapaaehtoistyöntekijänä ja poliisin tietolähteenä. Koska hänellä ei ole paljoa tiedotettavaa, yhteydenpito poliisiin on vähäistä. Myös silloin kun hän on kertonut jotain, poliisin suunnasta seuraa hiljaisuus. Hän siis kaipaa elämäänsä muutakin, ja keskustelut turvakodin naisten kanssa tuovat sitä jotakin.
Helmi-maaliskuussa 2025 Hildur ja Jakob tutkivat suomalaisen liikemiehen kuolemaa. Miksi mies matkusti Islantiin tähän aikaan vuodesta ja miksi hän majoittui syrjäisen Flateyrin syrjäiseen kirjakauppataloon?
Kaukaa toisistaan alkaneet tarinalinjat lähestyvät toisiaan vähitellen, kun lukija tutustutetaan villapaitabisnekseen, perheväkivaltaan ja rasismiin. Kuvankaunis Islanti paljastaa taas yhden ruman puolensa.
Hilduria itketti. Sattuma oli ollut tänään hänen puolellaan. Meren suola kipristeli iholla. Nilkkaan oli takertunut kimppu merilevää. Hän irrotti tummanvihreän märän kasvin ja viskasi sen takaisin mereen. Aallot liukuivat hiljaa mustalle hiekkarannalle ja palasivat samaa reittiä takaisin mereen. Vesi kohisi ja kupli, kun se ajautui rantaan.
Hildur istui avovesitakki yllään mustalla hiekalla surffilautansa vieressä, katseli veden liikettä ja avasi kuivattua kalaa sisältävän pussin. Hän repäisi kuivatusta turskanfileestä palasen ja työnsi sen suuhunsa pehmenemään. Hildur mietti, kuinka voimattomia he kaikki lopulta olivat. Merta ei kiinnostanut pätkän vertaa, istuiko hän tällä rannalla vai ei. Surffatessa saattoi pienen hetken tuntua siltä, että hän veti aaltoa mukanaan. Se oli tietysti valetta. Meri teki mitä halusi, hän vain käytti pienen tilaisuuden hyväksi. Aallot eivät totelleet ketään. Joskus vain sattui olemaan onnekas ja olemaan merellä oikeassa kohdassa oikeaan aikaan.
Tykkäsin, tämä on sarjan parhaimmistoa ellei jopa tähän asti paras osa. Se mitä olisin kaivannut, olisi ollut Dísan tarinalinjan tiukempi yhteys poliisitutkintaan. Hänen osuutensa alkaa puoli vuotta aikaisemmin kuin Hildurin ja Jakobin, ja reilun sadan sivun jälkeen aloin miettiä että on kuin lukisin kahta toisistaan erillistä kirjaa. Molemmat linjat ovat kyllä kiinnostavia ja koukuttavia.
Tunnelma on harmaa ja alakuloinen, voimaton ja alistunut. Valonpilkahduksia on vähän, ja ihmiset tuntuvat tosi yksinäisiltä. Vaan ei tähän auringonpaiste ja puutarhajuhlat sopisikaan, sen verran synkkiä asioita tapahtuu.
Jostakin luin että ensi vuonna on tulossa seitsemäs osa, kukahan siinä on pääosassa? Hulda? Guðrún? En päässyt tänä vuonna Helsinkiin kirjamessuille kuuntelemaan Rämön esiintymisiä, eli en tiedä onko siellä kerrottu tai vihjattu tulevasta.
Dísa on luettu myös blogeissa Luetut.net ja Kirjasähkökäyrä.
Helmet-lukuhaasteeseen täytän kohdan 16, "kirjailija on kirjoittanut sekä aikuisille että lapsille tai nuorille".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti