Anders de la Motte: Keräilijä

 

Anders de la Motte: Keräilijä

Ruotsinkielinen alkuteos Bortbytaren (2022)

Suomentanut Aki Räsänen

Into 2024

453 s. 

Dekkariviikko jatkuu uuden sarjan avausosalla. Anders de la Motte on kirjoittamassa jo ainakin kolmatta sarjaa, ja Keräilijä vie meidät jälleen ihan uudenlaiseen ympäristöön. 

Leonore Asker tutkii nuoren parin katoamista. Hän ei pääse alkua pidemmälle, kun hänet irrotetaan tutkinnasta ja siirretään poliisitalon kellariin, Kadotetuiksi sieluiksi nimitetyn porukan johtoon. Kellarissa työskentelee mitä kummallisin henkilökaarti, jotka tuntuvat kaikki puuhaavan omiaan ilman minkäänlaista koordinaatiota tai edes selkeää juttua. Leo ei anna periksi vaan paneutuu edeltäjänsä aloittamaan pienoismallimaailmaan sijoittuvaan tutkintaan. Kuka lisää figuureja valtavankokoiseen pienoisrautatiehen? Miksi? Pian Leo huomaa, että figuureilla on yhteys paitsi hänen aikaisempaan tutkintaansa myös moneen muuhun juttuun. Mutta koska hän ei ole väleissä paikkansa vieneen tutkijan kanssa, hän päättää selvittää tapauksen yksin. Vain huomatakseen ettei ole yksin; Kadonneiden sielujen kollegat ovat sittenkin hänen puolellaan ja valmiita auttamaan - vaikka sitten salaa. 

"Bengt Sandgren. Mitä hän viime aikoina tutki?"

"E-en oikein tiedä." Rosen valehtelee huonosti.

"Etkö? Luulin, että olet osaston kallio."

Hermoheikko pikku nainen nielaisee jälleen. 

"Hän tutki jotain hieman arkaluontoista, luullakseni. Hän ei oikein halua kertoa siitä."

"Mutta sinä autat häntä?" Hakuammuntaa, mutta osuma tulee. 

"Teen vain vähän hakuja rekistereistä ja sen sellaista."

"Millaisia hakuja?"

Rosen pyöriskelee tuolissaan. 

"Millaisia hakuja?" Asker toistaa. 

"K-kadonneiden henkilöiden rekisteristä. Bengt pyysi minua..." Hän vaikenee ja katsoo Askerin ohi käytävään kuin varmistuakseen, ettei kukaan salakuuntele. "Bengt pyysi minua kokoamaan listan kadonneista henkilöistä, joilla on yhteys Skåneen. Taustatietoa ja sellaista."

"Onko se sinulla vielä?"

Rosen nyökkää. 

"On, hän pyysi minua päivittämään sitä aina silloin tällöin."

"Kuinka kauan olet tehnyt sitä?"

Rosen kohtauttaa olkapäitään.

"Pari vuotta. Viimeksi hän pyysi minua päivittämään listan noin kuukausi sitten."

"Olet siis säännöllisesti pitänyt yllä salaista rekisteriä ja tehnyt hakuja jutuista, joita osastosi tai Sandgren eivät oikeastaan edes tutki?"

"Ei, ei." Rosen levittää kätensä. "En rekisteriä, listaa vain. Bengt sanoi, ettei mitään vaaraa ollut. Hönellä on tapana sanoa..."

Hän pitää tauon ja puree huultaan kuin epäröisi jatkaa.

"Bengtillä on tapana sanoa, että kukaan ei valvo, mitä me tällä osastolla teemme. Että ylempien kerrosten johtajat eivät välitä, mitä asioita tutkimme tai mitä sääntöjä noudatamme, kunhan vain pidämme matalaa profiilia emmekä herätä huomiota."

Asker kohottaa väitteelle kulmiaan. 

Poliisitalon kellarin ohella pääsemme urbaanin löytöretkeilyn maailmaan. Hylätyt, rapistuneet, usein unohdetut ja kartoista kadonneet paikat ovat mitä sopivin ympäristö murhatarinaan. Pienoismallit tuovat myös kivan mausteen. Ihmissuhteissa on toki se nainen-jätti-mieskollegan-mitä-mies-ei-sulata-ja-nainen-saa-kärsiä -kuvio, mutta muuten pahimmat kliseet on vältetty. Kellarikerroksen henkilögalleria on omituisuudessaan ihan superhauska ja kiinnostava. Toivottavasti heihin tutustutaan seuraavassa osassa enemmän. 

Erittäin hyvä, tiukasti otteessaan pitävä sarjan avaus.

Helmet-lukuhaasteeseen täytän kohdan 14, "kirjassa harrastetaan."

Keräilijä on luettu myös blogeissa Luetut.net ja Kirjarouvan elämää. 

Dekkariviikon yhteistyökumppanina on Suomen dekkariseura ry. Dekkariseura on vuonna 1984 perustettu rekisteröity yhdistys, joka toimii rikoskirjallisuuden ja dekkarikulttuurin harrastajien yhdyssiteenä. Seura julkaisee neljästi vuodessa ilmestyvää Ruumiin kulttuuri -lehteä, myöntää vuosittain Vuoden johtolanka -palkinnon edellisvuoden parhaasta dekkarista sekä järjestää erilaisia aiheeseen liittyviä tapahtumia. Seuran toimintaan voi tutustua ja jäseneksi (ja samalla mainion Ruumiin kulttuuri -lehden tilaajaksi) voi liittyä täältä.

Anders de la Motte & Måns Nilsson: Ett fynd att dö för

 

Anders de la Motte & Måns Nilsson: Ett fynd att dö för

Kansi Nils Olsson 

Forum 2022

395 s. 

Österlenissä järjestetään suuret antiikkimarkkinat ja sinne kokoontuu valtava määrä ihmisiä. Antiikkikauppiaat pääsevät alueelle edellisenä iltana ennen yleisöä, heillä on mahdollisuus tehdä hyviä - tuottoisia - löytöjä. Aamulla portit aukeavat kaikelle kansalle. Kaunis kesäpäivä saa ikävän käänteen, kun markkinoille iskee rankkasadekuuro, jonka jälkeen löytyy ruumis. Kesälomaileva poliisi Peter Vinston sattuu olemaan markkinoilla, ja pystyy turvaamaan rikospaikan. Paikallispoliisi Tove Esping on nyreissään saapuessaan paikalle; taasko tuo tukholmalainen päällepämäröi hänen rikostutkintaansa. Yhteistyötä kuitenkin tarvitaan, kun tuhansien ihmisten joukosta etsitään murhaajaa, joka onnistui tekemään tekonsa muutaman minuutin aikana. 

Antiikkimaailma osoittaa poliiseille nopeasti karumman puolensa. Kauniiden esineiden takana on tiukkaa kilpailua ja päivänvaloa kestämättömiä toimintatapoja. Uhri ei ole kaikkein kunniallisin henkilö, joten epäiltyjä ja motiiveja riittää. Ja mikä on se kiinalainen vaasi, joka vuoroin ilmestyy näkyviin ja katoaa taas?

"Vilken jäkla mardröm", sa hon. "Jag tror knappt att jag varit på en värre brottsplats. Skoavtryck från flera tusen personer, och säkert lika många fingeravtryck på grejerna inne i montern."

Hon kliade sig i pannan med handryggen. 

"Jag som tänkt dricka lådvin och titta på Barnaby. Men nu kommer vi behöva lägga både kvällen och natten på det här. Vi tar in hela husbilen på teknisk undersökning, det är lättast. De har lovat mer regn i natt. Obduktionen blir någon gång i borjan av veckan. Men jag tänker att det kanske inte är alltför bråttom? Dödsorsaken ser ju ut att vara rätt klart."

Hon nickade mot handtaget som stack ut ur tältduken. 

"Finns det fingeravtryck på dolken?" frågade Esping, mest för att säga något. 

"Stickerten", rättade Vinston. "Och ja, det gör det. Bland annat mina, är jag rädd. Jag stod och höll det bara en stund före mordet."

"Såklart du gjorde", suckade Esping. 

Först fingrar han på mordvapnet, sedan är han med och hittar liket och tar befälet över polisinsatsen. Skulle hon aldrig bli kvitt Peter Vinston? 

Österlen on idyllinen ympäristö, jonka leppeässä kesätunnelmassa on mukava olla. Murhatutkinnassa riittää yllättäviä käänteitä, jotka sekä kummastuttavat että turhauttavat poliiseja. Lukijalle se sitä vastoin on riemastuttavaa. Tutkinnan yhteydessä päästään kurkistamaan antiikkiesineiden ja huutokaupan maailmaan. 

Miinuksena se, että ihmiset jäävät kovin etäisiksi. Vaikka he viettävät paljon aikaa keskenään ja vaikka poliisit juttelevat monien kanssa, tuntuu että raapaistaan vain pintaa. Ikään kuin henkilöhahmot olisi ripoteltu tarinaan koristeeksi, epäiltyrivin jatkoksi. Toinen miinus siitä, että kirjasarjan nimi on kannessa valtavan hallitseva, itse kirjan nimi jää kovasti piiloon. 

Helmet-lukuhaasteeseen laitan tämän kohtaan 46, "kirjassa on epätavallinen mies tai poika". Peter Vinston on hyvinkin epätavallinen, pukeutuessaan aina kolmiosaiseen pukuun ja ollessaan suorastaan neuroottisen tarkka monesta asiasta. Se sopisi myös esimerkiksi kohtiin 13, "kirjan kansi on värikäs tai kirjan nimi on värikäs" tai 42, "kirjan nimessä on ainakin kolme sanaa". Seinäjoen kirjaston lukuhaasteessa muutos on esineen tai henkilön katoaminen / löytyminen.