Lastenkirjalauantai: Isabel Thomas: Stephen Hawking

Isabel Thomas: Stephen Hawking

Kuvittanut Marianna Madriz

Suomentanut Kirsikka Myllyrinne

Etana Editions 2019

63 s.

Viime aikoina on koettu elämäkertojen buumi lastenkirjallisuudessa. Meillä on kuvakirjamaiset elämäkerrat muun muassa Minna Canthista ja Eeva Kilvestä, on Sankaritarinoita-sarja, ja nyttemmin myös Pieni opas suureen elämään - sarja, jossa keskitytään ulkomaisiin suuruuksiin. Kirjaston hyllyssä näytti olevan paitsi tämä Stephen Hawkingista kertova myös Frida Kahlo ja Charles Darwin. Mietin kylläkin, että tietävätkö lapset, keitä kirjojen kohdehenkilöt ovat? Toisaalta se ei ehkä haittaa, vaikka eivät tietäisikään, kirjat ovat silti kiinnostavia.

Olen nähnyt Stephen Hawkingista kertovan elokuvan (oli hurjan hyvä), mutta täytyy tunnustaa että on paljon asioita, joita en hänestä tiedä. Tämä sarja onkin oivallinen myös aikuiselle; saa tiiviissä muodossa tietoon monia olennaisia - ja myös kiinnostavia - seikkoja. Esimerkiksi Hawkingin kohdalla yllätyin siitä, että hän ei ollutkaan yhtä hyvä matematiikassa kuin fysiikassa, eli hän joutui opiskelemaan lisää matematiikkaa voidakseen toteuttaa unelmansa tutkia teoreettista fysiikkaa. En myöskään ole ollut tietoinen siitä, että lapsena hän rakasti tanssimista ja lautapelejä. 

Kun Stephen kasvoi, hän häpesi joskus eksentristä perhettään, joka ajeli vanhalla taksilla tavallisen auton sijaan...

(...)

Ihmisten aikamatkustaminen vaikutti mahdottomalta Stephenin mielestä, mutta hänellä oli loistava huumorintaju. Hän päätti kaiken varalta tehdä hauskan kokeen. Stephen järjesti juhlat, mutta lähetti kutsut vasta jälkeenpäin. Jos joku vieraista olisi saapunut paikalle, se olisi todistanut, että aikamatkustaminen tulevaisuudesta on mahdollista! 

En oikein osaa määritellä, minkä ikäisille lapsille tätä suosittelisin. Toisaalta teksti on pienemmille lukijoille sopivaa lyhyine lauseineen, korostuksineen ja huutomerkkeineen ("Kun Stephen kertoi muille fyysikoille löydöstään, nämäkin olivat äimistyneitä!"). Toisaalta sanasto on kohtalaisen vaikeaa, ja vaikka vaikeat sanat on eroteltu alleviivauksin ja selitetty kirjan lopussa, ei esimerkiksi tokaluokkalainen välttämättä tiedä tai ymmärrä mitä ovat yliopisto, maailmankaikkeus ja trooppinen.

Pidän hyvänä ratkaisuja tehdä tällaisia kirjoja. Esimerkiksi tapaus Hawking korostaa, että monet esteet ovat voitettavissa, kun ei lannistu vaan jatkaa haluamallaan tiellä. Unelmiin pitää uskoa, mutta on oltava myös valmis työskentelemään niiden eteen. Hyviä elämänohjeita, tiesipä lukija Hawkingin tai ei. 

Lastenkirjalauantai: Marika Maijala: Suden hetki

Marika Maijala: Suden hetki
Etana Editions 2020
56 s.

Susi värjötteli kevätsateessa linnansa takapihalla. Se ei ollut puhunut kenellekään päiväkausiin,

ja kaikki tuntui ikävältä. Susi oli siitä merkillinen susi, että kun se oli surullinen, se tuli vihaiseksi.

Tänä päivänä kaikki on mennyt pieleen; paitsi että sataa vettä ja Sutta palelee, lisäksi sorsat vain pyllistelevät ja polkupyörän kumi on tyhjä. Kun Susi kaupunkiin päästyään päätyy taidemuseoon, se saa idean maalata muotokuvan. Mutta kenestä? Kauaa sen ei tarvitse miettiä, sillä heti kohta sen päästyä kotiin ovikello soi. Puutarhapalvelun Koiranen on tullut hoitamaan talven runtelemaa puutarhaa. Koirasen ryhdyttyä töihin Susi palaa muotokuvan pariin. Mutta voi, maalaaminen on vaikeaa ilman elävää mallia! Onneksi Koiranen on vielä paikalla ja suostuu malliksi. Muotokuvamaalaus lähentää Sutta ja Koirasta, ne tutustuvat toisiinsa paremmin ja lukijakin saa hahmoihin uusia ulottuvuuksia. 

Koiranen istui jakkaralle, ja Susi asetti maalaustelineen sitä vastapäätä.

- Kukaan ei ole pitkään aikaan katsonut minua näin tarkasti, Koiranen sanoi. - Tietysti sattui risainen nuttu päälle juuri tänään!

- Sen väri on ihmeellinen, Susi sanoi. -Tässä valossa se näyttää melkein hopeiselta.

- Tämä on minun lempinuttuni, Koiranen kertoi. - Sain sen veljeltäni, joka asuu kaukana. Kun laitan sen ylleni, on kuin tuntisin veljeni tassun olkapäälläni, kuin hän ajattelisi minua. Ehkä ymmärrät mitä tarkoitan.

Susi mietti.

- En ole ihan varma ymmärränkö. En usko, että kukaan ajattelee minua, se sanoi hiljaa. 

Muotokuvan myötä Susi saa mainetta ja menestystä. Yksinäinen ja hieman ujokin hahmo on huomattu, mutta pian se havaitsee että menestys ei tunnukaan hyvältä ilman Koirasta. On siis aika lähteä etsimään sitä, ja syventää alkanutta ystävyyttä.

Mielestäni tarina on sanamääräänsä paljon suurempi, monia tunteita herättävä. Suden ja Koirasen menneisyys jää pitkälti rivien väliin. Suden yksinäisyyttä ei selitetä, mutta lukija voi arvellä siihen eri syitä. Yksi mitä itse mietin, on se että Sutta ehkä pidetään ärtyisänä erakkona, joka viihtyy yksin. Ei huomata, että oikeastaan se on vain ujo ja itse asiassa kaipaa seuraa. Tarinassa on monia liikuttavia hetkiä, mutta myös haikeutta, surua, iloa ja lämpöä. Se luo uskoa siihen, että jokaisen on mahdollista löytää ystävä, olkoonkin se joskus monen mutkan takana. 

Kuvituksessa on vahva värimaailma, pidän värikylläisyydestä ja siitä, kuinka se elävöittää tarinaa. Pidän siitä, että kuvitusta ei ole ympätty täyteen yksityiskohtia, värikkyys ohjaa silmää ihan riittävästi. Kuvituksen liitupiirroksista tulee jokseenkin riemukas olo, että tälläkin tyylillä voi luoda ilmeikkäitä hahmoja ja houkuttelevia tapahtumapaikkoja.

Kaunis tarina, kaunis kuvitus, kaunis kokonaisuus! Lukemisesta jäi lämmin ja toiveikas olo.