Lastenkirjalauantai: Isabel Thomas: Stephen Hawking

Isabel Thomas: Stephen Hawking

Kuvittanut Marianna Madriz

Suomentanut Kirsikka Myllyrinne

Etana Editions 2019

63 s.

Viime aikoina on koettu elämäkertojen buumi lastenkirjallisuudessa. Meillä on kuvakirjamaiset elämäkerrat muun muassa Minna Canthista ja Eeva Kilvestä, on Sankaritarinoita-sarja, ja nyttemmin myös Pieni opas suureen elämään - sarja, jossa keskitytään ulkomaisiin suuruuksiin. Kirjaston hyllyssä näytti olevan paitsi tämä Stephen Hawkingista kertova myös Frida Kahlo ja Charles Darwin. Mietin kylläkin, että tietävätkö lapset, keitä kirjojen kohdehenkilöt ovat? Toisaalta se ei ehkä haittaa, vaikka eivät tietäisikään, kirjat ovat silti kiinnostavia.

Olen nähnyt Stephen Hawkingista kertovan elokuvan (oli hurjan hyvä), mutta täytyy tunnustaa että on paljon asioita, joita en hänestä tiedä. Tämä sarja onkin oivallinen myös aikuiselle; saa tiiviissä muodossa tietoon monia olennaisia - ja myös kiinnostavia - seikkoja. Esimerkiksi Hawkingin kohdalla yllätyin siitä, että hän ei ollutkaan yhtä hyvä matematiikassa kuin fysiikassa, eli hän joutui opiskelemaan lisää matematiikkaa voidakseen toteuttaa unelmansa tutkia teoreettista fysiikkaa. En myöskään ole ollut tietoinen siitä, että lapsena hän rakasti tanssimista ja lautapelejä. 

Kun Stephen kasvoi, hän häpesi joskus eksentristä perhettään, joka ajeli vanhalla taksilla tavallisen auton sijaan...

(...)

Ihmisten aikamatkustaminen vaikutti mahdottomalta Stephenin mielestä, mutta hänellä oli loistava huumorintaju. Hän päätti kaiken varalta tehdä hauskan kokeen. Stephen järjesti juhlat, mutta lähetti kutsut vasta jälkeenpäin. Jos joku vieraista olisi saapunut paikalle, se olisi todistanut, että aikamatkustaminen tulevaisuudesta on mahdollista! 

En oikein osaa määritellä, minkä ikäisille lapsille tätä suosittelisin. Toisaalta teksti on pienemmille lukijoille sopivaa lyhyine lauseineen, korostuksineen ja huutomerkkeineen ("Kun Stephen kertoi muille fyysikoille löydöstään, nämäkin olivat äimistyneitä!"). Toisaalta sanasto on kohtalaisen vaikeaa, ja vaikka vaikeat sanat on eroteltu alleviivauksin ja selitetty kirjan lopussa, ei esimerkiksi tokaluokkalainen välttämättä tiedä tai ymmärrä mitä ovat yliopisto, maailmankaikkeus ja trooppinen.

Pidän hyvänä ratkaisuja tehdä tällaisia kirjoja. Esimerkiksi tapaus Hawking korostaa, että monet esteet ovat voitettavissa, kun ei lannistu vaan jatkaa haluamallaan tiellä. Unelmiin pitää uskoa, mutta on oltava myös valmis työskentelemään niiden eteen. Hyviä elämänohjeita, tiesipä lukija Hawkingin tai ei. 

Lastenkirjalauantai: Laura Ertimo: Lumotun maan kartasto

Laura Ertimo: Lumotun maan kartasto

Kuvittanut Satu Kontinen

S & S 2020

53 s.

Lastenkirjalauantaissa on tälläkin viikolla tietokirja, joskin varsin epätyypillinen sellainen. Laura Ertimo on valinnut kymmenen näkökulmaa maapalloon; valtaosa on luontoon liittyvää mutta onpa mukana myös "pikkuväen" eli keijujen ja peikkojen näkökulma. Jokainen asia saa 2 - 4 tekstisivua, jota seuraa Satu Kontisen piirtämä kartta-aukeama. Joissain kartoissa on vähän tekstiä, joissain hiukan enemmän, mutta jokaisessa on paljon katsottavaa ja tutkittavaa. 

Ertimo kirjoittaa lumoavasti ja vangitsevasti. Monia asioita tiesin ennestään, mutta niissäkin mukana oli jotain sellaista, joka pakotti minut pysähtymään ja miettimään. Monia lauseita ja kappaleita luin useamman kerran, ihan vain kuvitellakseni miltä kerrottu näyttää.

Mutta kun merenpohja syöksyy mannerjalustalta pimeyteen, kun auringonvalo ei tuota enää varjoakaan syvyyksissä häivähtäville olennoille, sulkeutuvat meren portit niin alkuperäisasukkailta kuin kartoittajiltakin. Lukemattomat tarinat kertovat pohjattomista syvyyksistä. Silti kaikilla valtamerillä on pohja -  se vain tunnetaan huonommin kuin Mars-planeetan pinta. 

Merenpohja ei ole tasainen: Veden alla on vuoristoja, laaksoja, repeämiä ja tulivuoria mutta myös hyvin tasaisia tasankoja. Vesimassa, jonka läpi auringonvalo ei pääse ja joka puristaa keuhkot ruttuun, toimii läpitunkemattomana suojana valtamerten pohjalla levittäytyvälle toiselle maailmalle. Valtaosa merenpohjasta peittyy kuuden kilometrin syvyisen vesimassan alle. 

Tämä ei missään nimessä ole helppo kirja, siis sellainen jossa on hassuja kuvia ja niiden ympärillä lause pari. Ei, tämä vaatii lukijalta ja kuulijalta keskittymistä, mutta nimenomaan keskittymistä kauniiseen kieleen ja kauniisiin kuviin, pysähtymistä sen äärelle, mitä juuri luki tai kuuli. Monin paikoin teksti on enemmänkin tarinaa kuin faktan kertomista, mikä kyllä sopii tähän kirjaan oikein hyvin. 

Vanhimmat puut ovat eläneet tuhansia vuosia, monikymmenkertaisesti iäkkäimpiin ihmisiin nähden. Ne muistaisivat tarinoita, jotka ovat muuttuneet ihmisille saduiksi tai unohtuneet kokonaan. Ehkä ne kertoisivat asioita, joista ihmiset eivät ole koskaan kuulleetkaan. 

Kirjan alaotsikko Tarinoita muuttuvalta planeetalta kertoo, mistä on kyse. Maapallo ei aina ole ollut samanlainen, eikä se tule pysymään sellaisena kuin sen tunnemme nyt. Siitä on hyvä muistuttaa hetkessä eläviä lapsia. Mielestäni tämä kirja sopii monen ikäisille lapsille, ei ihan pienimmille mutta ehkä 5-vuotiaista ylöspäin. 

 

Lastenkirjalauantai: Jenni Pääskysaari: Hetki ennen kuin kaikki muuttui

Jenni Pääskysaari: Hetki ennen kuin maailma muuttui
Kuvittanut Matti Pikkujämsä
Otava 2019
88 s.

Lapsille suunnattuja tietokirjoja ilmestyy paljon, osa on hyviä ja osa vielä parempia. Hetki ennen kuin maailma muuttui on hurjan sympaattinen ja lämminhenkinen. Siinä kerrotaan reilu parikymmentä tapahtumaa, jotka ovat johtaneet isoihin asioihin. Ei ehkä heti vaan vasta myöhemmin, mutta kuitenkin. Saamme lukea, miten käsitys T-Rexistä on muuttunut tutkimuslöytöjen myötä, miten nigirisushi keksittiin, miten ihmisoikeuksien puolustaminen on edennyt ja niin edelleen. 

Monopoly-peli oli valloittanut maailman vuonna 1935, ja se oli suosittu myös sotavankien keskuudessa. Postipakettien tarkastajat eivät kuitenkaan tienneet, että kaikki vangeille lähetetyt Monopoly-pelit eivät suinkaan olleet keskenään samanlaisia. Joissakin pelilaudoissa oli Vapaa pysäköinti -ruudussa painovirheeltä näyttänyt punainen piste. Se oli merkki. Tämä Monopoly-pakkaus olisi vangeille avain vapauteen.

Merkittyjen pelien sisään oli piilotettu Cluttyn ja kumppaneiden kehittelemiä, nerokkaita pakenemisvälineitä, kuten esimerkiksi silkkikankaalle maalattuja karttoja. Monopoly-rahan seassa oli oikeita seteleitä. Erilaisten muidenkin pelien mukana vangeille toimitettiin ohuita vaijerisahoja ja kompasseja. 

Uskon lasten olevan kiinnostuneita tapauksista, ne on kerrottu vetävästi ja toisinaan jännittävästikin. On paljon kiehtovia aiheita, kuten alkuräjähdys, kilpikonna avaruudessa ja naiset viidakossa. Mietin kuitenkin, että lapset saavat kirjasta varmasti enemmän irti silloin, kun sitä tutkitaan yhdessä aikuisen kanssa. Epäilen, että kovinkaan moni esimerkiksi ekaluokkalainen ei tiedä Elvistä, Beatlesia, tai George Lucasia / Tähtien sota - elokuvia. Myös sotavangit tai sateenkaarilippu saattavat kaivata aikuista taustoittamaan, mistä on kyse. 

Tärkein opetus on kuitenkin se, että pienillä asioilla on merkitystä, ja toisinaan ne johtavat suuriin, maailmaa mullistaviin tapahtumiin.

Kuvitus on ilmeikäs ja värikylläinen, se jo yksin houkuttelee selailemaan kirjaa. Kuvituksessa on tavoitettu todella hienosti tekstin tunnelma, itsellä lukiessa fiilikset vaihtelivat paljonkin.

Kirja on luettu myös blogeissa Luetaanko tämä?, Lastenkirjahylly ja Kirjavinkit.

Lastenkirjalauantai: Vilja-Tuulia Huotarinen: Heistä tuli taiteilijoita

Vilja-Tuulia Huotarinen: Heistä tuli taiteilijoita
WSOY 2019
E-äänikirjan lukija Maruska Verona

Kuuntelen varsin paljon äänikirjoja, mutta enimmäkseen aikuisten romaaneja bussimatkoilla töihin ja kotiin. Tuntuikin siis todella omituiselta kuunnella reilun tunnin kestävä lastenkirja kotisohvalla. Mutta koska Maruska Verona oli hyvä lukija, ja koska pidin lyhyistä tarinoista, aion kuunnella kirjan vielä uudelleen. 

Huotarinen kuvaa kahdentoista suomalaisen naisen elämää niin, että jokaisen kertomuksen alussa on lyhyt esittely siitä, kenestä on kyse. Milloin nainen eli ja mistä syystä hän on tunnettu. Fiktiivinen osa kuvaa lyhyttä mutta merkittävää hetkeä naisen elämässä, kuten Ida Aalbergia menossa tapaamaan teatterinjohtajaa ja Aino Acktéta valmistautumassa laulamaan arvioijien edessä. Eli ollaan ajassa ennen kuuluisuutta, joskus lähellä sitä ja joskus kaukana.

Pidän kirjassa eniten siitä, että mukana on myös yllätyksellisiä valintoja. Esimerkiksi säveltäjä Helvi Leiviskä ja runonlaulaja Mateli Kuivalatar. Siinä lieneekin jutun juoni; mukana ei ole tunnetuimpia vaan ensimmäisiä, niitä rohkeita jotka rikkoivat yhteiskunnan ja yhteisöjen normeja ja uskalsivat seurata kutsumustaan. Valittu tie ei ollut helppo eikä itsestäänselvä. 

Mieleeni tuli, että tämä on eräänlainen kirjallinen Wikipedia-artikkeli. Tiedonhaun opetuksissa sanon aina, että Wikipedia toimii johdatuksena aiheeseen, mutta perusteellinen tieto löytyy muualta. Tässäkin faktan osuus koostuu lähinnä vuosiluvuista ja taiteenlajin maininnasta, joten lisätietoa on haettava muista lähteistä. Toisaalta fiktiiviset osuudet ovat mielestäni sen verran voimakkaita ja tunnelmallisia, että ne lisäävät tiedonhalua. Samalla kirja muistuttaa, että unelmista kannattaa pitää kiinni. Vaikeudet ovat voitettavissa, ja unelmat voi toteuttaa. Tämä on hyvä aikuistenkin pitää mielessä.

Kirjaa on luettu blogeissa paljon, siitä ovat kirjoittaneet esimerkiksi Suketus, Paula Niemi ja Hannele Salminen.