Eilen oli eräänlainen merkkipäivä: kävin ensimmäistä kertaa Oopperatalossa. Monta kertaa bussilla ohi mennessä olen ajatellut, että tuolla pitää käydä. Nyt asun riittävän lähellä, että on helppo viettää arki-iltakin upeassa ympäristössä.
Työpaikan kautta saan hankittua lippuja teatteriin, oopperaan ja balettiin, helposti, moneen eri esitykseen ja eri laitoksiin yhdellä kertaa. Syksyn lipputarjonnassa oli mukana Thaïs, ooppera josta en tiennyt etukäteen mitään. Se ei haitannut lainkaan, esityksen alku oli helppoa seurattavaa. Ensimmäisellä väliajalla lukaisin selailukappale-käsiohjelmasta vähän tarkemmin, mistä on kyse.
Toisella väliajalla sain tekstiviestin, jossa kysyttiin mitä esityksessä tapahtuu. Tiivistin juonen lyhyesti - ja ehkä brutaalisti, anteeksi siitä: "Munkki haluaa pelastaa syntisen naisen, sitten kun se saa laulettua naisen luostariin niin se tuleekin katumapäälle kun se nainen olisikin ollut kiva mimmi, mutta sitten on jo myöhäistä."
Niin, kolme tuntia tämän läpikäymiseen meni :) Mutta voi mitkä kolme tuntia ne olivatkaan!
Koko esiintyjäjoukko oli vakuuttava. Veronika Dzhioeva Thaïsina ja Tommi Hakala Athanaëlina pelasivat täydellisesti yhteen. Heidän laulunsa soi yhteen täyteläisesti ja sopusointuisesti. Muutenkaan kenenkään ääni ei noussut hallitsevana esiin vaan kokonaisuus oli harmoninen. Kovasti ihailen ammattilaulajia: ei ehkä ole helppoa laulaa lattialla maaten mutta kovin vaivattomalta se näyttää.
Erityisen lämpimästi ajattelen orkesteria, upea suoritus! Aina välillä kun ei ollut tarvetta seurata tekstitystä eikä lavalla tapahtunut paljoa, seurasin orkesterin toimintaa. Se oli kiehtovaa. Olen aiemmin ollut kerran oopperassa, muutama vuosi sitten Roomassa. Muuten olen katsellut oopperoita vain televisiosta tai netin kautta, ja silloinhan kuva keskittyy näyttämölle, ei orkesteriin. On mahtavaa seurata eri soittimien ja soittajien yhteistyötä. Jules Massenetin musiikki on kaunis, mutta kaunistakin musiikkia voi soittaa rumasti. Oopperan orkesteri oli kyllä huikea, kertakaikkiaan. Se energia vei mukanaan, musiikki kuljetti yleisöä niin että muutkin kuin minä olivat haltioissaan. Ansaitusti orkesteri sai valtaisat aplodit. Kiitos menee tietenkin myös kapellimestari Patrick Fournillierille.
Haluan vielä mainita Johan Engelsin lavastuksen ja puvustuksen. Näennäisen yksinkertaiset rakennelmat muotoutuivat yllättävän moneksi, ja pienellä lavasteen liikkeellä saatiin näyttämölle tuotua isoja asioita. Alussa ja lopussa lavasteet ja vaatteet olivat kaikessa karuudessaan kauniita ja vaikuttavia. Välissä prameus toi hurjan kontrastin ja oli omiaan muistuttamaan siitä, että kulta ja kimallus ei ole tae onnesta. Vaatteilla ja peileillä ei saa ikuista nuoruutta, ikuista kauneutta, ikuista rakkautta.
Ensikosketus on otettu ja olen varma siitä, että käynnit jatkuvat. Balettinäytös on vielä korkkaamatta... Otin mukaan kevään ohjelmiston esitteen ja näyttää siltä, että kaikki kiinnostaa :)
Thaïs on käyty katsomassa myös ainakin blogeissa Tuijata. Kulttuuripohdintoja, Peegee hydratoon ja Lukupino.
