Baletissa: Kullervo Kansallisbaletissa

Yöjuoksua seurasi Kansallisbaletin päivänäytös. Kullervon olen nähnyt aiemmin Stage24-taltiointina, mutta onhan live-esitys aina ihan erilainen kokemus. Jälleen kerran oli palkitsevaa seurata niin lavan tapahtumia kuin orkesteria.

Tarina lienee tuttu lähes kaikille. Kullervo viettelee sisarensa ja turmiohan siitä seuraa. Kullervon ystävä Kimmo - jota ei ole Kalevalassa vaan hän tulee mukaan Aleksis Kiven näytelmässä - yrittää estää tragedian mutta ei mahda mitään. 

Ensimmäiseksi kehun lavastuksen, valot ja puvut. Sinisen ja harmaan sävyt yhdistettynä mustaan ja valkoiseen ovat omiaan luomaan tunteiden äärilaitoja, niin jäätävää epätoivoa ja murisevaa uhkaa kuin sokaisevaa himoa. Esiintyjät ja ympäristö ovat silmiähivelevä kokonaisuus.

Sibeliuksen musiikki on meille suomalaisille jossain määrin pyhää, luulen että suurin osa nauttii siitä. Niin minäkin. Tero Saarinen on luonut musiikille näyttävän koreografian. Tanssi on latautunutta, täynnä suuria tunteita. Mukana on myös hiljaisuutta, jonka voima on pökerryttävä. Tässäkin palasessa toimii kaikki, on kyse sitten juoksemisesta, naisryhmän hitaasta tai miesten pienryhmien vauhdikkaasta liikkeestä. Iloitsen jälleen kerran siitä, että esityksessä on kohtia, joissa liike itsessään on musiikkia tai luo sitä.

Yksi huikeimmista osasista on kuoro. Oopperan kuoro on saanut lisävahvistusta Ylioppilaskunnan laulajista. Joukko on voimakas paitsi laulussaan myös osana koreografiaa. Suuri miesmäärä tummiin pukeutuneena on yksi iso tunnelmanluoja. Se miten kuoro ja tanssijat toimivat yhteen on kerrassaan erinomaista.

Solistitanssijat ovat lavalla kohtalaisen vähän yksin tai keskenään, mutta se ei haittaa. Koreografia vaatii, että mukana on joko kuoro tai joukko tanssijoita. En tiedä kuinka tyypillistä tanssimaailmassa on Saarisen ratkaisu, että nais- ja miestanssijat ovat harvoin lavalla yhdessä, yleensä vain jompikumpi ryhmä sekä solisti/t. Tyypillistä tai ei, Kullervossa se onnistuu. 

Orkesteria johtaa vierailevana kapellimestarina Hannu Lintu. Häpeäkseni tunnustan, että näin Linnun työskentelyä livenä ensimmäisen kerran vasta eilen. Pidin kovasti, ja yllätyin iloisesti lopussa. En ole tainnut koskaan nähdä kenenkään kapellimestarin antavan orkesterille noin isoja aplodeja. Näin kävi heti kun esirippu oli laskeutunut, ei vasta lavalla loppukiitosten aikaan. Ja aivan oikeutetusti orkesteri sai myös yleisöltä hurrausta.

Tuntuu että toistan itseäni postauksesta toiseen, mutta mitä muutakaan voi tehdä kun esitys toisensa jälkeen onnistuu? Jos - tai siis kun - Seitsemän veljestä oli seitsemän oikein, oli Kullervo kuusi ja lisänumero. Lisänumero siksi, että solistilaulajien ääni jäi monin paikoin orkesterin alle. Tommi Hakalan ääni kuului lähes koko ajan, mutta Lilli Paasikiven ei. Sitä en tiedä mikä tilanne oli permannolla, mutta kolmosparvella oli näin. Muuten eilen oli kaikki palaset kohdillaan. Jos siis suinkin ehditte niin käykää katsomassa, ensi viikolla on vielä kaksi esitystä, torstaina klo 19.30 ja lauantaina klo 19.

Esityksen on käynyt katsomassa myös Wanha Rouva.

Kaikki kuvat Oopperan ja baletin mediapankista, kuvaaja Sakari Viika.

Kullervo

Koreografia ja ohjaus Tero Saarinen

Musiikki Jean Sibelius

Kapellimestari Hannu Lintu

Kullervo / tanssija Samuli Poutanen

Kullervo / laulaja Tommi Hakala

Kullervon sisar / tanssija Terhi Talo

Kullervon sisar / laulaja Lilli Paasikivi

Kimmo David Scarantino

Kansallisoopperan kuoro ja Ylioppilaskunnan laulajat

Lavastus ja valot Mikki Kunttu

Puvut Erika Turunen

Oopperassa: Kansallisoopperan Thaïs

Eilen oli eräänlainen merkkipäivä: kävin ensimmäistä kertaa Oopperatalossa. Monta kertaa bussilla ohi mennessä olen ajatellut, että tuolla pitää käydä. Nyt asun riittävän lähellä, että on helppo viettää arki-iltakin upeassa ympäristössä.

Työpaikan kautta saan hankittua lippuja teatteriin, oopperaan ja balettiin, helposti, moneen eri esitykseen ja eri laitoksiin yhdellä kertaa. Syksyn lipputarjonnassa oli mukana Thaïs, ooppera josta en tiennyt etukäteen mitään. Se ei haitannut lainkaan, esityksen alku oli helppoa seurattavaa. Ensimmäisellä väliajalla lukaisin selailukappale-käsiohjelmasta vähän tarkemmin, mistä on kyse. 

Toisella väliajalla sain tekstiviestin, jossa kysyttiin mitä esityksessä tapahtuu. Tiivistin juonen lyhyesti - ja ehkä brutaalisti, anteeksi siitä: "Munkki haluaa pelastaa syntisen naisen, sitten kun se saa laulettua naisen luostariin niin se tuleekin katumapäälle kun se nainen olisikin ollut kiva mimmi, mutta sitten on jo myöhäistä."

Niin, kolme tuntia tämän läpikäymiseen meni :) Mutta voi mitkä kolme tuntia ne olivatkaan! 

Koko esiintyjäjoukko oli vakuuttava. Veronika Dzhioeva Thaïsina ja Tommi Hakala Athanaëlina pelasivat täydellisesti yhteen. Heidän laulunsa soi yhteen täyteläisesti ja sopusointuisesti. Muutenkaan kenenkään ääni ei noussut hallitsevana esiin vaan kokonaisuus oli harmoninen. Kovasti ihailen ammattilaulajia: ei ehkä ole helppoa laulaa lattialla maaten mutta kovin vaivattomalta se näyttää. 

Erityisen lämpimästi ajattelen orkesteria, upea suoritus! Aina välillä kun ei ollut tarvetta seurata tekstitystä eikä lavalla tapahtunut paljoa, seurasin orkesterin toimintaa. Se oli kiehtovaa. Olen aiemmin ollut kerran oopperassa, muutama vuosi sitten Roomassa. Muuten olen katsellut oopperoita vain televisiosta tai netin kautta, ja silloinhan kuva keskittyy näyttämölle, ei orkesteriin. On mahtavaa seurata eri soittimien ja soittajien yhteistyötä. Jules Massenetin musiikki on kaunis, mutta kaunistakin musiikkia voi soittaa rumasti. Oopperan orkesteri oli kyllä huikea, kertakaikkiaan. Se energia vei mukanaan, musiikki kuljetti yleisöä niin että muutkin kuin minä olivat haltioissaan. Ansaitusti orkesteri sai valtaisat aplodit. Kiitos menee tietenkin myös kapellimestari Patrick Fournillierille.

Haluan vielä mainita Johan Engelsin lavastuksen ja puvustuksen. Näennäisen yksinkertaiset rakennelmat muotoutuivat yllättävän moneksi, ja pienellä lavasteen liikkeellä saatiin näyttämölle tuotua isoja asioita. Alussa ja lopussa lavasteet ja vaatteet olivat kaikessa karuudessaan kauniita ja vaikuttavia. Välissä prameus toi hurjan kontrastin ja oli omiaan muistuttamaan siitä, että kulta ja kimallus ei ole tae onnesta. Vaatteilla ja peileillä ei saa ikuista nuoruutta, ikuista kauneutta, ikuista rakkautta. 

 

Ensikosketus on otettu ja olen varma siitä, että käynnit jatkuvat. Balettinäytös on vielä korkkaamatta...  Otin mukaan kevään ohjelmiston esitteen ja näyttää siltä, että kaikki kiinnostaa  :)

Thaïs on käyty katsomassa myös ainakin blogeissa Tuijata. Kulttuuripohdintoja, Peegee hydratoon ja Lukupino.