Lastenkirjalauantai: Alice Hemming: Lehtirosvo

 

Alice Hemming: Lehtirosvo

Kuvittanut Nicola Slater

Englanninkielinen alkuteos The Leaf Thief (2020)

Suomentanut Sinikka Sajama

Mäkelä 2020

Eräänä päivänä Orava järkyttyy: sen kotipuusta on kadonnut lehti! Minne lehti on mennyt? Kuka sen on vienyt? Orava kertoo asiasta Linnulle, joka yrittää selittää että lehtien katoaminen on täysin normaalia tiettyyn aikaan vuodesta. Orava tuntuu ymmärtävän, kunnes seuraavana aamuna hän havaitsee useiden lehtien puuttuvan. Kuka kumma on lehtivaras? Linnulla on asiaan selitys, ja lopulta hän saa Oravan ymmärtämään, mistä on kysymys. Kunnes jotain muutakin on poissa...

Syksyaiheisia kuvakirjoja on varsin vähän, mikä on harmillista. Niitä aina kysytään päivähoitoon, ja useimmat tarjolla olevista ovat vanhoja ja huonokuntoisia. Siksi iloitsin Lehtirosvon ilmestymisestä, ja nyt vielä enemmän kun olen sen lukenut. Tarina on hauska, ja Orava ihastuttava höpsö hahmo. Kuvitus on todella hyvä, hahmot ovat ilmeikkäitä ja värimaailma on ihana. 

Kirjan lopussa on aukeaman mittainen tietopaketti syksystä, siinä kerrataan lyhyesti mitä tarinassa tapahtuikaan, ja sen sen jälkeen kerrotaan miksi lehdet irtoavat puista, mitä muita syksyn merkkejä on sekä aina yhtä kiehtova fakta, että syksy on eri aikaan pohjoisella ja eteläisellä pallonpuoliskolla. 

Tämäkin päätynee satutuntilukemistoksi meidän kirjastoon. Myös kotona pidettiin; puolisoni opettelee suomen kieltä paitsi Duolingolla myös kuvakirjoilla. Tästä hän piti, oli paljon ennestään tuttuja sanoja ja osan pystyi arvaamaan kuvituksen perusteella. Itse ihastelen sitä, kuinka paljon synonyymejä kielessämme on. Kun käännän kuvakirjojen lauseita englanniksi, tiedän yleensä vain yhden vaihtoehdon. Kääntäjille siis iso kiitos siitä, että käytätte sellaisia sanoja kuten (tässä kirjassa) pötkötellä, lehvistö ja makoisa.

Lehtirosvo on luettu myös blogissa Lastenkirjahylly.

Lastenkirjalauantai: Tony Ross: Pieni punahilkka

Tony Ross: Pikku Punahilkka

Englanninkielinen alkuteos The Little Red Riding Hood

Suomentanut Sinikka Sajama

Kustannus-Mäkelä 1986

32 s.

Kaikkien kirjautuuksien keskelle on tuotava tuulahdus vanhaa. Tony Rossin mukaelma Punahilkka-sadusta on kertakaikkisen riemastuttava! Että jos suinkin saatte sen jostain käsiinne, niin lukekaa. Tarina on nykyaikaistettu sujuvasti, ja toimii yhä vaikka onkin yli 30 vuotta vanha. Mielestäni se on myös pari astetta rajumpi kuin alkuperäinen. Lapsille kaikki jutut eivät välttämättä aukea, mutta onpahan aikuisellekin hihitettävää.

Punahilkka lähtee tutusti isoäitinsä luo, mutta tuliaiskorin sisältä on jokseenkin epätavanomainen, ainakin Punahilkka-kontekstissa. Susi on oma ilkeä itsensä, mutta sen loppu on yllätyksellinen. Kaikkinensa tulee olo, että lukee tuttua tarinaa mutta pikakelauksella ja runsaalla huumorikuorrutuksella. Tässä muutama esimerkki:

Eräänä kauniina elokuun päivänä tytön äiti pakkasi paperikassiin viemisiä isoäidille: kotitekoisia hedelmätorttuja ja pikkelsiä, pullon tummaa kaljaa ja sanomalehden, jossa oli viikonlopun televisio-ohjelma.

(...)

Susi soittaa rimpautti ovikelloa juuri, kun isoäiti oli asettunut television ääreen seuraamaan uutisia. 

- No, kuka himputti siellä nyt on? murahti isoäiti eikä olisi millään viitsinyt nousta avaamaan ovea.

(...)

Susi tunsi itsensä todella typeräksi isoäidin yöpaita päällään ja yömyssy päässään, mutta suunnitelman mukaan sen piti näyttää vanhalta rouvalta. Nähtyään kuvansa peilistä suden oli kuitenkin pakko myöntää, ettei se juuri muistuttanut isoäitiä. Niinpä se hyppäsi ylös sängystä ja sammutti valot.

(...)

Susi muutti muille maille ja luopui yrityksestään syldä eläviä ihmisiä. Sen sijaan se alkoi viljellä vihanneksia, mutta ei totta puhuen oikein menestynyt silläkään alalla.

Tony Ross on pitkän linjan lastenkirjailija, joka on pian 40 vuoden ajan sekä tehnyt omia kirjoja että kuvittanut toisten tekstejä. Hänet tunnetaan esimerkiksi David Walliamsin romaanien kuvittajana. Valtaosin Rossin tuotanto on kuvituksia muiden teksteihin, mutta hänen persoonallinen tyylinsä on aina helppo tunnistaa. Kun näkee hänen nimensä kannessa, yksin tai jonkun toisen kanssa, tietää että jotain superhauskaa on taas luvassa.