Helsingin Kirjamessut 2022

Fyysiset kirjamessut ovat tältä vuodelta ohi, mutta haastattelutallenteita voi katsoa messujen nettisivuilta vielä kuukauden. Harmillisesti meillä oli töissä koko elämänlaatuyksikön koulutuspäivä perjantaina, joten perinteinen messuperjantai jäi tällä kertaa kokematta. Olin paikalla lauantaina ja sunnuntaina. 

Perinteisesti olin tehnyt suunnitelman, mitä ja milloin käyn kuuntelemassa. Hiukan se muokkautui, koska katsoin kirjakauppojen lavojen tarjonnan vasta lauantaiaamuna. Mutta suunnitelman muutokset ovat osa messuperinteitä :)

Lauantaina aloitin Suomen Kirjailijaliiton Töölö-lavalta, klo 10.30 aiheena oli Kenestä saa kirjoittaa? ja keskustelijoina Sami Hilvo, Jari Nissinen ja Satu Vasantola. Keskeinen viesti oli, että vaikka kirjoittaisi todellisesta henkilöstä, fiktiivisessä tarinassa tämä on kuitenkin aina palasista koottu eikä yksi yhteen "esikuvan" kanssa. Ja koska kirjoittaminen lähtee itsestä, henkilöissä ja tarinassa on itseä mukana. Kyse on myös siitä miten kirjoittaa, ei vain että kenestä. Satu Vasantola muistutti myös, että välillä pitää kirjoittaa asioista joista pelottaa kirjoittaa. 

Klo 11 oli Aulan järjestämä mediatilaisuus, siellä piti olla vieraana Heather Morris mutta lentoliikenteen aiheuttamien ongelmien takia hän ei päässyt paikalle ollenkaan lauantaina. Korvaajaksi oli saatu Tuire Malmstedt, jolle lämmin kiitos paikkaamisesta. Käytiin oikein kiinnostavaa keskustelua kirjailijan työstä, työpäivästä, päivätyön ja kirjoittamisen yhdistämisestä sekä ruotsalaisista dekkareista. Bloggaajilla ja kirjagrammaajilla oli niin paljon kysyttävää, että oltaisiin varmasti saatu kulumaan pidempikin aika. 

Lopetettiin hiukan aikaisemmin kuin oletin, joten tähän väliin mahtui yllätysohjelma. Kuljeskelin ympäriinsä, ja osuin Fiskehamnen-lavalle jossa Pia Ingström haastatteli Westön veljeksiä. Messuperinteeni on kuunnella vähintään yksi ruotsinkielinen esitys, joten jäin tähän. Vuodet-kirjaa olen aloittanut mutta en ole ehtinyt vielä kuin vähän alkuun. Tosi mielenkiintoinen idea ja toteutus, että he kirjoittavat vuorotellen muistojaan jostain tietystä vuodesta. Huomasin että Pirkanmaan kirjastoissa kirjaa on sekä kaunokirjallisuudessa että kirjallisuushistoriassa, eli ilmeisesti luetteloija ei ole tiennyt onko kyseessä kaunokirjallinen fiktiivinen vai elämäkerrallinen faktuaalinen muistelu.

Klo 12.30 kuuntelin Joel Haahtelaa Suomalaisen kirjakaupan lavalla. Hän olisi ollut puolta tuntia aiemmin isolla lavalla, mutta tykkään kirjakauppojen pisteiden intiimimmästä tunnelmasta. Monesti niissä haastattelukysymykset ovat erilaisia kuin suuremmalla lavalla, keskustelu laajenee usein hyvinkin kauas itse kirjasta, syvällisempiin aiheisiin. 20 minuuttia on toki sen verran lyhyt aika, että ei siinä paljoa ehdi. Jotain kuitenkin. Jaakobin portaat olen lukenut jo alkuvuodesta. 

Olen ollut aiemminkin kuuntelemassa Haahtelan esiintymisiä, mutta jotenkin aina on mennyt ohi sellainen tieto, että hänellä on yleensä joku alkukuva, joku mistä kirjoittaminen lähtee liikkeelle. 

Klo 13 hyppäsin Esplanadille mukaan aiheeseen Pahuutta Pohjolassa. Dekkariseuran Elo Lammi haastatteli Satu Rämöä, Saija Kuuselaa ja Milka Hakkaraista. Näistä vain Kuusela asuu Suomessa, mutta hänenkin teoksensa sijoittuu ulkomaille. Teoksia ei vielä ole käännetty islanniksi, norjaksi ja ruotsiksi, joten emme tiedä miten paikalliset suhtautuisivat niihin. Ehkä kuulemme aiheesta myöhempinä vuosina. Ja tässäkin tapauksessa on niin, että dekkarirakkaus on lähtenyt liikkeelle jo kauan sitten, pitkään ennen kuin kukaan heistä on niitä itse kirjoittanut. 

Klo 13.30 suuntasin Senaatintorille kuuntelemaan Ulla-Lena Lundbergia. Olen pitänyt hänen kirjoistaan, myös uusimmasta jota olin ehtinyt kuunnella noin 2/3. Nyt fanitan myös kirjailijaa, ihan vaan siksi että hän niin topakasti ojensi haastattelija Eva Kelaa. Haastattelija kun sanoi että kirjan Betty on Lundbergin isoäidin isoäiti, mihin kirjailija totesi että ei ole. Hahmo perustuu todelliseen henkilöön mutta on fiktiota. Myöhemmin Kela sanoi Olgan olevan Lundbergin isoäiti ja Karinin tämän äiti, mihin Lundberg huomautti myös näiden olevan fiktiota. Epäselväksi jäi, keneen hahmo perustuu; Kela puhui isoäidin isoäidistä useamman kerran, kun taas Lundberg sanoi kyseessä olevan isoäidin äiti. Olen taipuvainen uskomaan kirjailijaa. Mielenkiintoista oli etenkin se, että vaikka Liekinkantajat-kirjassa kansanopistolla on suuri rooli, Lundberg itse ei ole koskaan opiskellut sellaisessa. Hänellä ei ole ollut siihen tarvetta, sillä hän on jo varhain tiennyt haluavansa kirjoittaa. 

Onneksi Lundberg oli myöhemmin Teoksen osastolla, siellä pääsin tarpeeksi lähelle saadakseni hyvän kuvan :) 

Heti Lundbergin perään esiintyi Tommi Kinnunen, jota haastatteli Susanna Laari. Kinnunen on eläväinen esiintyjä, joka kertoo hauskoja juttuja. Hänen kirjansa eivät ole mitenkään humoristisia, joten on erityistä että niistä voi kertoa huumorin kautta. Kinnusellakin on tarinan pohjana todellisia dokumentteja, mutta henkilöt ovat fiktiota eikä heillä ole ketään esikuvaa. Oli mukava myös kuulla  Kinnusen kokemuksia siitä, miltä tuntuu nähdä kirjoistaan tehtyjä näytelmiä.

Seuraava kohteeni oli Töölö-lava, jossa Kirjailijaliitolla oli aiheena Kysy kirjailijalta! Yleisö oli saanut jättää kysymyksiä etukäteen, ja niihin olivat vastaamassa Paula Havasteen haastattelemina Juhani Karila, Tuuve Aro ja Jyri Paretskoi. Saimme kuulla muun muassa, että kummallisimmat kohtaamiset kirjailijavierailuilla ovat olleet todella kummallisia. Inspiraatio puolestaan voi löytyä mistä tahansa, mutta jos sitä odottelee niin saa odotella kauan. 

Lounastauon jälkeen klo 16.30 palasin Kirjailijaliiton lavalle kuulemaan aiheesta Miten kirjani saivat nimensä? Karoliina Timonen haastatteli Kirsti Ellilää ja Tomi Kontiota. Saimme kuulla, että joskus nimet syntyvät helposti, joskus eivät. Toisinaan kirjailijan ehdotus ei kelpaa kustantamolle, ja joskus huomaa jälkikäteen että joku muu nimi olisi ollut sopivampi. Yleensä tarina tai runokokoelma on ennen nimeä, mutta joskus kuulee tai näkee jotain mistä tietää, että tuonnimisen kirjan tulen kirjoittamaan. Tosi kiva keskustelu! 

Alkuillasta oli Teoksen skumppahetki bloggareille, siellä vierailivat Marjo Katriina Saarinen, Minna Lindgren & Ville Ranta sekä Ossi Nyman. Mielenkiintoista keskustelua ja pohdintaa muun muassa rakkaudesta, kirjailijan työpäivästä ja kasvojensiirrosta. Myös täällä kävi ilmi, että inspiraation odottelu on turhaa, pitää vain alkaa kirjoittaa tai piirtää niin kyllä sieltä hyvääkin syntyy. 

Illan viimeisenä ohjelmanumerona kuuntelin Raiko Häyrisen haastattelemaa Jaakko Ryhästä, joka hänkin on Tommi Kinnusen tavoin oivallinen tarinaniskijä. Olen lukenut elämäkerran, ja yhtä viihdyttäviä erinäiset sattumukset olivat kuultuina kuin luettuina. Kaikenlaista on sattunut pitkälle uralle, mutta kun hoitaa yllättävät tilanteet turhia hötkyilemättä niin hyvä tulee ja jälkikäteen voi nauraa. 

Iltaseitsemän maissa suuntasin junalle ja kohti Tamperetta. En ollut varannut yöpymistä, sillä en ollut etukäteen varma jaksanko tulla paikalle sunnuntaina. Perjantain 12-tuntinen koulutuspäivä - joka oli matkoineen kotoa ja kotiin liki 15-tuntinen - ja lauantain pitkähkö messupäivä saattaisivat painaa. Olin nukkunut junassa lauantaiaamuna, joten kotiintultua ostin junaliput sunnuntaille. Päätin kuitenkin pitää messupäivän lyhyenä enkä viipyä loppuun asti. 

Manailin junayhteyksiä, lauantaina juna Tampereelta lähti aamukahdeksalta niin se oli Pasilassa juuri sopivasti puoli kymmenen maissa. Vaan sunnuntaina pitikin lähteä klo 7 junalla, jos halusin ehtiä klo 10.30 alkavaan lukupiiriin. Olin siis Pasilassa jo puoli yhdeksältä. Kävin sitten kahvilassa aamupalalla, että sain aikaa kulutettua. Puoli kymmenen maissa suuntasin Messukeskukseen, kävin siinä vielä päivän suunnitelmaa ja lavojen sijaintia läpi.

Päiväni alkoi siis klo 10.30 lukupiirillä. En ole aiemmin ollut mukana kirjamessujen lukupiireissä, nyt kun kirjana oli Karin Erlandssonin Koti - joka on yhä yksi parhaista jonsei paras tänä vuonna lukemani - niin halusin mennä mukaan. Lukupiiriä emännöi Alma Pöysti. Tunnelma oli ihanan vapaa ja rento. Pääasiassa esiintyjät ja osallistujat puhuivat ruotsia, mutta myös suomea kuului jonkin verran. Alussa oltiin todettu että kaikki ymmärtävät ruotsia ja suomea, joten voidaan puhua sikinsokin sen mukaan mikä omaan suuhun sopii. Juteltiin kirjasta, sen teemoista, lukukokemuksesta - ja kuultiin että kirjassa esiintyvä kivi on oikeasti olemassa! Oli myös superkiinnostavaa kuulla, että kun Ahvenanmaalla äänestettiin kaikkien aikojen ahvenanmaalaista, jota kuka tahansa sai ehdottaa, yli sadan ehdokkaan joukosta kakkoseksi tuli merimiehen vaimo. Ei kukaan tietty henkilö vaan yleensä. 

Lukupiiristä suuntasin Senaatintorille, jossa klo 11.30 esiteltiin Hesarin esikoispalkintoehdokkaat. Laitoin jo Instagramissa kommenttia, että voisiko tulevina vuosina ehdokkaat kertoa kaikki heti alussa. Nyt kun heidät kutsuttiin haastateltavaksi yksi kerrallaan, niin en nähnyt kuin viisi kun en ehtinyt olla katsomossa koko tuntia. Katsoin Hesarin nettisivuilta keitä on ehdolla, ilahduin että kymmenestä finalistista kolme on runo- ja yksi novellikokoelma. Hauskaa on sekin, että mukana on esimerkiksi pienen, monelle ehkä tuntemattoman Kosmos-kustantamon kirjailijoita. Palkinto jaetaan 17.11.

Klo 12 suunnistin Akateemiseen kirjakauppaan, jossa Seppo Puttonen haastatteli Riitta Konttista. En tiedä oliko äänentoistossa jotain vikaa, mutta molempien ääni kuului tosi huonosti varsinkin sivulle, vaikka olin ehkä parin metrin päässä lavasta. Edestä päin kuului hiukan paremmin, mutta ei hyvin, piti oikein terästää kuuloa. Meillä oli lapsena Anni Swanin satukirja kotona, muistan että luin sen läpi monta kertaa. Erityisesti mieleen on jäänyt satu, jossa tyttö muuttuu puuksi. Tavallaan sadut olivat pelottavia, mutta eivät kuitenkaan olleet. Täytyy ottaa Swanin elämäkerta lukulistalle. Haastattelun jälkeen vaihdoin muutaman sanan Riitta Konttisen kanssa, hän on kyllä sellainen taidehistorialegenda että melkein hirvitti mennä juttelemaan :) 

Heti perään jäin kuuntelemaan Nora Varjaman haastattelemaa Heather Morrisia, joka oli lopulta päässyt paikalle. En tiedä kuinka paljon hänelle oli suunniteltu esiintymisiä tälle päivälle, ehkä ei niin montaa mitä niitä lopulta oli mutta hyvä jos järjestyi ylimääräistä aikaa. Morrisin kohdalla hauskaa on se, että hänen menestystarinoidensa aiheet ovat suunnilleen pudonneet hänelle syliin. Toki niiden kirjoittaminen on vaatinut sekä lahjakkuutta että työtä, että ne ovat nousseet siivilleen ja erottuneet muusta holokaustikirjallisuudesta. 

Klo 13 osoitteena oli Vallisaari yläkerrassa. Halusin kuulla Sanna-Mari ja Panu Kunttua, heitä haastatteli Mika Siimes. Varsinaisesti ei tullut uutta asiaa, kun olen lukenut Kaikki luodon linnut -kirjan, mutta mielenkiintoista oli silti. Itse pitkän melontaretken ohella kuultiin asiaa ympäristönsuojelusta ja siitä, mitä jokainen voi tehdä luonnon hyvinvoinnin eteen, erityisesti jos asuu tai mökkeilee saaristossa. Ensi kesälle Kuntuilla on suunnitteilla koko Suomen rannikon melominen, toivon että myös siitä projektista tulee kirja - jos retki toteutuu.

Tämän päivän viimeinen numero oli paluu lukupiirisaliin eli Lonnaan, jossa Eeva-lehden kirjaklubissa Annaleena Jalava haastatteli Meri Valkamaa tämän hullusta vuodesta esikoiskirjailijana. Sinun, Margot on osoittautunut suureksi menestykseksi, ja sitä myöten kiirettä on pitänyt. On kuitenkin löytynyt myös aikaa saattaa alulle uusi kirja, josta Valkama toivoo ettei sen kirjoittamiseen menisi kymmentä vuotta. Klassikkokysymys kuulemma on, onko kirjoittaminen hauskaa, siihen Valkama totesi että ei todellakaan ole. Sitten kun ensimmäinen raakaversio on valmis ja sitä pääsee muokkaamaan, niin sitten on joitain kivoja hetkiä. Mutta niinhän se on, että kirjoittaminen on kovaa työtä eikä ollenkaan sitä, että inspiraatio iskee ja viikossa tulee 350 sivua valmista tekstiä jota ei tarvitse lainkaan editoida. Messujen aikana on kuulunut muualtakin viestiä, että päivässä pystyy kirjoittamaan tietyn ajan tai tietyn määrän, sen jälkeen keskittyminen katoaa ja teksti muuttuu hutuksi. 

Lähdin kotiin jo puoli kolmen junalla, mikä toisaalta harmitti mutta toisaalta oli hyvä ratkaisu. Olisin halunnut kierrellä vielä ympäriinsä ja ehkä ostaa lisää kirjoja. Ostin itselleni kaksi uutuutta ja yhden lahjaksi, lisäksi aion vielä surffata kustantajien verkkokaupoissa kurkkimassa tarjouksia. Olin kuitenkin niin väsynyt, että nukuin suurimman osan kotimatkasta. Konduktöörille terveisiä, että jos menit ohi muttet raaskinut herättää niin minulla kyllä oli voimassaoleva matkalippu :D 

Ensi viikolla aloitan virtuaalimessut, kiinnostavia haastateltavia ja teemoja ovat ainakin Satu Rämö, Asko Sahlberg, Kai Myrberg, Hannu-Pekka Björkman, Käsikirjoituksesta kirjaksi, Virpi Hämeen-Anttila, Olli Jalonen, Miten kirjan maailma rakentuu, Christian Rönnbacka & Arttu Tuominen, Jari Järvelä & Lotta Saahko, Nilla Kjellsdotter, Miksi ihminen nostaa itsensä muiden lajien yläpuolelle?, Iida Rauma, Leena Parkkinen, Lars Kepler, Kai Häggman ja Meet the nominees for the 2022 Nordic Council literature prize. 

Jos jotain kritisoin verkkomessuissa, niin sitä että tallenteissa on todella paljon entisiä poliitikkoja, Venäjää, valtaa ja sellaisia suuria nimiä (Rämö, Kyrö, Hotakainen, Mustonen, Kinnunen yms.) jotka ovat jo saaneet tai tulevat saamaan muutenkin hurjan paljon (media)huomiota. Lasten- ja nuortenkirjallisuus ei ole esillä juuri ollenkaan, ainoat taitavat olla kaksikko Anders Jacobsson & Sören Olsson teoksellaan Bertin epätoivopäiväkirja sekä Roni Back teoksellaan Matkani somen huipulle. 

Olisi ollut tosi kiinnostavaa seurata esimerkiksi Kuvastaja-palkinnon jakoa, Keltaisen kirjaston kääntäjiä, Tiedetorin teemoja, kirjailijoita esittelemässä suosikkielokuviaan, Mari Tossavaisen Helene Schjerfbeck -aiheista Ellaa, äänikirja-keskusteluja, luontoaiheita...

Mutta kaikkinensa hybridimuoto on kiva, koska aina on heitä jotka eivät syystä tai toisesta pääse paikalle. Tallenteilla on paikkansa levittää kirjallisuuden ilosanomaa. 

Ensi syksynä sitten taas! 

Helsingin kirjamessut: fanitusta ja yleistä riemua

Hihii! Kas kummaa minkä valitsin aloituskuvaksi :D 

Tämänvuotiset Helsingin kirjamessut kestivät osaltani reilut kaksi päivää, perjantai-illasta sunnuntai-iltaan. Suunnitelma oli tarkka ja lähes minuutilleen aikataulutettu, ja yllättävän hyvin sitä seurasin. Muutoksia tuli oikeastaan vain viiniradan sekä messulehden virheiden takia.

Perjantaina saavuin Messukeskukseen vähän ennen viittä. Juna oli kymmenisen minuuttia myöhässä, mikä ei haitannut suunnitelmia. Siskoni oli jo paikalla, enkä ollut ehtinyt vielä takkia riisua kun jo tuli viesti että tule viiniosastolle tapaamaan yhteisiä tuttujamme. Lupauduin, kunhan ensin tekisin pienen kierroksen. Kello oli sen verran paljon, että ihmismäärä oli siedettävä. Joka puolella mahtui kulkemaan, niin kirja- kuin ruokapuolella. En nähnyt mitään perjantaisuunnitelmastani, mutta ylimääräisenä bongasin Kansallisbaletin tanssijan Antti Keinäsen haastattelun. Oopperabaletin messumobilen ohjelmaa ei ole messulehdessä, olin sen nähnyt Facebookista mutta ehtinyt tietysti unohtaa.

Tykkäsin Keinäsen toteamuksesta, että tanssija on pensseli jolla taiteilija eli koreografi toteuttaa näkemäänsä kuvaa. Niin, helposti sitä ihastelee tanssijoiden taitoa ja unohtaa sen, miksi he tekevät tietyssä esityksessä tiettyjä asioita. 

Lauantaiaamuna oli jo perinteeksi muodostuneen bloggariaamiaisen aika. WSOY, Tammi ja Johnny Kniga olivat koonneet kuuden kirjailijan maittavan kattauksen. Mukana olivat Heikki Valkama, Marianna Kurtto, Roope Sarvilinna, Joonas Konstig, Tuomas Kyrö ja A. W. Yrjänä. Miettikää, A. W. Yrjänä! Kipitin herran kiinni kun hän oli lähdössä salista, hihkaisin että "älä karkaa, tuu mun kanssa kuvaan!" Se siitä hillitystä arvokkuudesta, kun yli 20-vuotinen fanitus pääsee valloilleen :D Tunnustettakoon, että olin koko päivän fiiliksissä, ja jaksoin hehkuttaa asiaa jokaiselle tutulle :D 

Päivä jatkui suunnitelman mukaan. Vuorossa oli kaksi esitystä samalla lavalla, molemmat Kansallisteatteria. Kirjasta näyttämölle - otsikolla kuultiin Kangastus 38 - sekä Vanhat mestarit - kirjojen taipumisesta näytelmäksi. Ehdottoman kiinnostavaa kuultavaa! Kjell Westö sai kehuja, että hän on kiltti elävä kirjailija, ja Thomas Bernhardin teos puolestaan esitetään HAMissa. Vaihtuvat näyttelyt saavat aikaan sen, että näytelmän lavastus ja tunnelma muuttuvat. 

Joel Willansin näin, vaikka hankalaa oli. Yleisöä oli valtavasti. Kaikki istumapaikat olivat täynnä ja lisäksi monta riviä ihmisiä seisomassa. Puikkelehdin puolelta toiselle saadakseni näköyhteyden Willansiin ja ottaakseni kuvan. Esityksessä sinänsä ei ollut uutta, koska olen lukenut kirjan 101 Very Finnish Problems. Annoin sen saksalaiselle tuttavalleni, ja kävimme mielenkiintoista keskustelua muun muassa käsitteistä sisu ja pikkujoulut. 

Tähän perään oli pakko mennä ruokapuolelle ja hoitaa lounas maistiaisilla sekä metrilakulla. Hyvin perinteinen lauantairuokailu, alkaa olla joka vuosi sama kuvio :D Seuraava ohjelmanumero oli suunnitelmasta poikkeava. Unohdin kokonaan Menneisyyden miehet - keskustelun, sillä pysähdyin katsomaan Ella Kannista ja Ofer Amiria (etukäteissuunnitelmassa Kanninen oli klo 17 Kirjakahvilassa). Olen nähnyt Kannisen Italia-ohjelmia ja lukenut jokusen kirjan. Pidän siitä, miten kirjoissa esitetään Italiasta niitä puolia, jotka matkaoppaissa jäävät pimentoon. Arki ja arjen pienet ilot nousevat esiin kuvituksen tukemana.

Klo 14 oli Dan Brownin vuoro. Menin paikalle sen verran viime tingassa, että vapaana oli enää muutama hajapaikka takarivissä. 1200 kuulijaa meitä taisi olla, hurja määrä! Aluksi nähtiin pari videota, sitten Brown luennoi puolisen tuntia, ja lopuksi jäi aikaa kysymyksille. Oli mielenkiintoista kuulla Brownin lapsuudesta, ajasta ennen kirjojen menestystä, miksi hän sanoi ensin ei elokuvalle, miksi ei ole tullut tv-sarjaa ynnä muuta. 

Matka jatkui, en enää muista minne... Olkoon tässä välissä kuva Jussi Adler-Olsenista, hänet bongasin Rosebudin lavalla johonkin aikaan.

Adler-Olsen oli loistava esiintyjä! Hän puhui seisaaltaan ja otti runsaasti kontaktia yleisöön. Yleisössä sattui olemaan Pirjo, ja niinpä Adler-Olsen kertoi hyvin tarkkaan uutuuskirjansa Pirjo-hahmosta. Kuultiin myös että sarja on 10-osainen. Suomennoksissa ollaan vähän jäljessä, Vartija on seitsemäs ja kirjoitettu jo muutama vuosi sitten. Kahdeksan osa Selfies on jo ilmestynyt ruotsiksi käännettynä, suomennos tulee ensi vuonna. 

Alkuillasta pysähdyin ensimmäiseen taiteilija-romaani esitykseen (toinen oli suunnitelman mukaan sunnuntaina). Kati Tervo, Joel Haahtela ja Venla Hiidensalo keskustelivat kirjoistaan. Haahtelan kirjassa taiteilija on täysin fiktiivinen hahmo, Tervo ja Hiidensalo kirjoittivat oikeasti eläneistä. Hauska sattuma, että kirjoissa puhutaan Ellenistä ja Albertista ilman sukunimiä. 

Ilta päättyi Teos-kustantamon bloggaridrinksuihin. Esiintyjiä oli pitkä rivi, muistankohan kaikki... Jarkko Volanen, Maria Peura, Mikko Rimminen, Marjo Niemi, Heikki Reivilä, Juhani Känkänen ja Juha Hurme. Aikaa tunti, eli viitisen minuuttia per kirjailija ja loppuun kysymyksiä. Hauska yllätys oli se, että Juhani Känkänen soitti kitaraa ja lauloi!

Väsyneenä mutta onnellisena ratikkaan ja siskon luo yöksi. Sunnuntaiaamuna en lähtenyt ihan niin aikaisin kuin olin suunnitellut, johtuen ohjelman muutoksesta. Marisha Rasi-Koskinen ei esiintynytkään klo 11 vaan klo 12. Kiitos siskolleni, joka huomasi muutoksen Rasi-Koskisen Facebook-sivulta! Ennen puoltapäivää kiertelin messuilla, ehdin tutkia nekin nurkat jotka perjantaina ja lauantaina jäivät vähemmälle huomiolle. 

Onhan tuo Huuko? Mietin myös Mikko Murinaa, mutta koska lähistöllä oli paljon David Mellingin kirjoja niin päättelin että se on Huuko. Sunnuntaina oli vähemmän väkeä liikkeellä ainakin aamulla, harmi sinänsä koska ohjelma oli kiinnostavaa. Rasi-Koskista oli kuuntelemassa kohtalainen määrä väkeä, sen sijaan dekkaristit Samuel Davidkin ja Lone Theils saivat puhua harvalukuisemmalle joukolle.

Rasi-Koskinen kuvassa vasemmalla. Vanhan kännykkäni huono kamera ei suostu ottamaan onnistuneita kuvia valonheittimien kohteena olevista. 

Koska Rasi-Koskisen esiintyminen tapahtui oletettua myöhemmin, missasin Samuel Björkin klo 12. Huomasin, että hän esiintyi myöhemmin sekä Otavan että Suomalaisen kirjakaupan lavalla. harmi vaan, että haastattelut olivat superlyhyitä. Klo 13 Björk oli Otavalla, mutta samaan aikaan oli Tellervo Koiviston ja Anne Mattssonin haastattelu. Aloitin Koivistolla ja Mattssonilla, mutta kun noin puolivälissä lähdi kohti Otavan pistettä olikin Björkin haastattelu loppusanoja vaille valmis. 

Samoin kävi klo 13.30. Aloitin ruotsinkielisellä Eva Franzin esiintymisellä. Vain 10 minuuttia myöhemmin suuntasin Suomalaisen lavalle, joka oli tyhjä. Mietin, että ihanko totta Björkin haastattelu oli tässä kohtaa ohi alle vartissa. Miten voi olla, kun kaikki muut kestivät sen 25 minuuttia?

Eva Franz vasemmalla. Koska Björkiä ei enää näkynyt, palasin kuuntelemaan tämän esityksen loppuun. Sitten olikin lounasaika, eli treffit siskon kanssa ja suunta ruokamaistiaisille. Tämänkin päivän lounas kuittaantui sillä :) Koska Katja Kaukosen esitys ei ollutkaan sunnuntaina klo 14.30 vaan oli jo torstaina, tässä kohtaa oli tunnin tauko. Lounaan lisäksi kävimme Storytelin kahvilassa juomassa kupposet. Vähän lisävirtaa messujen loppusuoralle!

Ennätimme pistäytyä vielä Ooppera-Baletin pisteellä glittermeikkauksessa. Noin viidessä minuutissa saimme silmäkulmaan hileitä, vapaavalintaista väriä. Hauskaa! Ja arvatkaa olinko yltä päältä glitterissä, kun toisinaan silmäkulmaa kutitti tai otsatukka oli menossa silmille, ja unohdin että siellä on hileitä vastassa...

Kolmesta neljään katsoimme Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnosta kisaavia. 10 ehdokasta, joten haastatteluaikaa taas vain viisi minuuttia per kirjailija. Kuva on huono, mutta tässä he ovat, vasemmalta oikealle:

Ari Räty, Heikki Kännö, Tuuli Salminen, Ossi Nyman, Maaria Oikarinen, Silja Kejonen, Annastiina Storm, Pauli Tapio, Olavi Koistinen ja Marjo Katriina Saarinen. Hauskaa, miten erilaisia kirjoja palkinnosta kisaa. Olen lukenut vasta 2, joten suosikkia ei ole. Toiset kaksi lainasin tänään kirjastosta kun sattuivat olemaan paikalla.

Tämän jälkeen kuuntelin lisää taiteilijaromaaneja, tällä kertaa Kati Tervo ja Venla Hiidensalo keskustelivat Mila Teräksen kanssa.

Messuviikonloppuni päättyi fanitukseen, sillä viimeisenä ohjelmalistallani oli Maija Vilkkumaa (yhdessä Olavi Uusivirran kanssa). Harmi, että tähän(kin) esitykseen oli vain puoli tuntia aikaa! Vilkkumaa ja Uusivirta olivat viikonlopun monisanaisimmat vastaajat, eipä siinä haastattelija saanut paljoa suunvuoroa :) Alku oli kiintoisaa; Uusivirta hoksasi että Instagramissa on live-toiminto joten hän järjesti esityksen striimauksen :)

Kaikkinensa messuviikonloppu oli hyvin onnistunut. Hämmästyttävän ison osan näin siitä, mitä olin etukäteen suunnitellut. Messulehdessä oli ilmeisesti jonkin verran virheitä, omalle kohdalleni osui onneksi vain kaksi. Harmi myös, että lehdessä oli vain Akateemisen kirjakaupan ohjelma, ei Otavan, Rosebudin, Ellibsin, Suomalaisen kirjakaupan... Päiväkohtaisen ohjelman näki messuilla, mutta siinä vaiheessa tahtoi unohtua että kuka esiintyykään viiden tunnin päästä. 

Hauskaa oli tavata tuttuja ja uusiakin bloggareita. Esiintymässä näin vain Hyllytonttu-Tiinan, jonka bujoilupiste oli sunnuntaina varsin kansoitettu. Ajanhallinta kiinnostaa, ja tekisipä ehkä itsellenikin hyvää pysähtyä ja suunnitella töitä, treenejä, teatterireissuja, blogipostauksia ynnä muuta vähän pidemmälle eteenpäin. 

Viikonlopun raskain asia oli kotimatka. Täpötäydessä pimeässä bussissa kaksi ja puoli tuntia, yök! Ja kun tultiin Tampereella ja vaihdoin kaupungin bussiin, maa oli jäinen ja liukas. Ehjänä kuitenkin kotiin! 

Kirjaostoksia en tähän kuvaa, koska hankin pari joululahjaa. Omaan hyllyyn ostin 4: Raija Orasen Acktén, jonka olen lukenut ja josta olen postannut, mutta joka oli niin hyvä että halusin sen omaan hyllyyn. Ostin Katja Kaukosen Vihkivedet ja Aki Salmelan Vanitaksen. Molemmat olen lukenut nekin :) Mietin onkohan minulla ne jo, koska tiesin että jotain Kaukosta ja Salmelaa löytyy. Mutta ei onneksi näitä. Lisäksi ostin Aulis Sallisen elämäkerran. 

Nyt 11 kuukautta lepoa ja sitten taas Turkuun ja Helsinkiin! :) 

Helsingin Kirjamessut - toteutuiko suunnitelma?

Tilinteon hetki. 

Olin tehnyt hienon suunnitelman kolmeksi messupäiväksi, mutta kas kummaa, todellisuus oli jotain ihan muuta. Syitä on monta: jonkun esiintyjän näin yllättäen muualla kuin missä olin suunnitellut, tapasin siskoani kahtena päivänä, päivystysaikani bloggaajapisteellä vaihtui... Näin kuitenkin aika monta niistä kirjailijoista, jotka olin suunnitellut näkeväni. Ja mikä parasta, tapasin suuren joukon vanhoja ja uusia bloggaajatuttuja.

Perjantaina olin Messukeskuksessa iltapäivällä noin yhdestä viiteen. Kunnianhimoinen suunnitelma oli ollut seurata noin kuusi esitystä... Todellisuudessa ainoa suunniteltu ja toteutunut oli Anders Rydell. Natsit ovat ikuinen aihe tietokirjallisuudessa, tällä kertaa kuulimme kirjarovioista. Rydell on tutkinut natsien takavarikoimien kirjojen historiaa ja osallistunut omistajien etsintään. Työ on äärettömän hidasta ja vaikeaa mutta samalla onnistuessaan äärimmäisen palkitsevaa. 

Anders Rydell

Sattumalta osuin kuuntelemaan Hannu Väisästä, en ollut koskaan nähnyt häntä livenä. Miten sympaattinen heppu! Oli valtavan mielenkiintoista kuulla, millaista on työskennellä sekä kirjailijana että kuvataiteilijana, miten onnistuu hyppy lajista toiseen, miten työpäivä rakentuu. 

Hannu Väisänen

Näin varovaisen alun jälkeen juoksin viikon pitkiksen eli 15 km Messukeskuksesta kotiin :) Sateessa tietenkin...

Lauantai oli superpäivä, kotoa kotiin noin 12 tuntia ja messutohinassa noin 10,5 tuntia. Aamu alkoi WSOY:n ja Tammen bloggaajabrunssilla, jossa oli sekä ennätysmäärä osallistujia että huikea kirjailijakattaus. Vai miltä kuulostaa kvintetti Anja Snellman, Tuula-Liina Varis, Riitta Jalonen, Hannu Mäkelä ja Claes Andersson? 

Kustantamon edustajat haastattelivat kutakin kirjailijaa lyhyesti, sen jälkeen yleisö sai kysyä. Yllättäen keskusteltiin varsin paljon bloggaamisesta. Kirjailijat myönsivät kaipaavansa "vanhoja kunnon kirjallisuuskritiikkejä", siis niitä joissa teos suhteutetaan kirjailija aikaisempaan tuotantoon ja kirjallisuushistoriaan. Olen samaa mieltä siinä, että on sääli miten paitsi kirjallisuus- myös taidekritiikin palstatila vähenee, ja miten sama arvio julkaistaan toisinaan hyvinkin monessa lehdessä. Leikekirjan pitäjää saattaa harmittaa, jos kuusi lehtiarvostelua onkin kuusi täsmälleen samaa tekstiä. 

Claes Andersson

Anja Snellman

Tuula-Liina Varis

Hannu Mäkelä

Riitta Jalonen

Brunssilta matka jatkui Atenan järjestämään bloggaajatilaisuuteen. Siellä kirjailijavieraina olivat syksyn esikoiskirjailijat Soili Pohjalainen ja Tiina Lifländer - bloggaajia molemmat! Puhetta oli paitsi bloggaamisesta myös kirjoittavan ihmisen identiteetistä. Hauskana anekdoottina mainittakoon kustantajan kommentti, että värityskirjat ovat mahdollistaneet näiden esikoisteosten julkaisun! Mitäpä sen väliä mistä raha tulee, kunhan sitä tulee niin että on mahdollista julkaista myös muita kuin niin sanottuja varmoja hittejä. 

Soili Pohjalainen ja Tiina Lifländer

Seuraava ohjelmanumero oli suunnitelman noudattaminen. Peräti kolme esitystä meni täsmälleen niin kuin piti; Max Seeck Kirjakahvilassa, Ville Rusanen Oopperan ja Baletin pisteellä sekä Jari Järvelä ja Jukka Viikilä Takauma-lavalla. Järvelän ja Viikilän esitys osui samaan aikaan bloggaajapäivystykseni kanssa, mutta onneksi lava sattui olemaan bloggaajapisteen vieressä. Pystyin puolella korvalla seuraamaan herrojen keskustelua Tommi Parkon kanssa.  

Max Seeck

Ville Rusanen

Jari Järvelä, Jukka Viikilä ja Tommi Parkko

Loput suunnitelmasta jäivät toteutumatta, koska lähdimme siskoni kanssa yläkertaan tutustumaan ruoka- ja etenkin viinimessuihin... Kirjaostokset jäi tekemättä, koska en tajunnut ajoissa kirjamessujen sulkeutuvan klo 18 ruokapuolen ollessa auki klo 20 saakka. No, olihan siinä vielä sunnuntai aikaa. 

Lauantai oli pitkä päivä joten sunnuntai jäi vähän odotettua lyhyemmäksi. Harmillisesti missasin Tim Walkerin, tulin paikalle vasta yhdeksitoista bloggaajapäivystykseen. Muuten onnistuin melkein täydellisesti: Pajtim Statovci (joka sai Tiranan sydämellä Toisinkoinen-palkinnon) puoliltapäivin, heti perään Sami Hilvo, molemmat Katri Vala - lavalla, joka tietenkin oli aivan toisella puolella hallia kuin bloggaajapiste. Livahdinkin päivystysvuorostani hiukan etuajassa, onneksi sohvalla notkui yleensä aina enemmän väkeä kuin suunnitellut kaksi :)

Väliin tuli ylimääräisenä numerona Heidi Mäkinen, josta serkkuni oli vinkannut. Entisiä Viita-akatemialaisia olemme kaikki kolme, tosin minä olin siellä myöhemmin. 

Puoli kahdelta kuuntelin tovin Aino-Kaisa Saarista ja Pekka Holopaista. Lähdin kuitenkin pois kesken, en jaksanut kuunnella doping-asian vatvomista vaikka se saatiin lopulta sidottua kirjaan. Kahdelta oli tarkoitus kuunnella Minna Tervamäkeä Oopperan ja Baletin pisteellä. Näin hänet, mutta haastattelu ei alkanut ajallaan ja jouduin lähtemään. Olin lähdössä vanhempien luo Orivedelle ja juna lähti puoli kolmelta. 

Sunnuntaillekin mahtui iloinen yllätys: Pirkko Saisio Rosebudin pisteellä! Olin harmitellut etten näe hänen kello kahden esiintymistään. Osuin Rosebudille sattumalta ja kesken esityksen, mutta kuulin onneksi osan. Ja taas totesin kuinka taitava sanankäyttäjä Saisio on. Teatterissa häntä kiinnostaa sisäinen monologi, ja sitä hän on paitsi tutkinut teatterissa myös käyttänyt kirjoissa. Uutuuskirjassa Mies, ja hänen asiansa ei kuulemma ole yhtään lausetta, jota päähenkilö ei olisi voinut sanoa itselleen sisäisenä monologina. Lisäksi hän vertaili kirjoittamista ennen ja nyt: ennen piti olla lause valmiina päässä ennen kuin sen kirjoitti kirjoituskoneella, jos ei halunnut sotkuista jälkeä. Nyt tietokoneaikana lause on muovailuvahaa, jota voi muotoilla uudelleen ja uudelleen. 

Pajtim Statovci

Sami Hilvo

Heidi Mäkinen

Aino-Kaisa Saarinen ja Pekka Holopainen (oik.)

Minna Tervamäki

Vesa-Matti Loiri

Pirkko Saisio

Voisin siis todeta, että messusuunnitelma oli hyvä mutta puoliksi epärealistinen :D Jos sitten ensi vuonna suunnittelisi vain kaksi tai kolme ehdottoman varmaa kohdetta, ja muuten antaisi virran viedä. Ja tekisi kirjaostokset perjantaina iltapäivällä, jolloin kahden euron pöytien luona on vähemmän kaoottista. Nyt ostokset jäi sunnuntaihin, ja koska olin lähdössä suoraan messuilta yökylään ja mukana oli lenkkivaatteet, en voinut tehdä hankintoja niin paljoa kuin olisin halunnut. Ostin vain kolme kirjaa, kaikki isoja ja painavia: Raija Orasen Aurora, Armas Järnefeltin elämäkerta sekä SuviSirkku Talaan toimittama Syysilta (Aino ja Jean Sibeliuksen kirjeenvaihtoa 1900-luvun alkuvuosikymmeniltä). Tässä tapauksessa laatu korvaa määrän :) Otin kylläkin valokuvia kirjojen kansista, kunhan ehdin niin tsekkaan löytyykö niitä kirjastosta. 

Hienot messut tälläkin kertaa, ensi vuonna uudestaan! Kiitos Messukeskukselle mahdollisuudesta akkreditoitua bloggaajana.